IRC-Galleria

Aku karkasi noin kaksi kuukautta sitten ja aloimme etsiä häntä. Hän on sen verran pelokas ettei se tule kutsumalla, mutta oli silti palannut kotiin kaksi kertaa aiemmin.

Tällä kertaa Aku ei tullut kotiin. Olimme muuttaneet jo toiselle paikkakunnalle kun Aku oli vielä kadoksissa, mutta eräs henkilö tarkisti kissanloukun puolestamme joka päivä. Mutta eräänä päivänä äidilleni soitettiin.

Sitten eilen äiti sanoi minulle että Aku oli löydetty ja se piti lopettaa. Ja seuraava teksti ei välttämättä sovi heikkohermoisille, älkää lukeko jos olette.

Aku oli iloisena ja vapaana Hervannan tiellä ja se oli juuri ylittämässä autotietä kunnes auto tuli ja törmäsi siihen. Autoilija meni Akun takajalkojen yli ja kaasutti pakoon kun huomasi tekonsa. Aku yritti raahautua takatassuillaan tien yli mutta ohikulkija huomasi sen ja otti sen syliin soittaessaan eläinsuojeluvirastoon. Aku puri eli siinä oli vielä sisua. Aku oli rekisteröity, joten he saivat selville sen olevan meidän kissa. Koska Akua ei voinut enää parantaa, se lopetettiin eläinsuojelullisista syistä. Ja tänään haemme sen kotiin ja hautaamme sen kotipihaamme, sillä muuten se olisi tuhkahaudattu muiden kodittomien ja kuolleiden eläinten kanssa. Äitini joutui katsomaan kuvat Akusta lopetuksen jälkeen jotta se tunnistettaisiin ja yksi asia äidille jäi mieleen.

"Akulla oli se sama vanha virne vieläkin kasvoillaan."

Kaipaan tätä herraa kovasti, ja kaduttaa kun en nähnyt sitä enää elävänä. Toivon vain että se on päässyt parempaan paikkaan.