IRC-Galleria

Popeda - Allright

Mun kaasari on tukossa, sen kuulee soundista
Rasittuneet niitit helisee
Oon okei, oon alright, sen sä tahdoit kuulla kai
En mä itselleni pahaa tee
Vaikka siihen luonto viettelee
Pysyn kyllä kasassa, kun sä jaksat hoivata
Sä sovitat mun pulttiin mutterin
Oon okei, oon alright, sen sä tahdoit kuulla kai
Oon tainnut väittää samaa ennenkin
Mut silloin enemmän mä narrasin
(Joo) Silloin enemmän mä narrasin

kertosäe:
Silmissäsi kerran omat silmäni mä näin
Näin ne kauhut, jotka luulin pitäväni sisälläin
Sä näät mun läpi, luet kuin kirjaa, ei otsikoita vaan
Niinkuin kirjaa viipyen, kun joka sanat funtsitaan
Tosissaan

Kanssas sun, viisastun
Se johtuu ehkä siitä kun vaivatta meet suoraan asiaan
Oon okei, oon alright, sen sä tahdoit kuulla kai
En mä itselleni pahaa tee
Vaikka siihen luonto viettelee
Vaikka siihen luonto viettelee

kertosäe

Rakkaus on kamaa Jumalan
Ja mä Jumalaa rakastan
Oon okei, oon alright, sen sä tahdoit kuulla kai
En mä itselleni pahaa tee
Vaikka siihen luonto viettelee
Vaikka siihen luonto viettelee

sain aikaseks vaihettua autosta laturin hihnan :P..nyt pitäs sit tuulilasi hankkia uus ku tuli lämpövaihtelu ja halkes sitte nätisti keskeltä että ei mee ees katsastuksesta sillä lasilla läpi mut onneks seki on vasta loppu vuodesta...ajokortin kakkosvaihekkin pitäs tänä vuonna ajaa että rahaa palaa kyllä tänävuonna enemmä... -.- ,lykkäystä en kyllä siihe meinaa hakea...

Uppo-Nallen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.

Jälkeen koulun on odotus joulun
kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy
kynttilän valo silmissä läikkyy
mieli on auvoinen, mieli on avoin
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.
(Elina Karjalainen)

vielä vaikka mitä tekemistä mutta kohta on touhotus ohi :D

430km ajoin ja sit jo käskivät vaihtamaa kuskia.ihan tylsiä.:D

Ihmemaa

Se on rautaa
Kun joskus ottaa turpaan
Se on rautaa aivan pohjaan

Aristaa
Kun painaa herkkää kohtaa
Niin aristaa joskus liikaa

Ihmemaa, kurittaa
Ihmemaa, tekee oikein
Ihmemaa ojentaa
Ihmemaa tekee miehen.

Se pelastaa
Kun yksin kaiken voittaa
Se pelastaa monta kertaa
Mun unelmaa
Kun joskus niin puuduttaa
Mun unelmaa pitää vaihtaa

Mä tiedän, et voi kantaa
Enempää kuin pätkän matkaa,
Mut pidempään joskus tarvittiin
Sä olet jossain mutta kuollut niin
Ainakin meille.
Kenelle viimein naurettiin?

http://www.youtube.com/watch?v=sW1rK0H0pzY

Tonilla jos kellä sanat hallussa :)

hauvojen kanssa tehtiin piitkä lenkki :) kädet hellinä ku kummallakin kamala neliveto päällä :D ihania nuo ovat ainakaan ei tule lenkillä madeltua ku vauhtia noista löytyy :P (meillä on vain yksi koira toinen on hoidossa mun pikkusiskolta)

Neponen: Mikäs sillä oli?
Pöysti: Sama mikä noilla kaikilla on. Elämäntarkoituksettomuuden sietämättömän itsestäänselvyyden kokemisen helppous ja sen kieliopillisesti ilmaisemisen yhtäaikainen paise... krhm... vaikeus.
Neponen: Ei mahdu sarakkeeseen.
Pöysti: Ahdistus ja tylsyys.
Neponen: Mä laitan ahdistus

