Responsiivinen IRC-Galleria testissä osoitteessa m.irc-galleria.net. Käy kokeilemassa ja jätä palautetta

IRC-Galleria

poorleno

poorleno

tykkää susta

rakas päiväkirja..Perjantai 02.12.2005 01:06

tänään oli muuten jees päivä mutta kupen tunnilla valopöydän päällä piirtäessä huitasin ja tiputin emmin terottimen lattialle ja sitä nostaessa tiputin katin kynän lattialle ja potkasin jalallani sellaseen mystiseen kolmion muotoiseen pahvipakettiin joka siin pöydän vieressä oli (niit oli kaks, mystistä) ja nostin sen kynän lattialta ja sitten emmi kysy että missä sen terotin on ja se oli mulla kädessä ja ja ja ja sitten huusin että voi v*ttu saatanan paska helvetin paska päivä muutenkin ja sitten annoin sen terottimen emmille ja se oli ihan omituista.
niin joo, japanese flag ja sillee.
koulupäivän lähetessä loppuaan sovittiin hannin kanssa (puhelimen välityksellä, ilmeistä) että tulee sovelletun taloon kun pääsee tunnilta. sitten odotellessa hannia siellä yläkerrassa katselin parvelta alas ja luulin näkeväni iidan ja meinasin sanoa sille jotain mutta huomasin sen olevan joku mystinen iidan kaksoisolento. ja sitten kun kuulin että hanni tuli ja kiipesi portaita ylöspäin ja lähestyi olinpaikkaani, syöksyin pöydän (jonka päällä oli kangas jossa oli kuun kiertokulku) alle ja hihitin itsekseni hiljaa kun hanni ei nähny miuta ja se kysy emmiltä missä olen ja sitten tein jo legendaksi muodostuneen "australian valkopäämerikotka" -äänen ja hanni päästi semmosen "v*ttu-sie-oot-kaneli-tyhmä" -äänen ja tulin hekottaen pöydän alta pois ja nauroin itellenija konttasin lattialla.
olipa tuo tarina täynnä kavereita.
toinen juttu sitten. tulin hannin kanssa bussilla sulkavalle ja kun oltiin tulliportinkatua pitkin menossa niin hanni sano et tuol on niilo ja samuli ja sielhän ne oli ja vilkutin niilolle siit ikkunasta ja se vilkutti takas ja silllä oli aika kumma ilme kasvoilla. se kattoo mua aina semmosella kummalla katseella. ..ja ulkona oli ihan pimeetä ja äitin oli tarkotus ottaa miut kyytiin tien varresta kun se ite tulee töistä mutta kun olin kävelemässä (siis bussilta kotiinpäin) niin äiti soitti ja sano että on vasta lähdössä koululta ja että ehdin varmaan kävelemään kotiin ennen kun se tulee ja siinä puhelimen kanssa räplätessä tippui kädessäni ollut heijastin johonkin lumeen ja olin ihan turvattomana pimeällä melkein-metsätiellä ja pelotti ja sitten tuli kuorma-auto vastaan ja hyvä kun ei ajanu päältä (näytin kännykällä merkkivaloa) ja sitten yritin ettiä sitä heijastinta mutta en löytäny ja se rekka pysähty sinne risteykseen enkä kehannu jäädä siihen tarpomaan eestaas heijastimen takia ja lähdin kävelemään ja sitten tajusin että mullahan on baskeri ja lapaset repussa ja aloin sitten kaivelemaan niitä koittaen pitää A3-piirustuslehtiöstä samalla kiinni niin ettei se tipu maahan ja kastu ja onnistuin ja kävelin ja kävelin ja kävelin enkä voinu soittaa kotiinkaan iskälle että tulis hakee kun oli akku loppu eikä se ois kuitenkaan vastannu ja kävelin ja kävelin ja pelottelin itteäni kaikilla pelottavilla metsässä-on-juuri-sopivasti-sellainen-hirmu-ihmissusi-miuta-odottamassa -ajatuksilla ja kävelin ja juoksin ja juoksin ja sillee ja sitten kun olin sadan metrin päässä kotoa niin näin takaata tulevan äitin auton valot ja lähin juoksemaan täyttä vauhtia "perkele minähän ehdin ennen äitiä kotiin saatana reppu selässä selkä kipeenä lehtiö kainalossa tullu näinkin pitkälle näin nopeesti" ja olin pihassa kaks sekuntia ennen äitiä. tarinan opetus: bussilla kotiin mennen _voi_ päästä perille ennen äitiä. ja kaneli _pystyy_ kävelemään pimeällä metsätiellä ihan yksin joutumatta paniikin valtaan!
...mitähän vielä.. hyvää joulukuuta ja sillee

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.