Big in Finland, UUSI SARJA!

Big in Finland Yle Areenassa 8.12.2017 ja Yle TV2:ssa keskiviikkoisin klo 22 (kolme jaksoa peräkkäin) 3.1.-7.2.2018

Big in Finland on tarina kahden suomalaisen nuoren koomikon Pietari Vihulan ja Henric Chezekin matkasta läpi Amerikan. Miten uppoaa suomalainen huumori? Miten saada uudessa paikassa keikkoja? Onko kaikki suurempaa Jenkeissä?

Ohjaus ja kuvaus: Mika Niva.
►  Katso BIG IN FINLAND jaksot!

IRC-Galleria

Lisää paskaaPerjantai 02.12.2005 00:37

Kun nyt vauhtiin päästiin. Päästetäänpä tälläinenkin aivopieru. Tälläistä jälkeä syntyy, kun käsketään kirjoittaa äidikielessä muistpuhe jollekin:

In memoriam

Eräänä päivänä joukko apinoita päätti sanoa hyvästit rakkaalle kotipuulleen ja laskeutua maanpinnalle. Eräs vanhempi ja viisaampi apina tiesi, että siitä ei voisi seurata mitään hyvää ja yritti varoittaa näitä, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Apinat eivät kuullet mitään, koska hakkasivat niin innokkaasti kiviä toisiaan vasten.

Kivien hakkaamisen seurauksena nämä olennot "keksivät" tulenteon. Tämän jälkeen ne keksivät alkaa käyttää työkaluja, joiden avulla pystyi tekemään kaikkea olentojen mielestä hyödyllistä, kuten tappamaan eläimiä ilman tuntien painia, tekemään vaatteita suojelemaan herkkää hipiää tai vain heittää ärsyttävää naapuria päin. Vuosimiljoonia kesti tätä vaihetta, mutta koko ajan tämä olento kehittyi kuten kaikki elävät olennot tekevät normaalissa luonnossa. Noin 6000 vuotta sitten ennen erään tämän lajin tunnetuimman yksilön syntymää olennot olivat alkaneet kyllästyä ravinnon perässä juoksemiseen ja alkoivat pohtia, miten selvitä vähemmällä vaivalla. Pikkuhiljaa he tajusivat että maata pystyi viljelemään kylvämällä siihen kasvien siemeniä, siis tekemään sitä mitä luonnossa kokoajan tapahtuu. "Nerokasta!" nämä ajattelivat ja asettuivat aloilleen. Pian parhaiden viljelymaiden ympärille alkoi syntyä kaupunkeja, joissa ne löivät tyhmät päänsä yhteen, minkä seurauksena syntyi yleensä mitä typerimpiä keksintöjä, kuten kastelujärjestelmä, joka soisti ja suolasi muutaman joenuoman. Ainiin, jossain vaiheessa ne keksivät, etteivät ole "niitä" vaan "he" jolloin syntyi nimitys, jolla heitä kutustaan - ihminen. Tästä eteenpäin he kulkivatkin vääjäämätöntä tuhoaan kohti.

