IRC-Galleria

Katso kännykästäsi 5 viimeistä tekstiviestiä ja listaa ne tänne.
Haasta sitten joitain ystäviäsi tekemään samoin.

(nämä on vanhimmasta uusimpaan)

5. hanni: h***i p******n vihko on ikkunalaudalla. 2c.

4. juhana: Arvaa kuka katsoi mua äsken hymyillen?! Pidin Emmille nauruterapiaa hyvillä äänitehosteilla ja sit SE katsoi mua. Käykö kateeks?!

3. emma: Se on varkautelainen! Se istuu tossa mun takana oon linja-autossa! :O

2. emma: Ai niin. Hakkaan päätä seinään. :D

1. hanni: joo ihan pehko :) päänahka ihan kipeä vielä :/ ja ne teki liian pieniä rastoja mutta kyllä tää on tällee kiva .

nää melkee kaikki koskee yhtä ja samaa ihmistä.. nooooooh. Ü

muoks: ainii ainii, haastan vaikka hannin. hihaa.

tavallaan helpottunut olo, tavallaan ei yhtään. en uskalla olla yhtään varma mistään, tulen kuitenkin pettymään taas kymmenennen kerran. pelottaa, mutta en ole enää varma pelon aiheuttajasta. lukekaatte livejournalia jos asiat kiinnostaa.

..muoks: luulen että saan maanantaina itkun aihetta. tai ehken saa mutta itken silti. itkin tänään. itkin eilen. aina se ei tunnu hyvältä.

yö saapuu, päästä irti auringosta. nuku vähemmän, herää myöhemmin. käytä laastaria, tai sideharsoa. älä tarvitse sitä tulevaisuudessasi, hanki parempi elämä. lopeta itsellesi puhuminen, puhu muille ihmisille. nuku.

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat viisi henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

1. symphony x - the odyssey

2. sentenced - killing me killing you

3. muse - map of your head

4. sonata arctica - broken

5. frou frou - holding out for a hero

6. paradise lost - close your eyes

7. ennio morricone - once upon a time in the west

näistä saa hyvin vähän selville todellisesta musiikkimaustani, minä en tykkää siitä että tässä on vaan seittemän kohtaa

haastan

insomnia
-anne
perkesaata
k-vuohi
kolmas

they want to bury me inside myself. i'll try to make the most of it.

don't have a clue what i'm talking about? neither do i. i did it when i was asleep. no access.

mince mince mince. jauheliha.

luin jonkun ihmisen journalia ja poimin sieltä fobialistasta nämä
°erytrofobia = punastumisen pelko. punastun aina kun joku sellainen tulee juttelemaan kenen kanssa en yleensä juttele. tänäänkin kävi niin, hämmennyin. hyvä kaneli.
°filofobia = r.a.k.a.s.t.u.m.i.s.e.n pelko. kamalaa, en halua, enhaluaenääkoskaan. ainakaan . ...-'ö
°kakofobia = rumuuspelko. no tarviiko sitä edes selittää, peiliin ei uskalla kattoa.
°klaustrofobia = a.h.t.a.i.d.e.n p.a.i.k.k.o.j.e.n kammo. ahdistavaa. pelkään joutuvani johonkin sellaseen loukkuun niinku ne jossain tähtien sodassa vai missä se oli kun että seinät alkaa lähentyä tosiaan. olisiko hirveämpää tapaa kuolla. tai melkein kuolla, eihän ne tähtien sodassa kuollu, onneks, oisin saanu traumat. ja jossain niistä leffoista oli se kauhee läskipaska otus joka piti leiaa vankina ja hyi hemmetti mutta nyt kyllä eksyn aiheesta.
°lygofobia = p.i.m.e.y.d.e.n pelko, en tiennyt että sillä on tuollainen nimi. yksin kävelyllä pimeällä metsätiellä ja metsästä kuuluu pienen pieni rasahdus, lehden tippumisen ääni tai oksan raapiminen toista vasten. hrr.

--kirjoittelin kanssa jotain pöhköä. ja kävin tänään taas lieventämässä olemustani siinä k.i.v.a.s.s.a p.a.i.k.a.s.s.a josta aiemmin kerroin. ja oli ihan outoa tulla ulos sieltä kun iski erytrofobia. iik. pöhköä.
--tunnen itseni ihan tyhmäksi ja epäkypsäksi ja törkeäksi kun kirjoitan näitä juttuja tänne, missä kuka tahansa höyrystynyt voi lukea sieluni salat. pakko kai saada aikaan jotain muuta.
__mutta kun se on niin kivaa kertoa ihmisille asioista__. tai puhua ihmisistä niin ettei kerro kenestä puhuu mutta ne kuitenkin itse arvaa että a.h.a.a m.i.u.s.t.a p.u.h.u.t.a.a.n.
--olin taas ihan samanlainen tänään (melkein) kuin k.e.s.k.i.v.i.i.k.k.o.n.a. niimpä minulle taas yhden kerran ehdotettiin a.m.m.a.t.t.i.l.a.i.s.e.n k.a.n.s.s.a p.u.h.u.m.i.s.t.a. kiitosta vaan, olen kuullut sitä tarpeeksi monesta suusta enkä aio vaivata ammatti-ihmisiä kun y.s.t.ä.v.ä.t tuntevat minut paremmin ja jos en kelpaa tällasena m.a.s.e.n.t.e.l.e.v.a.n.a t.e.k.o.t.a.i.t.e.e.l.l.i.s.e.n.a p.a.s.k.a.n.a (tai taiteellisena tekopaskana tai paskana taiteellisena tekona) niin sitten ei.

