IRC-Galleria

olin tänään ensimmäistä kertaa paikallisessa unicaféssa syömässä. sain eteeni hivenen löysää kasvislasagnea, kaksi ruskeanharmaata kovaa makkaraa ja jotain keltaista vatkulia, joka hyllyi lautasella kuin päivän vanha vanukas. kuulemma jotain maissimössöä. tuijotin annosta lamaantuneena mutta päätin ottaa tilaisuudesta vaarin ja laajentaa makugalleriaani tältäkin osalta.

kasvislasagne oli ihan syötävää. sen sijaan makkarat jäivät lautaselle ensimmäisen puraisun jälkeen, ja maissimömmöstä ei se ensimmäinen haarukallinenkaan meinannut mennä alas. ja koko lysti maksoi vaivaiset 4,5e. trrrksh!! tämän siitä saa kun uskaltautuu vaihtamaan paninit yliopistomuonaan. pitäydyn jatkossa panineissa enkä enää ikinä hauku unicafén safkoja!!

ja tänään se tapahtui! mulla oli ensimmäinen italiantunti - vihdoinki. :) kurssilla on mun lisäks viis ranskalaista, kuus tai seitsemän katalonialaista, kaks espanjalaista, pari jotain tuntematonta ja yks saksalainen. ja tämä saksalainen jaksaa ruikuttaa koko ajan kun kukaan ei puhu sen kieltä. tervetuloa mun todellisuuteen, pflaumenkopf!!

oon nyt istunu koko illan opiskeluhuoneessa ja yrittäny ottaa kiinni mun kanssakurssilaisia, jotka on istunu tuolla luennolla jo viikon. mut koska kyseessä on alkeiskurssi, handlaan sen aika hyvin. :) mun kämppikset on ihan innoissaan kun vihdoinki opiskelen jotain: "questo è il tuo libro? come carino!" eli tää on sun kirja? kuinka söpö! ja se on todellakin söpö.... kirja on niin multiväritetty, että siitä saa päänsäryn, ja kuvat näyttäis olevan suunnattu 3-4-vuotiaille lapsille. rrrright.... mut se on varsin suloinen kirja muuten, eikä sisällä yhtäkään sanaa mitään muuta kieltä kuin italiaa. bellissima! <3

riemastuttavat:

-aurinkoiset säät
-halpa kahvi
-kiinteä netti
-vaporettoajelut


raivostuttavat:

-jatkuva eksyminen
-kielivaikeudet
-kalliit kengät
-perään viheltelevät miehet

... joista oon tavannu ehkà 20, ja muistan ehkà kolmen nimet. tosin muutama alessandro tààllà taisi olla lisàksi...

àlyttòmàn mukavia ihmisià, ja ihan uskomattoman auttamishaluisia. en oo tavannu huonetoveriani vielà, on kuulemma kotonaan kàymàssà. lucky bastard. ;) kiinteà netti, lakanoiden yms vaihto kahden viikon vàlein, tv- ja opiskeluhuone. ja kaikki tàmà venetsian pààsaarella todella kauniissa ympàristòssà, vain kàvelymatkan pààssà kaikesta. niin. ja arvatkaapa mikà on vuokra.... 150e/kk!! hyvàsti helsinki, kamppi ja kaikki! tààllà paistaa aurinkokin!! :D

tànààn fiksailin itselleni paikallisen hkl:n kuukausikortin, jolla pààsen reissaamaan vaporetoilla (vesibusseilla). tosin kunhan tutustun kaupunkiin paremmin, kàvelen varmasti vielàkin enemmàn paikasta toiseen. lisàksi avasin vodafonen liittymàn, mutta epàonnekseni en tiedà yhtààn paljonko tekstarit suomeen maksavat! :D lienee syytà ottaa selvàà... myyjàtàti ei puhunut sanaakaan englantia, hàmmàstyttàvàà ettà kaikki meni niin kivuttomasti. (totuus: mulla on kuitenki kallein mahdollinen liittymàtyyppi, ja kaikkia mun puheluita kuunnellaan... ;)

va bene, è la vita. :)

tàà on ehkà maailman kaunein kaupunki!! tuntuu ettà en edes osaa vielà jàsentàà sanoiksi kaikkea mità oon nàhny ja kokenu, toisaalta oon ollu ihan ekstaasissa kaikesta mità oon nàhny, toisaalta turhauttaa àlyttòmàsti kun ei ymmàrrà kieltà ja kun kaikkeen menee niin sairaasti aikaa. tànààn kàytin aamulla kaksi tuntia hortoilemalla ympàri venetsiaa eksyneenà. lopulta lòysin perille, ja sitten hortoilin takaisin toiset kaksi...

ulkona on làmmintà auringossa varmaan 10 astetta, meitsi viilettàà hupparissa ja samettijakussa - paikallisilla on toppatakit. :D kartta on jokahetkinen apuvàline, aurinkolasit olis kans helmi juttu: aurinko paistaa àlyttòmàn kirkkaasti ja heijastuu kanaaleista oivasti suoraan silmiin.

majoitusjutut on vielà aivan epàselvàt, toivottavasti jàrjestyvàt pian.

adesso vado, ma ritornarò più tardi. :)

huomenna aamulla olis sitte lähtö. kuudelta pitäis olla lentokentällä ja sitä myöten ulkomailla... hämmentävää miten kaikki tärkeä mahtuu rinkkaan ja yhteen laukkuun, siellä on kaikki läppäristä ja makuupussista vaatteisiin sekä kameraan asti. testasin rinkkaa selkään, näytän aivan hobittiankalta. trksh!

viimeiset hetket on pitkiä ja piinaavia. toisaalta toivoisi aamun olevan jo täällä jotta loppuisi tämä odottelu. toisaalta näitä viimeisimpiä tunteja haluaisi venyttää loputtomiin, jokainen sekunti tuntuu älyttömän arvokkaalta. sama aika joka vie nyt lähemmäksi venetsiaa, tuo aikanaan sieltä takaisinkin. siinä on jotain lohduttavaa.