IRC-Galleria

Kun SURU nujertaa
Kun joku SATUTTAA
Kun elämän toivo katoaa

Kun kaikki hämärtyy
Kun riemu peittyy
Kun ilon tuuli tyyntyy
AHDISTUS syttyy

Mä mitä teen
mitä teen
Mä mitä teen
mitä teen

( KERTO: )
TULEN, kuljen VIERELLÄSI
TUEN, en kulje ohitsesi
NÄEN, näen syvyyksiin saakka
Sillä olin itse siellä
Sillä olin itse siellä

Kun tekee KIPEÄÄ
Kun et voi esittää
Kun jokainen sen jo nähdä saa

On PAHA OLLA jälleen
KIPU muuttaa taas
Tuohon RIKKINÄISEEN sydämeen
Elämä valuu

KERTO

KYYNELEET vallan saa
Taas onni karkaa
Ja EPÄTOIVO valloittaa

Nyt olet YKSIN niin
Vaikka ystäväsi
ympärilläs hyörivät
PIMEYDESSÄ YKSIN

KERTO

Kun kaipuu yltyy
Ja kietoo köysiinsä
Olo on aivan sietämätön

ITKU hallitsee
PELKO kahlitsee
TUSKA vyöryy kiven lailla
Niin ettet voi paeta

Mä mitä teen?
En tahdo juosta pois
Mitä teen?
Olen JUURI TÄSSÄ
Mitä teen?
Olen nyt SUA VARTEN VAIN

1.Täytyy olla rikkinäinen
pikkarainen
kompuroiden
kipuillen
kaatuillen
kuljeskella

2.Hiljakseen saa eheytyä
tekeytyä
porskutella
parantua
poluinllansa
patikoiden

3. Usein minä hiiviskelen
hiippailen
selittelen
piilottelen
paimenen
pakolainen

3.Nyt tunnustan olen tuholainen
kiholainen
paha loinen
paholaisen
orja moinen
hukkalainen

4. Luoksein tulee aivan toinen
aputoimen
taaskin suoden
Ulos noiden
hukkateiden
kuljetellen

5. Taivaan tielle johdatellen
kannatellen
tässä seisten
armahdellen
eksyneiden
paras paimen

Hiljaiseksi lumisateeksi nyt myrsky vaihtuu
Tuska haihtuu
Kipu laihtuu
Tuuli lauhtuu

Myrskyä pelkäsin vain
Pahaa oloa hain

Turhaa kaikki
Isällä oli homma hanskassa
Vaikka mulla hanskat hukassa

Nyt lapaset taas matkassa
Ja sydän rauhassa

Jos ei käy syvyyksissä
Ei voi käydä hyvyyksissä
Siellä ihanilla vuorilla
Jossa lumi ei sula koskaan!

(Niin kun mä tykkään lumesta, se kuvaa tässä iloa! Lukekaapa noi kaks aikasempaa runoa ni saatte tähän vähän perspekstiivii :) )

Mä en tajua kuinka voi tuntua tältä
Mä en tajua miten voimakas tunne voi olla
Ja kun se on niin sekava
Se sisältää kaikkea mahdollista
Ahdistusta, ikävää, pelkoa, iloa, toivoa...

Ja kun se ottaa mut kiinni
Enkä mä vaan pääse irti
enkä pakoon

Mutta saakoon se ilo vahvistua
Toivo kasvaa
Niin että tää kiristävä side mun vatsan ympäriltä vapautuu

Mä tiedän että se aika tulee
Siks että sä oot luvannu
Sä oot Jeesus luvannu
Ja sen voimalla mä jaksan tän hirttotoimenpiteen
Tälläki on tarkotus, sen oon niin monesti jo kokenu muissa tilanteissa

Pakko on vaan luottaa
Tää ikävä tappaa mut
Ja tää olo täyttää mut taas
tää loputon kaipaus syö mut

Sä tapat mut
Vaik et haluiskaan
Et ollenkaan

Sä syöt mut
Mut et tee sitä tahallas
Et ollenkaan

Sä vaan tahtomattas muutit mun mahaan
kierrät siellä ympyrää

Valoa kuitenkin näkyy
Mulla on visio
Mulla on näky
Valo vielä murtaa tuon sanattoman pimeyden
hajottaa tuon tiedostamattoman tyhjyyden

Ja Valo peittää myös mun kyyneleet
Jäädyttää ne kristallihelmiksi

Mä oon turvassa
Ei oo hätää
Tuli muuttaa

Niin, pianotuolissa oli taas liimaa
Kiitos, että saan laulaa lirpittää
Saan tuoda sulle sen kunnian joka sulle kuuluu
Eikä mitään sen ihanampaa ole

