IRC-Galleria

Sun sydäntä se raastaa, elämä usein vituttaa
Löydät ittes maasta johon tuska sut tiputtaa
Täältä tahdot pois, koska et enää jaksa
Lipun nollataksa, eihän kuoleminen maksa
Mut se käy vaan yhteen suuntaan
Sitte kai sä senki tajusit
Kerra lähdet pois, et pääse takas vaikka haluisit
Et mietihän tarkkaan ennenku sille tielle ratkeet
Tiedän mite helposti siivet unelmilta katkee
Partaterä kiiltää, kuolema silmis siintää
Nyt seison kylpyhuoneessa aikeis ranteet viiltää
Nään peilis kasvot,kenties viimeistä kertaa
Koht nukun kylpyammees joka täynnä verta
Nukun ikuista unta, jää paljon tekemättä
Asioita kokematta, paljon elämää elämättä
Veri valuu puroina pitkin käsivarsia
vanhat haavat aika juuri ja juuri
oli ehtinyt umpeen parsia
Yritän elää mutta joka kerta osa musta kuolee edellise perää
Mut mitä mä teen rikkinäisellä elämällä
ei oo mitään eroa oonko mä haudassa vai täällä
Liian kauan oon kävelly heikolla jäällä
ja nyt se alkaa alta pettää liian paljon painoa harteilla
se jään rikkoo pysyvästi,siispä luulen on aika sanoa hyvästi.

I count the days.
The time passes by slowly.
If only I could rewind time,
it would already be monday by now.

Tänään oon tuntenu olevani onnelline...
Joku asia on siis muuttunu

Tää on ulottuvuus aivan eri
Täällä näkyy sininen taivas, ja valtameri
Aurinko säteellänsä lämmittää
Ja kaiken se valollansa kauniisti värittää
Huolia tai murheita ei tunneta täällä
Mekkoa päällä pitää voi, säällä kuin säällä.
Tiedän, tää on kuvitelmaa
mut hei, mä sentään elän mun unelmaa.
Onnellisuus virtaa puroina hiljaa
Kuulen kuinka linnut livertävät kilpaa.
Täällä haluan päiväni viettää
Milloin tuun takas, kuka tietää?

Kaikki sumenee,
todellisuus haalistuu.
Värit harmaaseen vaihtunee,
mut se en oo mä joka alistuu.
Mä katson tulevaisuuteen silmin kuolevin,
etsin valoa tunnelin päästä, siinä menee toivokin.
Tulevaisuus katoaa, veitsi ihon halkaisee
ehkä jopa lopulta, se elämänviivan katkaisee?
En polultani eksynyt, mut siitä tönäistiin.
''Mut en tarkottanu...''
Niimpä niin.
Pakenen, huudan, havahdun
Kukaan ei oo auttamassa vierellä mun.
Pimeys valtaa sielun, syvälle tunkeutuu
Kukapa enää vois pelastaa ihmistä näin runneltuu?

Tahtoisin ajaa nopeemmin, olla jo sekaisin
Enkä ajatella, kuinka hän mut petti, sitten jätti
miten katsoin viikon ostoskanavaa enkä nukkunut ollenkaan
Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?
Liian kovaa radio soi
Ehkä tänään sun olo alkaa helpottua
Ehkä tapaat jonkun, joka rakastaa sua
Tai ehkä en, ehkä en

Enemy, familiar friend
My beginning and my end
Broken truth, whispering lies
And it hurts again
What I fear and what I try
Words I say and what I hide
All the pain, I want it to end
But I want it again
And it finds me
The fight inside is coarsing through my veins
And it's raging
The fight inside is breaking me again
It's still the same, pursuing pain
Isn't worth the lie I've gained
We both know how it will end
But I do it again

Yesterday I died.
Tomorrow is bleeding.
As I fall into the sunlight.
The future is open,
wide beyond believeing
To know why, hope dies.
And losing what was found
a world so hollow.
Suspended in a compromise.
Somehow... sundown..
All I know the end is starting.

Karu totuus on,
että kaikki haluaa auringon
ja ketään ei kiinnosta mun sadepilvet.