IRC-Galleria

Minä ajattelen sinua
-ja kiitän
luonamme vielä olla saat

Minä ajattelen sinua
-ja näen sateenkaaren
Ei Hän tuhoa, hän parantaa ajallaan
"Vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää"

Vaikka vedet nousevat kaulaasi saakka
ei ikinä, ikinä liian korkealle
Ei ikinä, ikinä niin korkealle, että hukkuisit
Sillä Hän on sinun pelastusrenkaasi

Minä ajattelen sinua
-ja näen ristin
"Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme"
Hän näkee, Hän tietää, Hän tuntee ahdinkosi
Hän kuulee, Hän kantaa, Hän ymmärtää tuskasi
Häntä satutettiin,
ettei sinun tarvitsisi itseäsi satuttaa

Minä ajattelen sinua
-ja näen elämäsi kirjan
näen tulevan sivun, puhtaan sivun
sivun ilman verta ja jatkuvaa ahdistusta
näen ajan, jolloin ilon kyynelten tanssiessa ympärilläsi kiität Luojaasi
Kiität siitä, että olet elossa

Minä ajattelen sinua
-ja näen ikuisen ilon päivän
Isä odottaa kotiin,
muttei sen aika ole vielä

Näen loppumattoman ylistyksen päivän
Kipu on heitetty kaatopaikalle
Pelko on poltettu roviolla
Rauha, vapaus, onni värjää maiseman,
tuon suloisen kukkaniityn

Minä ajattelen sinua
ja tuon yhä uudelleen sinut
hänen eteensä
hänen syliinsä
hänen hoitoonsa
hellään hoitoon

Mikä on totta?Perjantai 28.12.2007 18:47

Tuli ajatus
Kummallinen ajatus
MINÄ EN OSAA MITÄÄN
Totta?
Tänään
Tässä mielentilassa
liian kiperä kysymys
Näen jotain pääni sisällä
Ilkeät kasvot
Kuulen jotain ajatuksissani
Ilkeän naurun
Vain valehtelija vihaa
Vihaa niin vimmatusti
että tuollalailla hekottaa

Kuiskaus toistuuÂ… toistuuÂ… toistuuÂ…
Hätkähdän
Minua pöyristyttää
Itse saatana
siinä
kuiskii

Tuli ajatus
Kummallinen ajatus
MINÄ OSAAN JOTAIN
Totta?
kiperä kysymys
Näen jotain pääni sisällä
Iloiset kasvot
Kuulen jotain ajatuksissani
Iloisen naurun
Vain välittävä välittää
välittää niin vimmatusti
että hyväntahtoisesti hymäjää
Kuiskaus toistuuÂ… toistuuÂ… toistuu..
Hätkähdän
Minua ihmetyttää
Itse Jumala
siinä
kuiskii

Saatana
taka-alalle siirtynyt
nyrpeine kasvoineen
pettymyksestä kiehuva

Nauran sille
ilkeästi
Ja potkaisen pois näkyviltä

Totuus on ainoa näkemisen arvoinen
Ole kuin kotonasi, sanotaan
Entä jos en osaa?

Tulla kotiin
Kuulla: Ole kuin kotonasi
Entä jos en osaa?

Ei minulla ole kotia

Äiti tahdon mökille
Mennä mökille
Äiti kaipaan kotiin
Tulla kotiin

Äiti tahdon mökille
Äiti tahdon muualle
Äiti tahdon johonkin
Äiti en halua mihinkään
Äiti en ole missään kotona

