IRC-Galleria

Ollaan kavereita.

Oli Torkkelin pääsykokeet. Hermostutti, mutta ihan kivasti menivät. Viimeisen tehtävän kohdalla olin hieman wtf. Piti piirtää aarre, jonka sisällä oli tärkeä asia ja sen sisällä vielä tärkeämpi asia ja sen sisällä tärkein asia. Kuumeisen, tuskaisen mietinnän jälkeen piirsin koirani, joka istuu lempipehmoleluni kainalossaan ja lyijykynä suussaan. Jos asiat olisivat olleet toisin, olisin varmaan piirtänyt ketun ja kissan. Hii.

Ikkunan takana pörräilee suuri kimalainen. Pörröinen.

En pysty vieläkään hengittämään kunnolla. Ja äidillä on taas vieraita. Miten pystyn koskaan kertomaan mitään hänelle?

Väsyttää.

Häivy.

Viimeiset pitkät-merkinnät tässä kuussa, lupaan sen. En kirjoita, vaikka kuinka houkuttaisi. Haluan pitää nyt seuraavan parin viikon aikana tulevat ajatukset ominani. En halua jakaa niitä kenenkään kanssa, edes tyttöystäväni.

Täytyy miettiä.

Viime yö meni huonosti. Otamme siis hieman lomaa toisistamme, kaiken tämän tuskan jälkeen. Sanoin hänelle, että haluan unohtaa tämän ahdistuksen ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta silti sisällyttää hänet elämääni. Seuraavat sanat tulevat olemaan tärkeitä ja hyvin henkilökohtaisia. Jos niistä tulee sanottavaa, sanokaa se sähköpostilla. Ja pitäkää asianne asiallisina. En jaksa enää tälläisiä "hähähää, hävisit!". Tämä ei ole kisa aikuisten ja nuorten välillä.

Eli... viime yö. Yhdentoista aikaa lähdin koneelta, kun olin kirjoittanut Mintun äitipuolelle sähköpostin loppuun. Olin hirveän väsynyt. Heti kun pääsin koirani kanssa ulos yöllä, rupesin itkemään. Itkin tunnin, toisen ja kolmannen. Päässäni oli kamalia ajatuksia. Tärisin kamalasti ja keinuin edes takaisin sängyllä kuin mikäkin autistinen. Olisin halunnut satuttaa itseäni, mutta en vain pystynyt. Aina kun olin hieman rauhoittunut, itku alkoi uudestaan. Aika säälittävän kuuloista. Ja olihan se hieman.

Kun olin kolmen aikaa yöllä hieman rauhoittunut, päässäni vilisi ajatuksia, joten olen pelännyt tässä viimeisen kuukauden aikana kovasti. Että Minttu jättää minut. Tai minä jätän hänet. Taas itkin, itkin ja puhuin hiljaa itsekseni. Eniten minua pelotti siinä ajatuksessa, että kun olisimme eronneet, oloni paranisi. Mutta sittenhän tämä kaikki olisi ollut turhaa. Tämä olisi ollut virhe. Ei koskaan! Minua pelotti, että pääsisin Mintusta yli. Että löytäisin jonkun muun. Eläisin elämääni jonkun muun hellittävänä. Hymyilisin jollekin toiselle ja kertoisin sille toiselle, että rakastan häntä.

Ehkä näin tapahtuukin, joskus hamassa tulevaisuudessa. En tiedä. Ehkä emme jaksa odottaa.

Mutta on toinenkin asia ja se jos mahdollista, pelottaa ja kammottaa minua enemmän.

Jos eroasimme, en voisi olla Mintun ystävä. Kaveri, edes tuttava. En pystyisi olemaan Minttuun millään tavalla yhteydessä. Katkaisisin kaikki välini häneen. Yhteisten ystäviemme asemat voisivat käydä hankaliksi. En voisi pelata Mintun kanssa roolipelejä, heh. En voisi ihkuttaa jotain mangaa. Joutuisin hävittämään hänen antamansa tavarat, piirustukset, kuvat, kaikki. En voisi sanoa hänelle edes hei.

En kaiken tämän jälkeen.