Syntymästä asti ihmiselle valehdellaan (kätilöt: Onpa ruma vauva. Annetaan silti 9½, ei voi ainakaan meitä syyttää.) Tämä valhe on hyväksyttävä, koska ulkonäölle ei voi mitään. Kotona ihmetellään, miksei kukaan leiki sen kanssa. (Laakkosen äiti: Sä olet maailman kivoin vauva.) Valhe, ei tietenkään ole. Elämä jatkuu ja tulee murrosikä. Usko alkaa jo horjua, mutta tsemppi jatkuu. Hän kusee joulujuhlissa boolimaljaan, syö liimaa ja varastelee. Teini-ikäinen ruma finninaama kiinnostuu naisista ja yrittää väkisin. Kotona ihmetellään, miksi kaikki tytöt ovat huoria. (Laakkosen äiti: Ne ei vaan tunne sua kunnolla.) Valhe, mutta ostetaan. Usko horjuu lopullisesti. Viimeistään tässä vaiheessa elämään ilmestyy satunnainen onnistuminen, ihmisen pahin vihollinen. Kaunis tyttö jostakin syystä alkaa tykätä. Koulusta löytyy muutama samanlainen ja syntyy ystävyyssuhteita. Poika saa kesätöitä ja yhtä äkkiä hänellä on varaa mopoon. Mieti! Mopoon! Hän saattaa voittaa koulun pikajuoksukilpailun tai käy ilmi, että hänellä on luokan paras hemoglobiini. Satunnainen onnistuminen sekoittaa pään loppuelämäksi. Syntyy illuusio siitä, että elämässä kaikki on mahdollista. Syntyy harha. Syntyy Laakkonen. Mies, jolla on kovaa näyttöä. Avainpelaaja. Aloituskentällisen mies. Mies kaiken taustalla. Mies, joka ei tarvitse ystäviä, ei ymmärrä naisia ja jolla on luokan paras hemoglobiini. Hän pärjää aina. Mutta kun ei pärjää. Hän perustaa firman, joka tuottaa untuvatyynyjä Kanadasta. Ja itkee sitä, ettei tässä maassa saa yrittää (Laakkonen: Tää maa on Albania, saatana!) Valhe. Albania on muualla. Miestä alkaa riivata. Ainoa pelastus on se, että joku tulee ja haukkuu pystyyn. Muuten ei tule herätystä. Työtoverit katoavat pikkujouluissa. Perhe katoaa mummolaan. Voittokulku on katki. Mies jää yksin ja riivaus vaan pahenee. (Laakkonen: Aaaaaaaaaaaargh!) (Repomies: Toi oli kamalinta scheissea, mitä oon koskaan kuullu. Nyt menette ulos, ettekä pelaa sillä koneella. Se oli paskaa!)

Äiti!
Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Tein ja söin lämpimiä
aterioita.
Minulla oli
tahriintumattomat
vaatteet.
Minulla oli hiljaisia
puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin
halusin enkä kantanut
huolta siitä, kuinka
myöhään
menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja
hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Siivosin kotini joka
päivä.
En koskaan kompastunut
leluihin tai unohtanut
tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tullut ajatelleeksi,
olivatko minun
huonekasvini
myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan
rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minun päälleni ei oltu
koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä
sormilla.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minulla oli täydellinen
mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni
hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt
kirkuvaa lasta, jotta
lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa
rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut
itkuisiin silmiin ja
itkenyt.

En ollut koskaan ollut
äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä katsellen
nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa, vain sen
vuoksi, etten halunnut
laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut
sydämeni murskaantuvan
miljooniksi palasiksi, kun
en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni
voisi
vaikuttaa elämääni
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
voisin jotakuta rakastaa
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini
ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta
voi tuntua, kun syöttää
nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin
ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin
niin
pieni voisi saada minut
tuntemaan itseni niin
tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En ollut koskaan noussut
ylös yöllä kymmenen
minuutin välein
tarkistaakseni,
että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut
sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin
tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli
äiti.