Jotenkin ihmeen ja kumman kautta Minä selvisi tuostakin päivästä vaikka edellinenkin oli ollut jo huomattavan rasittava. Minä ei ymmärrä mistä tämä johtuu.

Tai ymmärtäähän hän mutta sanoo ettei ymmärrä koska jos sanoisi ymmärtävänsä niin kaikki haluaisivat kuulla mistä tämä johtuu. Mutta eihän Minä osaa/voi/jaksa/halua selittää kaikille koska ei todellakaan osaa selittää sitä niin ettei se kuulostaisi liian angstilta eikä liian arkiselta. Se on jotain siltä väliltä. Minä ei koskaan osaa selittää oikein mitään. Se onkin ehkä huomattavimpia ongelmia hänen sosiaalisessa elämässään, kun ihmiset käsittävät häntä väärin ja loukkaantuvat ja ties mitä.

Tuonakin päivänä taas koulussa.. Mitä pidemmälle päivä meni, sitä masentuneempi ja hiljaisempi Minä oli ja lopulta koulun jälkeen hän seisoi ikkunan ääressä katselemassa lumisadetta kun * tuli siihen (ehkä parempi ettei Minä tästä eteenpäin julkaise ystäviensä nimiä näissä jutuissa koska joku voisi pahoittaa mielensä kun löytää netistä tarinan jossa on osallisena. Ei siinä mitään että Minä itsestään kaikkea kertoo mutta parempi hänen koittaa välttää muiden ihmisten sekaannuttamista tähän). Minä oli koko päivän jotenkin vältellyt tätä henkilöä *, vaikka tämä henkilö ei todellakaan ollut tehnyt Minälle mitään mikä oikeuttaisi käyttäytymisensä tätä kohtaan. * kyseli miksei Minä puhunut hänelle mutta eihän Minä osannut vastata. eipä hän ollut muillekaan paljoa puhunut, vai mitä?

Onneksi * lähti pois siitä eikä jäänyt katsomaan Minän itkua, mutta taas hetken kuluttua joku tuli Minän taakse ja koputti häntä olkapäähän ("saako tulla sisään? onko ketään kotona?"). Melkein Minä jo ajatteli että * oli tullut takaisin, joskaan ei ollut kuullut hänen farkkujensa ja kenkiensä luomaa kävelyn ääntä, vaan hiukan hiljaisemman kenkien käynnin lattiaa vasten.

Minä kääntyi katsomaan tulokasta ja huomasi sen olevan **, luokkakaveri johon Minän on jo pitkän aikaa pitänyt tutustua entistä paremmin (kyllähän he silloin tällöin syltyssä istuvat tekemässä jotain minkä * Minältä aikoinaan kielsi). ** kyseli Minältä aluksi jotain arkipäiväistä, kunnes huomasi että jokin oli vialla. Minä ei hänellekään osannut sanoa mistä itku johtui (paitsi siitä että kyynelkanavat erittävät suolaista nestettä, mutta sen Minä jätti sanomatta). Minä sai jotain epämääräistä selitettyä **:lle itkunsa keskeltä, ja ** kysyi jos Minä haluaisi lähteä sylttyyn hänen kanssaan. Minä kuitenkin vastasi kieltävästi vaikka olisikin tehnyt mieli sitä kiellettyä syöpäkäärylettä jonka voisi syltyssä sytyttää ja siitä imeä karsinogeenejä keuhkoihinsa. ** lähti matkoihinsa varmistettuaan Minältä ensin että tämä pärjäisi yksin.

Niin Minä jäi vielä hetkeksi ikkunan ääreen, mutta pelkäsi äitinsä tulevan siihen (opettajainhuone oli aivan vieressä) ja huomaavan hänen tilanteensa. Minä ei ollut koskaan ollut kovinkaan avoin äidillensä, joten hän lähti käytävän päässä olevia rappusia kohti mennäkseen alakertaan.

Tottakai rappusissa vastaan tuli se henkilö jonka ehkä vähiten haluaisi tavata silmät punaisina kyynelistä: äiti. Minä vältteli äitinsä katsetta kun tämä kysyi mihin Minä oli menossa ja mikä hänellä oli. Minä vastasi menevänsä alakertaan ja sanoi ettei hänellä mikään ole.