Ei minulla ole kotia

Äiti mene pois
En tarvitse sinua

Ei minulla ole äitiä

Äiti tule takaisin
Tarvitsen sinua

Ei minulla ole kotia

Äiti mene pois
En jaksa sinua

Ei minulla ole äitiä

Ei minulla ole kotia

Tänään olen kotona
Mutta silti koditon

Ei minulla ole kotia

Tänään olen yksin
Ystävä kallis
Tule meille
Ole kuin kotonasi

Mene pois
En jaksa sinua
Olet ärsyttävä

Ei minulla ole ystävää

Ei, tule takaisin
Olet ystävä
Olet ihana

Mene pois
En jaksa sinua
Mutten jaksa olla ilmankaan

Ei minulla ole ystävää

Ei minulla ole äitiä

Ei minulla ole kotia

Tänään olen yksin ja koditon
Mitä tämä on?
Onko se aikuistumista
Irrottautumista

Tarvitsen ikioman kodin

Mennä omaan kotiin
Olla yhä koditon

Ei minulla ole kotia

Mitä tämä on?
Onko se kaipuuta
ikävää
koti-ikävää

Ei minulla ole kotia.

Mennä oikeaan kotiin
Olla kuin kotonaan

Olla kotona ja yhdessä
Olla kodissa
Olla ystävä
Voi taivas,
Taivaassa on ihanaa!

Loppunpalanut tähtisädetikkuTorstai 27.12.2007 21:28

(Polttelin tossa
tähtisädetikkuja ja
ajattelin, että tästähän
syntyykin loistava
vertauskuva:)


Tähtisädetikku
Aluksi vaatimaton
mitätön
turha

Kun se sytytetään
Se on kaunis
valaiseva
lämmin

Aikansa palaa
Kaunistaa
Valaisee
Lämmittää


Tuli sammuu
Mitä jää?

Sama vaatimaton
mitätön
turha

Käyttöohjeissa lukee
"Ei voi sytyttää
uudelleen"
Eikä voikaan
Niin,
tulitikuilla ei voi
Mutta niin,
Elävällä Tulella voi
Niin
Vain Yksi voi

Mahdoton on mahdollista
Elävän tulen lämmössä
Palavan taivaan alla
Elävän Nuotion vieressä

Vain Elävä tekee eläväksi
Vähänkö oon siitä ylpee! :) Loistava persoona myös kaikinpuolin. :) Ihanan rauhallinen meidän kolmen muun perheenjäsenen rinnalla. Ainoa, joka ei koskaan huuda :D

Kurjuus kääntyy voitoksiPerjantai 21.12.2007 02:01

Jos mä en ois ikinä ollu vakavasti masentunu (vuos sit syksyllä sellanen diagnosoitiin ja nyt oon melkein kokonaan parantunu), musta ei ois varmaan ikinä kehittyny näin elämänilosta tyttöä. Koska masennus on opettanu mua nauttimaan jokasesta normaalista päivästä. Mä oon vaan niin onnellinen jokasena aamuna ku herään ja huomaan et oikeesti on halua nousta ylös. Innolla nousee, odottaen tulevaa päivää. Ei sellasta ollu ennen. Vasta ku oli kokenu mitä on herätä aamulla ja toivoa että sais jäädä nukkumaan koko loppuelämäks tajus, että miten upeeta on vaan olla, olla onnellinen..
Se on vaan jotain niin tajuttoman ihanaa. Elää. Ihan ku ois kuolleista heränny. Tai helvetistä päässy taivaaseen. Mulla ei oo nykyään masennuksesta mitään huonoa sanottavaa. Masennus on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunu. Tuntuhan se ihan järkyltä sillon ku se oli päällä. Ihanku Jumala ois hylänny, en löytäny sairaudesta mitään hyviä puolia. Mut nyt mulla on taas silmät :) Mä vaan tajuun miten paljon opin masennuksesta. En pidä enää mitään itsestäänselvyytenä, en edes sitä, että elän. Elän haluamatta kuolla. Ja elän, vaikka surisinkin jotain asiaa, suren normaalisti, osaten käsitellä sitä Ei epätoivosesti itseen kääriytyen ja omistamatta keinoja selvittää oloani.
Oon ajatellu paljon suomalaisuutta viime aikoina. Mietin, että haluunko ylipäätään sanoo olevani suomalainen. Musta tuntuu, että yli puolet musta on unkarilaista, oikeastaan kaikki. Päältä ja sisältä.
”On mielestäsi ihmisiä aina vain kaltaisesi eikä kukaan muu:
Vaan katso joskus silmiin muukalaisen
onni uusi kohdallasi toteutuu.”
Kuvassa (joka tulee tähän kohta) oon siellä minne mun sydän kuuluu, Unkarissa. Taustalla taianomainen tippukiviluola. Vieressä on ihana ja rakas serkku, jonka näen valitettavasti vain kerran vuodessa.


