Taas. Unta sinusta. Ihan kummallinen sekin.
Sinä olit täällä, ilmeisesti lomailemassa. Enkä edes tiennyt, et ollut kertonut. Sitten näin sinut yksi päivä rannalla tekemässä lumienkeleitä. Tulin seuraksesi ja tehtiin kahdestaan lumienkeleitä. Minä rupesin jossain vaiheessa ihmettelemään, onko tämä unta vai ei, kerroit että se ei ole. Uskoin sitten sinua.
Sinun piti lähteä kotiin. Olit pyörällä liikkeellä. Minä ihmettelin miten jaksaisit pyöräillä 600 kilometriä, joten annoin sinulle kahvi-termarin. Suudeltiin hyvästiksi ja lähdit. Sitten lähdin juoksemaan perääsi ja halattiin ja suudeltiin taas. Minä itkin kamalasti, enkä halunnut, että lähdet. Mutta mehän olimme jo Otanmäessä. Sitten kerroit, että olit valehdellut ja tämä olikin unta. Minä murjotin kamalasti ja saatoin sinut koti-ovelle. Aku oli teillä ja otin sen mukaani kun lähdin kotiin.
Seisoskelin talon edessä ja katselin sinua ikkunasta.
"Nähdään huomenna", sanoit ja minä vilkutin.
Hassu olo. Näkemisestäsi on kaksi viikkoa ja se tuntuu ikuisuudelta.
Vielä kuumetta ja kipeä olo. Ahdistus hieman helpottaa. Pitää nähdä lisää unia sinusta.