En halua pelotella häntä, mutta minusta tuntuu, että siinä vain kävisi näin. En voisi tulla puhumaan meseen "hei, mitä lapsi-kulta kuuluu? Miten jaksat? Haluaisitko pelata? Mukava kuulla. Ihanaa, olen ylpeä sinusta! Hyvä tyttö!" Ja jos sanoisinkin, en missään nimessä tarkoittaisi mitään. Sama kuin keskustelisin kuolleen kanssa.

Viime eron jälkeen sen tytön kanssa oli käydä näin. Taidan olla edelleenkin hieman nihkeä ja töykeä. Miten sen nyt ottaa.

Heti eron jälkeen tietysti masentuisin täysin. Tekisin kaikkeni, että antaisin itseni ymmärtämään asian Mintunkin kannalta. Mutta minä vain sekoaisin. Sitten suuttuisin. Kaikelle, kaikille.



Nuo olivat siis yölliset ajatukseni. Viiden aikaan nukahdin ja tunnin päästä heräsin uudestaan. Nyt olen melkoisen rauhoittunut. Ajatukseni hävettävät minua ja tunnen oloni syylliseksi. Eniten olen kumminkin huolissani Mintusta. Jos aiomme todellakin pitää hieman taukoa toisistamme, en voi jatkuvasti kysellä häneltä, miten hän jaksaa. Avuttomuuden olo meinaa iskeä taas, mutta taidan purkaa huoleni paperiin ja piirtää. Haen apua ammattilaisilta, vanhemmiltani ja musiikista. Mutta en nyt. NYT EN JAKSA PUHUA TÄSTÄ ASIASTA KENENKÄÄN KANSSA. Siksi tämä viesti onkin viimeinen. Kirjoitan ja puhun taas, kun pystyn näkemään avarammin ja tiedän, että Minttu on kunnossa. Nyt hän ei ole. Piste.

Jos pääsemme tämän yli... kun vuoden päästä Minttu on täysi-ikäinen... jos hän todellakin haluaa olla kanssani, minä lupaan huutaa ääneen kaikilla voimillani rautatientorilla, että minä rakastan Minttua. Joo, se on aika hyvä lupaus.

Edes te ystäväni, hyvää tarkoittavat ja auttajat, älkää kirjoittako mitään vieraskirjaani, tänne tai edes mielellään mailiini mitään "voimia teille" "olkaa onnellisia" etc. En kestä enää niitä. Pääni halkeaa. Enkä edes aio edes koneella, olla, että... Minulle riittää hymy ja halaus.

Muutan isälleni nyt viikoksi tai pariksi, järjestelen siellä ajatuksiani.

Kiitos kaikille, oli se sitten Erkki ja Tane, tai Mintun äiti tai äitipuoli, Daniela, Hilja tai joku tuntematon sekä tietysti Minttu. Laura kiittää ja kuittaa.

"In the middle of the night, I slip out with you as we're illuminated by the moonlight
"I won't wake up from this dream" you said, as you held onto my hand
We know that the promises we exchanged can't be completely erased away
And so you softly smiled

Until my voice reaches you, I will be right here with you

We raise both hands to the night sky and gazed at the moon in our palms
You're so pretty when you're quietly sleeping

I embrace your entire body and put my hands on your cheeks, I won't let go
So don't cry any more, until the night becomes dawn, I'll always be right here with you
Always... Even if the world falls to ruins
Always...

Right now, I can't even laugh, but
I'll definitely keep my promise to you

You're still alive inside of my heart
I won't let go
So don't cry any more
I won't be lost again
I'll keep walking to you
always...

Even if the world falls to ruins
I'll surely meet you again
Someday, until the day I come across you again

Even if the world falls to ruins

Even if the world falls to ruins

Even if the world falls to ruins"

Olin miitissä. Oli ihkua. Siellä oli Flari ja Noora ja Mirap ja tietty BELNEA ja Lizyer ja Mimi ja Nitin ja Mirka ja toinen Mirka(moova) ja Oraakkeli ja koooki ja Laura ja Mayu ja Chirai ja francesc ja lovestreet ja kaikki. <33 Oli hauskaa vaikka hieman angstasinkin ja Mirka on taikkarikiusaaja ja join simaa ja olin ihan hihihii koko ajan. ^_^ Taisin saada sokerihumalan liiasta suklaasta ja vaahtosienistä.

http://www.freebok.net/books/Glaze/view.html

Joillakin vain ei ole elämää.

