IRC-Galleria

nyt hajottaa!!!

netti toimii viiden minuutin pätkissä kunnes taas vinkuu että "ei yhteyttä ei yhteyttä", yritä siinä sitte lähettää maileja (tuhoutuvat kaikki) tai kirjoittaa päiväkirjaa (saa nähdä tuleeko tääkään koskaan perille). saati puhua skypessä! pätkii pätkii, ei kuulu.....

kännykästä loppu prepaid-raha juuri kun olin soittamassa puhelua eräälle fado-kitaristille.

puhelinkortti afrikkaan vaikutti hyvältä idealta: 49 minuuttia viidellä eurolla. menin siis puhelinkopille ja näppäilin numeron, ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen (luurini oli mykkä) sokerinen naisenääni ilmoitti että minuutteja olisi jäljellä 30. niinku WTF!?!?!?

aaaaa..... tunnen raivon kuohuvan suonissa ja tekis mieli heittää jotain painavaa ulos ikkunasta!!!

TÄMÄNHETKINEN:
1. Sijainti? - oma huone, lissabon, portugali
2. Opiskelu/työpaikka? helsingin yliopisto / banquet-tarjoilija
3. Vaatetus? - musta toppi ja valkoinen hame
4. Olotila? - uninen
5. Musiikki? - coldplay: trouble
6. Ärsytys? - just nyt ei ärsytä mikään, hämmentävää! :D
7. Ilon aihe? - ostin uudet kengät (oikeastaan kahdet, mutta ne toiset on sandaalit niin niitä ei lasketa ;)
8. Ihastus? - no ne uudet kengät... ;)
9. Ajatus? - pitäis kirjoittaa maili mosambikiin
10. Mieliteko? - nukkuminen

VIIMEISIN:
1. Humala? - erään päivällisen yhteydessä, loppui huonosti
2. Automatka? -eilen käytiin tässä lähialueella pyörimässä, tais olla óbidus-niminen kylä
3. Kalenterimerkintä? - ostoslistan tein
4. Elokuva? - shrek III
5. Tekstiviesti? - "carregamento para o seu telemovel, 5 euro agora disponivel"
6. Lääkäri/sairaalakäynti? - rokotuksia, mutta ei omia
7. Vaateostos? - semmonen mekkohässäkkä edellispäivänä, mutta oletettavasti sitä pitää vähän pienentää...
8. Matka? - isompi matka oli varmaan tänne tulo toukokuun alussa
9. Pettymys? - eilen illalla piti mennä kahville parin kaverin kanssa mutta se peruuntui
10. Unohdus? - mun piti käydä eilen fado-museossa mutta se unohtu. en mee tänäänkään.

SEURAAVA/TULEVA:
1. Keikka/konsertti? - jaa-a...
2. Yöpaikka? - oma sänky
3. Ostos? - samoilla linjoilla aurin kanssa, eli kahvia ;)
4. Rahanlähde? - äiti :D
5. Tavattu ystävä? - diogo tai dani
6. Soitettu puhelu? - danille tai yhelle kitaristille, joka mun pitäis tavata
7. Teko tämän kyselyn jälkeen? - kirjoitan sen mailin...
8. Juhlan aihe? - kotiinpaluu :) (tosin kyseenalaista on, kuinka juhla se on, mutta pieni se on pienikin juhla. eiku..... :P
9. Lupaus? - ei mitn hajua..
10. Syöty ruoka? - just söin leipää... seuraava on varmaan joku välipala tai päivällinen suoraan

olin eilen live earth -ilmaiskonsertissa, jossa puolen tunnin jälkeen vaihtui aina seuraava portugalilainen pändi lavalle asiaankuuluvan roudaustauon jälkeen. näin teresa salgueiron (pienoinen pettymys) ja suuuuren idolini david fonsecan, joka lunasti (lähes) kaikki odotukset.