Sivistynyt suomalainen on hillitty. Se ei osota tunteitaan. Jos on lapsellisen innostunu ja ilonen jostain asiasta, se pitää peittää. Ei saa hullutella tai sekoilla väärällä tavalla- paitsi kännissä saa tehä mitä vaan! Se on olevinaan niin hienoa. Mut heti jos joku tekee samanlaisia asioita selvin päin ni lähes kaikki pitää hulluna.
” Käy juosten pitkin näitä metsäteitä
ja maista marjat maan ja auringon
Voit kieriskellä rikkauksissa (ja viinassa?) aina,
huomaat sen mikä niiden arvo on.
On veljiäni sade sekä tuuli
ja ystäväni luodut metsien.
On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen
joka tietä elämän käy kulkien.”

Surunsa osottaminen on noloa. Kyyneleet ei saa tulla kenenkään näkyvillä. Vaikka ois kuinka paha olla, vaikka joku läheinen ois kuollu, julkisilla paikalla itkemistä paheksutaan. Lohduttaes sanotaan ”Älä itke”, vaikka suurin osa kuitenki tietää et itkeminen helpottaa.
”On kaikki sinulle vain omaisuutta
Ja valtaat nimiin kaiken minkä näät;
Vaan tiedän, jokaisella olennolla
Elämä ja henki on sisällään.”

Ja sit jos ollaan vihasia toisille luullaan, et pystytään peittää se kauniisti ja et se on oikein, et niin kuuluuki peittää jos haluu olla kohtelias. Mutta kaikki viha tulee ulos kehon kielellä (ilmeillä, eleillä, välttelemisellä/ puhumattomuudella) , ei sitä voi kukaan estää, ja se vasta sattuu paljon enemmän ku suoraan sanominen. Mitään ei yleensäkään saa sanoa suoraan. Ainiin, paitsi tietenki sen kuinka surkee ite on jossain asiassa.
Ketään ei saa liikaa kehua. Ystävyys ei saa olla liian syvää ja fyysistä läheisyyttä pidetään helposti romanttisena rakkautena ja luullaan lesboks tai homoks, vaikka kyseessä on vaan läheinen ystävyyssuhde. Omia lahjojaan pitää aina vähätellä. On muka ylpeetä sanoo totuus: että osaa joitaki asioita.
Väitetään, että Suomi on hyvin suvaitsevainen. Onhan tietenki edistystä tapahtunu esim. eri uskontojen ja homojen hyväksynnässä, mutta entä sitten luonteen erilaisuuden? Suomessa on aivan liian paljon hiljasta tietoa siitä, millanen ei saa olla, eikä sitä saa rikkoa piiruakaan. Jos tekee jotain hassua, väärällä tavalla erikoista, leimataan hulluks, mielisairaaks. Minkä takia erilaisia ei pidetä valopilkkuina, jotka piristää ihmisten päivää erikoisilla vaatteilla tai hulluttelulla? Heti luullaan että toi haluu vaan huomiota, mut tuleeko kukaan ajatelleeks, että tarkotus saattaaki olla piristää ympäröiviä ihmisiä? Ja tuleeko kukaan ajatelleeks, että on ihmisiä, jotka kokee itsensä ahistuneeks muotivaatteissa? Jotka kokee ne itelleen täysin vieraina… Ei kenestäkään oo mukava laittaa päälle vaatteita, joita ei koe omikseen, jotka ei tuo ilmi sitä, mitä sydämessä on.
”Ja sä kuuletko jo suden huudon täyden kuun?
On iho valkea tai väri kuoparin (On vaate värin valkean tai sateenkaaren?)
On laulettava äänin jylhän isä vuoren
Maalattava värein tuulen sinunkin.”
Tää koko teksti on tietenki karkeeta yleistystä eikä kaikki asiat päde kaikkiin suomalaisiin. Jokanen meistä on yksilö.
Tarkotus ei oo nyt väittää, että mä oisin täydellinen ja kaikki suomalaiset kauheita. Suomalaisuudessa on myös todella paljon hyviä piirteitä ja mussa todella paljon huonoja piirteitä. Asioita voi myös aina katsella monelta kannalta.