Arvaa naurattiko.

Minttu, saanko viedä sinut pimeyteen? ^_^ Like there is no way, että ymm, "annan sinun mennä, enkä vie mukanani helvettiin", tai jotain. Sowwy, peipe.

Sain nostettua äidinkieltä(9) ja englantia(8) numeroilla. ^______^
Matikka pysyi edelleen kutosena. Ei ollut kuin yksi poissaolo viime viikolta.

Sain Danielalta halin ja olin ihan lalalalalaa.

Olen laihtunut kuukaudessa 4 kiloa.


Taidan juoda hieman kirsikkapepsiä ja valmistella uuden hahmon. Inspis!

Riehun.

Tunne-elämäni on sekaisin ja kaipaa järjestystä. Kohta on lauantai! Ha! Minttu soittaa! Luulisin!

Hysteric scream.

"sandy is a sad girl
freeked out, unhappy
sandy is too broken
why did she ever fake

sandy likes her best friend
kisses her when shes drunk
sandy knows it better
why did she ever fake

sandy is so broken
fake smile on her face
sandy is much better

baby hear so messed up
dissy dreams and lipstick
dressed up for dying
so did she ever fake

shes unhappy girl
shes unhappy girl
dressed up for dying
so did she ever fake

sandy is so broken
fake smile on her face
sandy is much better

sandy is so broken
blood stays on her skirt
sandy is much better

so naive
yeeeeeah

did she ever get so far
did she ever get so far
did she ever get so far enough to make them sorry

sandy is so broken
fake smile on her face
sandy is much better

sandy is so broken
blood stays on her skirt
sandy is much better

why did she ever fake
did she ever fake
did she ever fake
did she ever fake
did she ever fake
did she ever fake
did she ever fake
did she ever fake
did she ever fake
DID SHE EVER FAKE" - Bitch Alert, Sandy

Nukuin pommiin.

Fuck.

Kai sitä sitten pitää vastata. ._.-b Oon huono näissä.


1. Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla.
*uninen

2.Kerro kaksi asiaa perheestäsi.
*rikkinäinen
*pinnallinen

3. Kolme asiaa, mitä olet tehnyt tänään.
*angstannut tunnilla
*nukkunut tunnilla
*vittuillut tunnilla

4. Neljä lempiväriäsi.
*sininen
*sinivihreä
*musta
*amber(meripihka)

5. Jokin viisikirjaiminen sana.
*hitot

6. Biisi, jonka kuuntelit viimeksi.
*Linkin Park, My December

7. Kaksi asiaa, mitä teet seuraavaksi.
*piirrän
*menen Lauralle piirtämään

8. Kolme asiaa, jotka ärsyttävät sinua.
*kokeet
*kahdeksan aamut
*herätyskello

9. Neljä asiaa, joista olet onnellinen.
*Ystäväni
*koirani
*piirtämistaitoni(ainakin välillä)
*inspis

10. Mainitse 8 ystävääsi nimeltä.
*Laura, Daniela, Anse, Mirka, Susanne, Janina, Eliise, en tiedä onko enempää

11. Viimeinen sana, jonka sanoit.
*"Mo."

12. Viikon kaksi parasta päivää.
*perjantai ja lauantai

13. Jotain, mitä sinulla on kolme.
*persoonaa

14. Neljäs sana, joka tulee mieleesi.
*aivokasvain

15. Mitä näet nyt yli 5?
*Kynää(kolme kuulakärkikynää, yksi tussi ja lyijykynä)

16. Yksi vaatekappale päälläsi.
*farkut

17. Jotain, mitä on kiva tehdä kaksin.
*... lasketaanko charppaus?

18. Kolme turhaa asiaa elämässäsi.
*koulu
*köyhyys
*sairastaminen

19. Mitä teet neljän päivän päästä?
*Nukun

20. Haasta viisi (6) kaveriasi:
*.... Mitä jos en jaksa !

^___________________________________________________^


Väsy.








ps. nukuin viime yönä tunnin. <3