ja sitten: bändi nimeltä ala dos namorados (niiden yks suurimpia hittejä on anna abreun idolsin finaalissa laulama solta-se o beijo) ilmaantui lavalle, ja niiden laulaja järkytti mun mielen tasapainoa pahasti! miehellä oli valkoiset tennarit, musta kiiltävä silkkiasu (housut ja bleiseri), valkoinen leveä kraka ja musta bling-blinb-vyö. päässään tällä ilmestyksellä oli BEIGE parittajahattu jossa musta glitternauha! ja ukkeli ite... feminiiniset kauniit kasvot oli puuteroitu, silmät rajattu tarkasti samalla mustalla kajaalilla jolla kulmakarvat oli piirretty kauniin kaartuviksi. molemmissa korvissa killui suuret beckham-timantit ja nenässä komeili vastaava mutta pienempi lävistys. ääni oli kuin kuoripojan ja eunukin risteytys, falsetti vihloi korvia. siinä oli latin loverin sanakirjamääritelmä, jätkä oli niin kamala että se oli melkein jo huvittava.

murphyn laki: julkisissa käymälöissä aina ensimmäinen koppi johon menet, on huono (wc tukossa, paperi loppu, oven lukko ei toimi tms.). tällä eteenpäin. :)

almograve on elämää pienempi kylänen merenrannalla alentejon maakunnassa. alentejo on kuuluisa hyvistä (ja halvoista!) viineistään ja hienoista surffirannoista. muuta kiinnostavaa alentejossa ei sitten olekaan, ainakaan mikäli lissabonilaisia on uskominen. näillä perustiedoilla päätettiin sitten tehdä parin päivän reissu almograveen. heti alussa oddsit oli meitä vastaan (ihana anglisismi: the odds are against us): kävi ilmi, että parin päivän reissu kutistuisi yhden päivän reissuksi legendaaristen vain-yksi-vuoro-päivässä-bussiaikataulujen takia. lisäksi kävi ilmi, että noin 300km matkaan almograveen saa express-bussilla aikaa tuhrattua ei kolmea, ei neljää vaan viisi tuntia!!

noh, lopulta illalla yhdeksän aikaan löydettiin itsemme almogravesta nuorisohostellin respasta, ja loppuilta alkoi näyttää lupaavalta, kunnes.......meidän lisäks siinä respan aulassa hengaili joku mies, joka tuijotteli meitä erittäin kiinteesti. eikä siinä kaikki, vaan mies myös äänteli! vihellystä ja sammakon kurnutusta muistuttavaa itseilmaisua parikymmentä sekuntia kuunneltuani alkoi pelottaa. päätin yrittää ignorata koko miehen, mikä onnistuikin varsin tehokkaasti, sillä.......aulaan alkoi velloa miehen ystäviä - kaikki jotenkin syndroomaisia tai muuten jälkeenjääneitä. kyllä, näytti siltä että portugalin vammaisten yhdistyksellä oli teemaviikonloppu samaan aikaan samaisessa almogravelaisessa nuorisohostellissa.

ja nyt siis ei saa ymmärtää väärin: mun mielestä tommonen retkitoiminta on aivan loistavaa ja kaikin puolin tuettavaa, ja mulla oli varsin hyvä mieli kaikkien retkeläisten puolesta, eikä niistä ollu ollenkaan häiriötä (mitä nyt heräsivät aamulla varsin kovaäänisesti). mutta siinä illalla viiden tunnin bussimatkan jälkeen väsyneenä ja nälkäisenä ollessa toisten puolesta koettu ilo ei varsinaisesti ollu ensimmäisenä mielessä, tilanne oli niin surkuhupaisan absurdi.

mutta matka itsessään oli tosi hyvä, biitsi upea ja hazardilla löydetyt koiranpennut loputtoman ihania.


pari päivää sitten kävin leffassa katsomassa ocean's 13:n. istuin kaikessa rauhassa penkissä rasittavien kikattavien muka-aikuisten naikkosten vieressä ja mussutin irtokarkkeja (joista täällä muuten on ihan käsittämättömän huono valikoima, ihan meinaa itku tulla!!), kun screen meni ensin mustaksi, sitten siniseksi ja sitten kuului TI-DIIII ja kankaalle pamahti teksti "intervallo". karkkikäteni pysähtyi puoliväliin matkalla suuhun, mitä suuni ei käsittänyt vaan jähmettyi auki namusta odottelemaan. kesti hetken ennen kuin tajusin tapahtuneen ja 1) suljin suuni (sillä kaikkihan tietävät, että: close your mouth dear, it looks like you are missing a chromosome) 2) piilotin yhä karkkia pitelevän käteni karkkipussiin (mikä oli hivenen epäonnistunut yritys, sillä pussi oli läpinäkyvä) 3) yritin ymmärtää miksi ihmeessä joku vatipää haluaa laittaa keskelle normipituista elokuvaa tauon!