Oon erilainen, sopeutumaton ja sen takia hukassa täällä suomessa. Oon syntyny väärän maan vangiks. Mun on paha olla täällä ja muhun sattuu, kun suurin osa ihmisistä ei ymmärrä mua. Ei hyväksy mua. Ei anna mun olla se, mikä oon. Häpee mua.

Mutta tiettyjä ystäviä haluun erityisesti kiittää hyväksynnästä (Tää ei oo paremmuusjärjestys): Leena P, Elina, Mira, Terhi, Emilia, Joni, Ilona, Laura V, Eve K, Lida, Mari, Maria, Ville, Karo, Tomi, Maisa, Elsa ja toinen Elsa, Päivi K, Ronja, Jenni K, toinen Jenni, Titta, Matja, Kaisa, Arvo, Erika, Saana (=kuollu :( ), Saija, Elisa, Iiris, Wanda

Teidän seurassa tunnen olevani arvokas ja hyväksytty kaikkine hullutuksineni. :) Listasta varmaan unohtu joitakin, anteeks siitä. Ei tarkota silti, että oisitte vähemmän tärkeitä mulle. Ja tästä puuttuu myös monta hyvin rakasta ystävää, jotka on mulle ihan yhtä tärkeitä kun listan henkilöt, mutta jotka ei vaan ymmärrä mun kaikkia hassutuksia. Se ei silti tee teistä vähemmän rakkaita.