Millainen laji ihminen sitten oli? He olivat suhteellisen samankaltaisia kuin muutkin nisäkkäät, löytyi kaksi silmää, sydän, keuhkot, naaraita jotka imettivät ja synnyttivät jälkeläiset valmiina, lisäksi löytyi neljä raajaa. Tosin he käyttivät näistä vain kahta liikkumiseen, jolloin kaksi jäi vapaaksi. Tämä mahdollisti, että ihminen pystyi luomaan hulluja keksintöjään. Eräs viisas yksilö keksi käsille parempaa käyttöä. Ne voitaisiin laittaa hänen keksimiinsä taskuihin, jolloin vahinkoa ei pääsisi syntymään. Mutta kuten yleensä ihmiset eivät voineet sietää niinkin järkevää asiaa kuin kädet taskuissa seisominen. Ihminen ei sietänyt hyvin kylmää eikä kuumaa, ja paras asumapaikka olisi ollut 20-30C:n alue. Mutta ei… heitä löydettiin jopa -45C:n pakkasista, 50C:n helteistä ja hyvin paikallisesti jopa yli 100C:sta. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan ihminen oli myös hyvin keskinkertainen: puutteitaan hän korvasi kaiken maailman keksinnöillä', kuten Adidas-juoksukengillä. Mutta yksi pahimmista ihmisen ongelmista oli se, että kaikesta piti tehdä mahdollisimman vaikeaa. Ei ollutkaan niin helppoa asiaa, etteikö siitä olisi pitänyt vääntää itkua ja parkua ja kuluttaa siihen aikaa turhaan. Esimerkkeinä toimivat elämän tarkoituksen etsiminen, kysymys siitä mitä on kuoleman jälkeen, ja selittely siitä miksi ruotsin aine ei tullut ajoissa valmiiksi. He myös yrittivät viestittää maanulkopuoliselle älylle olemassaolostaan. Tässä olikin oikeastaan ainut myönteinen asia kyseisessä lajissa sillä eräs heidän viesteistään napattiin ja sen aiheuttama naurunremakka ja toisaalta sääli pelastivat erään maailmankaikkeuden kolkan tähtienväliseltä sodalta. "Miten joku voi olla niin tyhmä että kuluttaa energiaansa itsestään viestimiseen, jotta saisi tietää onko muualla elämää. Pitävätkö he itseään jotenkin ainutlaatuisina? Ehkä ainutlaatuisen tyhminä.", hekotteli Tomtegalaksen sotalordi eikä painanutkaan nappulaa. Neljä vuotta myöhemmin kyseinen galaksi tosin hävisi valkoisessa räjähdyksessä. Piru parka ei ottanut opikseen.

Kaikilla lajeilla on yksi tai kaksi erityisominaisuutta, joiden avulla ne tulevat toimeen. Ihmisillä se oli äly. Kyllä, ihmiset olivat sinänsä älykkäitä. Se, miten he käyttivät älyään, ei ollut älykästä. Oikeastaan koko älyn käsite on häilyvä. Olisiko esimerkiksi kissa, joka häikäilemättömästi käytti ihmistä hyväkseen voinut olla älykäs? Tai peräti undulaatti? Ihminen kyllä yritti suhtautua maailmaan objektiivisesti, varsinkin loppuaikoinaan, mutta älykkyyttään se piti itsepintaisesti ylivertaisena muihin eläinlajeihin nähden. Tähän liittyi sellainen hassu asia, että hyvin monet ihmiset eivät pitäneet itseään eläimenä vaan aivan omana luokkanaan. Toisaalta eivätpä muut eläimet kaiketi olisivatkaan halunneet kuulua samaan ryhmään tämän tyhmyyden huipun kanssa.

Mitä ihminen sitten sai aikaan? Oikeastaan vastaukseen riittäisi yksi sana - tuho. Ihminen tuhosi metsiä, eläimiä, jokia, meriä, ilmaston, itsensä, oikeastaan kaiken, minkä sai käsiinsä, siis kuvainnollisesti. Miksi tuhota itse, kun nappia painamalla se tuhoutuu automaattisesti? "Nerokasta!", kuului jälleen ja pennut taputtivat karvattomia käsiään yhteen.
Lajien tuhoamiseen oli kaksi pääsyytä. Toinen oli luonnollinen: ruuan tarve. Mutta usein kävi niin, että ruoka ei kelvannutkaan van se heitettiin pois ja teurastettiin uusi sika. Tämä oli erityisen yleistä niin sanotuissa länsimaissa, idiotismin keskuksissa. Ilmiötä oli havaittavissa myös kissoissa loppuaikoina, mutta kukapa järkevä sellaiseen teolliseen paskaan viitsisi nokkaansa laittaakaan. Toinen syy oli ihmisten turhamaisuus. Jos jokin näytti kauniilta, se oli saatava, vaikka sitten tappamalla muutama laji sukupuuttoon, tosin jotkut koittivat tämän estää mutta tyhmyyksissään lukitsivat itsensä puihin ja kuolivat nälkään. Toisaalta taas jotkut ihmiset eivät halunneet tuottaa eläimille yhtään kärsimystä ja pureksivat vain kaalia ja porkkanaa, jonka seurauksena jänikset kuolivat sukupuuttoon. Ihmisten hävittyä heidän olemassaolostaan jäivät muistuttamaan vain rakennelmat ja erinäiset jätteet. Rakennelmat hävisivät nopeasti ilman huolenpitoa, kun luonto otti omansa takaisin. Mutta jätteistä varsinkin muovi muistutti tulevaa maailmaa innokkaasti siitä mitä tulee välttää.