ympärilläni olevia ihmisiä se ei tuntunut haittaavan, vaan vellova portugalilaismassa vyöryi alas portaita ja ulos salista nauttimaan ansaitusta tauosta. itse kaivoin kirjan kassista ja nautin siitä kokonaiset 7minuuttia, kunnes elokuva taas jatkui. aina ei voi ymmärtää.

olin eilen illalla wanna-be lohtushoppailemassa vasco da gama -ostoskeskuksessa. kavelin sisaan stradivarius-nimiseen liikkeeseen, ihan vain muuten vaan, eihan mulla oikeestaan oo rahaakaan shoppailla mut ainahan voi kato vahan vaan katella ymparilleen eihan se ketaan vahingoita. ja siella se oli. vaaleanruskea, pusakkamallinen nahkatakki (tai siis tahan valiin taytyy tunnustaa, etta kyseessa luultavasti oli "nahka"takki, mutta sehan ei vauhtia haittaa!), juuri sellainen jota suomesta oon etsinyt kissain ja koirain kanssa - turhaan. kadet taristen ja vartalo vapisten vedin takin paalleni ja toivoin salaa etta se osoittautuisi kammottavaksi (ei tarvitsis viettaa unettomia oita miettimalla a) pitaisko se ostaa, b) onko rahaa ja pitaisko ostaa siita huolimatta ja c) jos tassa nyt viela kauan mahkin niin en varmasti sita osta kun joku toinen ehtii ensin!!). takki paallani kaannyin peiliin pain, ja....

..."nahka"takki osoittautui taydellisyytta hipovaksi!! awwww... hyppelin kuin pieni apina peilin edessa yrittaessani nahda kuinka se istuu takaa (ihan hyvin istuu), ja siina hommassa tuli niin kuuma etta kuoriuduin takista alta aikayksikon. samalla tuli todetuksi sekin, etta ihastuksessani on vuorihko (pieni vuori, tai vuori jonka paksuudesta ei ole tarkkaa tietoa, suom. huom. ;), mista syysta voisin kaariytya vaaleanruskeaan ilmestykseeni koto-suomessa viela pitkalle syksyyn. ah ja voih... ja tassa euforian tilassa paatin tarkistaa hinnan, silla suomessa vastaavat namupalat myydaan noin 200 eurolla parempaan kotiin. muruseni maksoi 60 euroa!! 60!!!! jalleen yksi syy fanittaa portugalia!! :D

ultimate-ihastukseni vuoksi vietin unettoman viimeyon, marssin tanaan takaisin stradivariukseen ja ostin takin. fiksuna (ja koyhana) skandinaavina kuitenkin varmistin, etta mikali jotain kauheaa tapahtuu (lahinna mikali saan ruokien lisa-aineista jonkinlaisen aivomyrkytyksen) ja muutan mieleni takista, voin viela sen palauttaa. ja kylla, 30 paivan sisalla kuittia vastaan.

ah, olen euforiassa. :)

nyt niita on kolme. tai viisi, ihan miten asian tahtoo ilmaista. helppojen ja huomaamattomien portugalilaisten kundien lisaks jaan kampan kolmen intialaisen kanssa, jotka on erittain elavaisia. ainakin keskenaan. surkuhupaisinta tassa on se, etta hindikundit puhuu keskenaan englantia (hassulla d-aksentilla), ovat ilmeisesti niin eri puolilta hindiaa etta eivat ymmarra toistensa murteita. life is beeeeautiful!! ;)

tanaan kuulin huonoja uutisia. menee hetki tai kaksi ennen kuin saan itseni taas kokoon ja toimintakuntoiseksi.