Minä meni suorinta tietä erään siskonsa ystävän, abivuottaan viettävän pojan tekemän tilataideteoksen luo. Se oli pojan lopputyö. Tuo teos oli Minälle jollakin tavalla muodostunut tärkeäksi. Siellä, pimeässä huoneessa Minän oli helppo olla ja kuunnella ympäröiviä ääniä. Minä vietti teoksen sisällä hetken, kunnes ajatteli että kohta olisi ehkäpä aika lähteä kotiin. Minä jätti teoksen ja lähti norkoilemaan koulun käytäville.

Kotimatkalla Minä vain katseli ajatuksissaan taivasta, asvalttitietä ja lumisadetta. Vielä olisi huomiset gts:n tunnitkin, Minä ajatteli epätoivoisella sielunäänellään.

Tästä kaikesta saa helposti kyllikseen,
minne katsonkin, aina punaista nään.
Mun pää paisuu, mä hakkaan sitä seinään,
näen mustaa verkalleen.
Kunnes taas ymmärretään toisiamme,
kunnes on lämpöä ja tahtoa auttaa
ja ymmärrystä niille
joilla on vain niiden tasainen kelkkamäki hautaan.
Ja niinpä taas sinä saat minut juopumaan,
minä saan sinut luopumaan,
leikiten antautumaan tällä maalla
jonka nimenä rakkaus on.
Eikä tässä yhtään missään
ole mitään normaaliuteen viittaavaa.
Rakkaus on pesti hulluuteen.

hlmplm

°onneks täyskuu on vasta huomenna, saan sentää ehkä nukuttua vielä tänä yönä
°pohdin tässä sellaista että voisin elää viikonlopun vedellä. onnistuis ehkä niin pitkälle kun pyörryn. mun pää pimenee helposti.
°kiitos äiti ja isä kun annoitte mulle elämän. nyt kertokaa mitä helvettiä sillä pitäis tai vois tehdä.
°sormet mustelmilla, ne ei taida tykätä onttoneuloista (käytin kyllä aseptinia!)
°maalasin tosi hienon kollaasimaisen jutun paperille jossa oli pätkä kirjoitelmastani "Kuka lohduttaisi puutarhatonttua?" .tai itse asiassa ensin kirjoitin siihen ismo alangon lyriikoita ja sitten roiskin siihen verta päälle.
°klo 21.21. joku ajattelee minua
°anteeksi vaan juhanalle etten pitänyt lupaustani. mutta ei hänen olisi tarvinnut kutsua valehtelijaksi kaikkien edessä, sitä kun en tietääkseni ole. kun olisin vain tilaisuuden saanut selittää niin ettei olisi hän mua keskeyttänyt omilla johtopäätöksillään. (tämä juttu siis liittyy tupakanpolttoon, älkää tehkö hämäriä oletuksia duuds)
°olen etana, laiskiainen ja puiden kaarnan kuorija,
murehdin liikaa omia ja toisten huolia.
°joo, ei onnistu tänään

Björk: Come to me

Come to me
IÂ’ll take care of you
Protect you
Calm, calm down
YouÂ’re exhausted
Come lie down
You donÂ’t have to explain
I understand
You know
That I adore you
You know
That I love you
So donÂ’t make me say it
It would burst the bubble
Break the charm
...

itse en oikeita sanoja osaa valita ja tämän kappaleen kuunneltuani tajusin että lyriikat sopivat lähes täydellisesti kertomaan sitä mitä haluan sanoa. toivon että se henkilö jolle tämä on tarkoitettu ymmärtää että tämä on juuri hänelle.
--edit: v*tut minä jaksa tällasia ajatella, miksi omistaa toisten kirjoittamia lyriikoita ihmisille, pöhkö.

lahjoja:

-konvehteja
-Taikkarin joulumyyjäisistä kissapyyhe
-Narnia - kaikki tarinat
-Narnia - opas fantasiamaailmaan tj ("kaikki mitä haluat tietää Narniasta", en osaa vielä haluat tietää siitä mitään, lukenut vasta puolet ensimmäisestä tarinasta)
-salmiakkihunajaa pakattuna lapasiin
-Hannilta riisimuroleivoksia ja muumikeksejä ja taulu (käkäkä)
-Sallalta kynttilöitä
-Iidalta kynttilöitä
-huulivoide (metallirasiassa<3)
-pastelliliidut (taas äiti painostaa minua opettelemaan uuden tekniikan tehdä töitä, muutamia vuosia sitten sain hiilipiirustussetin..)
-raaputusarpa ja lottokuponki (loton arvonta vasta tänä iltana!)

olin ostanut ainolle kirpparilta posliinioravan jolta oli jalka vähän rikki mutta ostin silti. ja avattuaan paketin aino sano että se oli ite kattonu sitä oravaa kirpparilla ja olis ostanut sen itelleen jos se olisi vähän halvempi ollut.. ja oli tosi iloinen että sai sen omakseen. :) hyvä minä!