Ympäri maailman ihmiset olivat keränneet näitä ihmisapinoiksi (ne vihasivat nimen alkuliitettä) kutsuttaja eläimiä häkkeihin. Ne yrittivät varoittaa ihmisiä siitä, mitä näiden toimet lopulta aiheuttaisivat, mutta niille vain naurettiin, työnnettiin banaani suuhun, puettiin epämukavaan mekkoon ja opetettiin viittomaan "Hei olen Charlie.". Varsinkin papukaijojen keskuudessa oli suosittu kasku: " Miten saa tuhottua helposti eläinlajin? Antaa sille ihmisen älyn."

Siihen miksi ihminen lopulta tuhoutui on monia syitä. Edellä niistä muutamia onkin jo sivuttu, tässä lisää: Ihmisen harjoittama luonnonriisto oli jotakin todella kamalaa. Kaikki mitä voitiin kuvitella voitavan käyttää tai olla käyttämättä revittiin irti ja pistettiin ihmistä miellyttävään muotoon. Tästä ja saastuttamisesta tuli yksi tuhon peruspilareista. Monet ihmiset kyllä tiesivät , mitä siitä voisi seurata, mutta eivät jaksaneet ai viitsineet tehdä asialle mitään: "Ei kahta kilometriä voi kävellä! Jalat ovat kaasua, jarrua ja kytkintä varten!", "En käytä kuolleen eläimen turkista tehtyä vaatetta vaan tehtaassa valmistettua. Se säästää luontoa!" jne. Ja jos viitsimystä riittikin, sen toteuttamiseen ei löytynyt rahaa. Raha oli asia, jota ei ollut koskaan tarpeeksi ja jota ei olisi tarvittu ilman ihmisten ahneutta, ilman sitä ihmiset olisivat voineet pelastaa itsensä, pelastus maksoi liikaa. Ihminen oli myöskin hyvin itsetuhoinen laji. Jos jossain ei riehunut sota, jossa voisi kuolla sankarina huutaen äitiä apuun tykistökeskityksessä mutakuopassa, niin kehitettiin jokin urheilulaji, joka oli vaarallinen, ruvettiin käyttämään huumeita ja alkoholia tai masennuttiin ja hypättiin sillalta alas hukkumiskuolemaan. Varsinkin mielenterveysongelmat olivat paha ongelma lopussa: ne söivät resursseja, joita kulutettiin muutenkin jo paljon.
Ihminen kehitti kaikkea turhaa, kuten viihde ja taide. Ihmiset kuvittelivat , että ne olivat asioita, jotka tekivät heistä niin erikoisia. Oikeasti ne osoittivat vain sen, että ihmisen mieli on heikko ja tarvitsee jotain millä rentoutua, unohtaa murheet ja torjua ajatus omasta tyhmyydestä. Tottahan on, että muillakin eläimillä saattaa olla samankaltainen tarve, mutta ne eivät tarvitse siihen tärykalvoja tuhoavaa ulinaa ja örinää, lajitovereiden tappamisen ja trikoopellejen katselua ja taiteeksi nimitettyjen kuvien (joista monia he eivät edes käsittäneet, mutta koska he eivät käsittäneet sitä niin sen oli pakko olla jotain todella hienoa) ihailua. Miten viihde ja taiteet hyödyttivät lajia selviämään geeniperinnön jatkamisessa?
Sitä mukaa kuin ihminen lajina vanheni nousi yksilöiden keskimääräinen elinikä. Luonnossa vanhat yksilöt kuolevat, kun eivät pysty enää huolehtimaan itsestään, jolloin nuoremmilla on paremmat mahdollisuudet elää. Ihmiset taas pitkittävät keinotekoisesti elämäänsä koneitten, lääkkeiden ja teko-osien avulla. Parasta olisi ollut, että tarpeeksi vanhojen olisi annettu kuolla, koska heillä ei ollut enää osaa eikä arpaa elämän jatkumisen kannalta vaan he olivat painolastina nuoremmille. Sama homma koski sitä asiaa kun ihmiset tukivat joidenkin alueiden liikapopulaatiota antamalla heille lisää ruokaa, jota ilman heistä osa olisi kuollut. Mutta ilman ruokaa nämä populaatiot olisivat asettuneet luonnon kantokyvyn rajoihin. Vaikkakin aluksi suurin osa olisi kuollut ilman ruoka-apua henkiin jääneet olisivat eläneet onnellisempina kuin kituen pienellä leivänkyrsällä.
Ihminen myös esti oman evoluutionsa hyvät puolet antamalla heikkojen selvitä hengissä, tai pikemminkin lisääntyä. Tämän seurauksena tuli yhä enemmän perinnöllisiä sairauksia ja heikkoja yhteiskunnan vastuulle, eivätkä he sopeutuneet muuttuvaan maailman kuin rakentamalla yhä enemmän koneita, jotka "sopeuttivat" heitä ympäröivän maailman muutoksiin, samalla tuhoten tätä luontoa. Globalisaatio oli myös yksi tuhon syistä. Se oli yksi syy evoluution häviämiseen (vaatii eristäytyneen ryhmän), taudit levisivät nopeasti ympäri maailman, se levitti kaikkialle kapitalismin luontoa tuhoavaa aatetta ja jos jossain meni huonosti, meni kaikkialla. Tämän kaiken jälkeen on syytä kysyä, miten ihmeessä ihmiset pysytivät kuvittelemaan selviävänsä jopa miljoonia vuosia ja lentävänsä toisiin tähtiin. Ehkäpä sitten sillä hyvällä mielikuvituksella.