joka aamu klo 9.30 pªªsen todistamaan seuraavaa tapahtumasarjaa:

herªªn infernaaliseen meteliin, kuulostaa kuin joku tekisi kuolemaa vessassa: kroaaaaah, KRAAAH GRRRRRRRR GRHAAAAAA-PTHYI!!! kuuntelen hetken silmªt kauhusta suurina, enªª ei nukuta lainkaan. kuuluu veden lorinaa. hetken pªªstª sama toistuu: krrrrrrooooaaaah, KRAAAAAAAH GRRRRRRRROUOU GRHAAAUGH-PTHYI!! sitten askeleita kªytªvªssª ja keittiºn kaappien pauketta.

kªmppikseni theered (kavereiden ja hindiª taitamattomien kesken t-rex) polttaa aivan uskomattomia mªªriª jotain intialaista, erittªin pahalle haisevaa moskaa, joka on kªªritty ruskeaan santapaperiin. jªtkª tekee ªªnistª pªªtellen kuolemaa joka aamu ennen tºihinlªhtºª, ja vªlillª tuntuu ettª kyseinen aamu on ehkª sen elªmªn viimeinen... mun kªy oikeasti sªªli poloista, mutta c´mon, jos joka aamu on noin suuria vaikeuksia saada keuhkot liikkeelle, niin oisko aika vªhentªª tupakointia!?

...ja musta tuntuu ettª kohta pyydªn ettª t-rex vois mennª vaihteeks korisemaan vaikka parvekkeelle (ja polttais ne norttinsakin siellª niin ei koko kªmppª haisis kuin rankkitynnyri). ei voi kestªª!!

kävin vaihtamassa paluulennon aiempaan, tuunkin jo 22.7 takaisin suomeen. jee! lentokentällä oli kaksi huonosti käyttäytyvää ruotsalaista, osataan sitä näemmä meuhoa lahden toisellakin puolella..... ;)

klo on 01.02 paikallista aikaa. tänään koko päivä kaupungilla, rentoutumista ja kavereita. illalla taas david fonsecaa ja silence 4:a. huomenna aamulla työhaastattelu hard rock cafe:en. materiaalinkeruu ei edisty, musafilosofian essee ei edisty, stressi lisääntyy. mitä mä teen, ymmärrä en.....

fonseca on viisas mies. ja harhainen. tuntuu lohduttavalta että joku muukin on jumissa.



kaipaan kotiin jota ei ole.

"Dead Mr. Professor,

I have been an erasmus student in your university, and (--). I wonder if u can help me.", kirjoitti eräs italialainen mario portugalilaiselle professorilleen unohdettuaan täyttää jonkun tarvittavan kaavakkeen maasta lähtiessään. ja mario-parka ihmetteli miksi professori ei vastannut mailiin... (no eihän se voi vastata jos se on kuollu, daaa... ;)

löysin tänään tummaa saksalaista leipää jostain eko-bio-kaupasta läheltä keskustaa. mahtavaa, en enää osta paikallista valkoista vehnämönjää vaan elän terveellisesti saksalaisesta melkeinruisleivästä nauttien! :)

käveltyäni kolme tuntia pitkin lissabonin litteitä liukkaita mukulakiviä koko ajan peläten koska sandaali lipsahtaa viettävältä kävelytieltä ajokaistalla vaanivan ahnaan taksin armottoman renkaan alle tulin tulokseen, että eräs ihmisen perusoikeuksista on kyllä luotettavat kengät!! ei enää lipsuvia varvastossuja, jatkossa käytän lenkkareita!!! no... tuskin nyt sentään. jatkossa kävelen autotiellä, tyyli ennen turvallisuutta.

intialainen kämppikseni koputtaa jatkuvasti oveeni ja kyselee "is this fado?" ja ei, yleensä se on jotain aivan muuta, kuten egotrippiä tai molokoa tai robbie williamsia tai... kohta hermostun, isken sille käteen jonku vaivalla haalitun fado taverna -oppaan ja käsken sen keskustaan etsimään fadoa. ihmisen perusoikeus on myös oikeus olla antisosiaalinen omassa kodissaan! eipä siinä, ihan kiva poika se muuten olis.

nyt päivälliselle. keittiössä odottaa toinen kämppis, joka ei puhu sanaakaan. ehkä mä voisin risteyttää nää kundit...?