Muutan varmaan joskus vielä ulkomaille. Voisin muuttaa vaikka aika pian jos vaan ois mahdollisuus. Ehkä lähen lähetystyöhön sen jälkeen ku oon saanu ammatin. Venäjää oon ajatellu. Siellä nuorisokodin tai lastenkodin ohjaajaks. Myös Unkariin ois mukava muuttaa.
Joskus mietin, että millasta mun elämä ois jos oisin syntyny unkariin. Varmaan helpompaa. Tiedän, että siellä taloudellinen tilanne on ja varsinki oli huono, mutta se ei haittais mua tippaakaan, koska henkinen tilanne olis mulle sopivampi. Siellä saisin olla vapaa. Saisin olla se, keneks mut on luotu, joutumatta kestämään ihmisten halveksuvia katseita.
” Oon vain sulle ihminen villi
Ja vaikka kuinka katsot, ei muuta eessäs näy.
En saata ymmärtää
miksi käyt niin väittämään
kun elämää et voi sä ymmärtää,
ymmärtää.”
Mä oon se mikä mä oon. En tästä aio muuttua, ajattelipa kuka tahansa mitä tahansa. Jumala on mut tällaseks luonu ja sano niin ku ensimmäisetki ihmiset luodessaan: ”Tämä on hyvä.” Ois väärin toimia vastoin luotua
Jos mä haluun tanssia vanhojentanssiharkoissa nallen kanssa sillon ku oma pari on poissa, teen sen. Toisia sillä piristän ja siitä oon ilonen. Toisia sillä ärsytän mut vika on niiden asenteessa eikä mussa. Jos mä oon intotäpinöissä ja ilosena liitelen pitkin koulun käytäviä, teen sen. Ilo tarttuu. Toiset pitää sitä lapsellisena, mutta sitä asennetta mä säälin. Sillon ei voi nauttia elämästä niin hyvin. Jokasen ihmisen sisällä asuu edelleen se pikkutyttö tai pikkupoika, joka syntyi maailmaan ja jos hautaa sen kohtuun piiloon, samalla iso pala koko ihmisestä lähtee pois.
Elämästä pitää voida nauttia ajattelematta mitä muut meistä ajattelee. Kaikki on sallittua, oikeeta ja hyvää. Omat impulssit pitää voida toteuttaa, sillon ku ne ei satuta muita. Mun mielestä vasta se on elämää, oikeeta elämää, sellasta mikskä elämä tarkotettiin.
Niinhän se on, että häpeää ei ennen syntiinlankeemusta ollu. Eeva ja Aatami katteli toisiaan arvostaen ja iloiten, kunnes syntiinlankeemus tapahtu. Sillon luonnollisesta tuli epäluonnollista. Ajattelen, ettei kyse oo pelkästään alastomuudesta, vaan yleensäki kaikesta. Kokonaisvaltanen, kaiken sisällään pitävä häpeä saapu maailmaan. Ihmisen pitää peittää luotu, alaston, paljas sielu, jos haluu miellyttää kaikkia. Muuten saattaa joutua naurunalaseks.
Eikö kuitenki oo tarkotus pyrkii sitä kohti, minkä Jumala loi eikä elää syntiinlankeemuksen vankina? On paljon asioita, joita ei voi muuttaa, ei esim. pysty elämään synnittömän, vaikka yrittäiski. Mutta yltäkyllästä elämää voi opetella, eikö niin? Elämää, jossa antaa kaiken hyvän, salatunki tulla esille omassa persoonallisuudessa.

Mitä mieltä te ootte? Tää on vaan mun käsitys, keskustellaan asiasta, kommentoikaa. :)

Pieni.Keskiviikko 19.12.2007 12:56

Tän runon tein nyt
vertauskuvallisesti, älä
siis ota kirjaimellisesti
:P En mä täällä kristallia
lattialle heittele :D

Pelkään itseäni enemmän kuin mitään
Hajotan kaiken mihin kosken
Heitän kauneimman kristallilasin lattialle

Joskus sitä haluis muuttua
Joskus sitä haluis muuttua näkymättömäks
Joskus sitä haluis muuttua mykäks

Sitten taas
kun aika on
vois parantua
pystyis olemaan ihmisiks
Tai ees vähän paremmin

Mut palautettiin taas maan pinnalle
Tehtiin pieneks
Ja nyt mä taas tajuan
Ei musta oo siihen mihin luulin
Eikä musta tarviikaan olla
Koska on Yksi, josta on
josta on kaikkeen
kaikkeen mihin mä en pysty
kaikkeen mihin kukaan ei pysty
Kaikkeen.
Hiljainen tieto on sitä, kun opettaja puhuu luokan edessä, eikä kukaan kuuntele.
a) Pelko, että tulee torjutuksi
b) LUULEE muiden ajattelevan, että kerää vaan kehuja itselleen (toivoo, että muut kehuisivat perään)
c) Itseensä käpertyminen
d) negatiivisuus, positiiviset asiat jäävät huomaamatta (masennus?)
e) ylpeys: jos kehuu muita, ei pääse itse näkyville
f) PELKÄÄ että muut menevät hämilleen

Kerro mitä muuta? Kommentteina tähän alle.

Älä ole suomalainen! Kehu muita!
Yllätä ystäväsi!
Yllätä tuntemattomat!
Piristä ihmisten päivää!
Etsi kaikista ja kaikesta hyviä puolia!

Tehään vallankumous meidän masentuneelle ja sulkeuteneelle kansalle! Ollaan niitä, jotka uskaltaa!