Maailman viimeinen ihminen itki tekonahkaisessa nojatuolissaan ollen kiinteä osa konetta, joka piti häntä hengissä. Hän itki yksinäisyyttään, sitä, ettei ollut ketään kelle leveille hänen uudesta hienosta autostaan. Hän pohti, kuka hän todella oli ja miksi alastomuus oli niin paheellista samalla peilaillen, oliko hänen otsaansa tullut ryppyjä. Kiireiltään hän ei huomannut silmiä, jotka tuijottivat häntä. Ihminen ilman asetta oli näille susille helppo saalis. Ne olivat päättäneet ihmisen puolesta, miten tämä tulisi kuoleman.
Samaan aikaan eräs simpanssi käveli mietteliäänä maailman viimeisen sademetsän viimeisessä puussa. Se pohti, kuinka saisi rikki kookospähkinän. Äkkiä sillä välähti. Siihen tarvittaisiin 20 tonnin painoinen kone, joka kuluttaisi polttoainetta 500 litraa ja tuottaisi samalla kasvihuonekaasuja aivan liian paljon, pistäisi pähkinät pieniin palasiin, jotka se sitten käärisi yksitellen muoviin, jonka jälkeen ne laitettaisiin peltipurkkeihin, jotka se paketoisi pahvilaatikkoihin, jotka teipattaisiin ja liimattaisiin niin, että niiden avaamiseen tarvittaisiin kaksi kertaa suurempi kone, lisäksi se työllistäisi 1000 rottaa. Apina oli kuitenkin niin innoissaan, että astui harhaan, putosi ja kuoli. Luonto ei toistaisi virhettään.


Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.