Nyt mä haluun vaan luovuttaa tän kaiken
Sen mitä en halunnu antaa
Mä tiedän että sun käsissäs kaikki on paljon paremmassa suojassa
Eikä mitään sen turvallisempaa ole

Sä oot mun elämä ja ihan kaikki
Tää huuto kuuluu sun puolees kuin torven humina
Ja se on riemuhuuto
Eikä mitään sen iloisempaa ole

Olin tottunut hallaan
Olin tottunut siihen, että sydän oli jäässä
Luulin että sitä on elämä
Näin ympärillä pelkkää loskaa
Näin tulevaisuudessa pelkkää routaaa
Pelkkä pimeys ja kylmyys ympäröi
Se lohduton routayö
Ja ainoastaan saastunut lumi

Mitä kävikään, kun tuli kevät
Kun ne ensimmäiset auringonsäteet valaisivat
Kun jää alkoi pikkuhiljaa sulamaan
Kun opin näkemään millaista elämä todella voi olla
Näin ne loputtomat vihreät notkelmat
Suuret mahtavat kalliot

Laajat kukkia pullollaan olevat niityt
Se tuoksu levisi koko kehooni
Täytti minut sellaisela mitä en ollut ikinä kokenut
Kun maistoin pienen pienen metsämansikan
Kuulin linnunlaulun
Kuulin vesiputouksen hiljaisen äänen
Kuulin metsän huminan

Elämäni ensimmäinen kevät tuli vihdoin.
Olin odottanut sitä salaa koko elämäni
Koko pienen elämäni
Tiedostamatta itse tuota kaipausta
Peitettyä, kipeää ikävää parempaan

Talvi teki comebackin
Mun toive toteutu
Ja mä nauran teille
BUAHAHAHAHAAA

Mä katon hopeeta taivasta
Ja ne höhhöhiutaleet tavottaa mun kasvot
Ja se kaikki skeida peitty
Kuulen sen valkosen mömmön narinan jalkojen alla
Maistan sitä puhdasta ilmaa
Haistan lumen raikkauden
Hanki valasee mulle tietä

Se on mun matka
Mun ihkaoma matka sinne mihin mä kuulun
Eikä kukaan oo häiritsemäs
On vaan valkonen metsä ja mä
Meillä on romanttinen hetki
Ja oksat tulee mun kohalle ja pussaa

Se oli mun matka eikä kenenkään muun
Et päässy mukaan
BUAHAHAHAHAA

Eilen illalla satoi lunta. Tänään paistaa Aurinko. Vaikka Aurinko ei aina näy, Se ei silti ole kadonnut mihinkään. Välillä Se piiloutuu, joskus Se kurkistaa nopeasti pilven takaa heijastaen muutaman säteensä maahan, toisinaan Se näkyy kokonaan lämmittäen, kasvattaen, uudistaen ja parantaen. Se paljastaa valollaan kaikki ihmisen kätköt.
Toiset kätkeytyvät Auringolta viinapullon sisälle. Toiset piiloutuvat peiton alle, niin että pelkkä ähkinä kuuluu. Muutavat juoksevat kovaa pakoon tai piiloutuvat oppikirjojen väliin. Jotkut menevät ystäviensä taakse piiloon.
Aurinko ei tunkeudu sinne, mihin Sitä ei pyydetä, vaikka Se niin paljon toivoisikin. Se ei tahdo pakottaa.
Jos antaa Auringolle tilaa, ei huomaa pelkästään rusketusta, vaan myös sisäisen rauhan laskeutumisen. Piilopaikat tuntuvat usein ihanilta, mutta niihin sisältyy karmiva pimeys ja kylmyys. Se hajottaa ihmisen hengellisesti. Aurinko kuitenkin poistaa kaiken pimeyden ja tutinan, jos sille vain annetaan lupa.
Ilman aurinkoa ei olisi elämää. Aurinko ei koskaan häviä, vaikka kaikki muu katoaa.
Kuka on Aurinko? Aurinko on Jeesus.

Yks päivä törmäsin kuuhun
Kirkkaaseen, loistavaan, lämpimään, lempeään kuuhun
Mä tajusin heti, että toi on mun juttu!

Sitten eräs päivä tota kuuta katellessa huomasin tähtiryhmän sen ympärillä
Siellä oli tähteä jos minkä moista
Mutta kaikissa oli kuitenkin paljon samaa
Sitä samaa hohtoa ja kauneutta mitä kuussa

Aika moinen vilinä ja melske niiden kesken aina on
Paljon puhetta, erilaisia ääniä, naurua
Enkä mä voi olla pitämättä siitä kaikesta

(Kiitos KUU: EMILIA ja tähdet: Eetu, Ville, Inna, Malla ja Hannu :D RAKASTAN TEITÄ KAIKKIA HYVÄGEENISET IHMISET ;) <3 )