IRC-Galleria

Poitsulle kävi ensimmäinen varsinainen tapaturma -tippu pyörällä vajaan metrin korkuselta rampilta ja suoraan päälleen asfalttiin! En oo edes voinu kuvitella, missä oltas jollei ois pyöräilykypärää ollu päässä... :O :( Niin tuli ottalleen alas, että käsissä tai missään ei ole naarmun naarmua! Toinen puoli naamasta on asfaltti-ihottumalla ja toinen puoli otsasta turvoksissa. Kyllä elämä pysähty kun tapahtuman näki, tai ei pysähtyny vaan kauhealla juoksulla pojan tykö ja tilanne katsastaan. Onneksi ny ei sitten luultavammin mitään muuta kun ehkä aivotärähdys ja kosmeettiset haitat. Ei käyty lääkärissä edes kun kotona oli "jäiden" keskellä ja vaikutti omalta itteltään; söi, leikki, soitti kitaraa, naureskeli ja odotti Boltin juoksun :D

Nyt vaan pitää yö sitten tarkkailla, herätellä pari kertaa jne. Huomenna sit terkkarissa käymään varmuuden vuoksi. Itteä ei väsytä kyllä tippaakaan!

En tiedä johdateltiinko tätä tapahtumaa; sateen vuoksi en kahtena päivänä suostunu Juhoa rampille päästään liukkauden takia, en antanut sen jäädä kaverin isomman pojan kanssa kaksin rampille ja kotoa lähtiessä käskin vaihtamaan vanhemman pyöräilykypärän uuteen, "oikeampaan".... Mutta näitä varmasti tulee vielä eteen, oompahan itekkin ollu sellanen tapaturma-alttius ettei tosikaan (taidan olla vieläkin). Mutta tällaista en toista kertaa halua kokea!

Muistuupahan ainakin, mikä on pyöräilykypärän tarkoitus! ...maksoi ittensä todennäkösesti monen kertaisesti takaisin nyt. Uushan se on ostettava tommosen täräyksen jälkeen, mutta eipä tarvi ainakaa siinä hankinnassa nuukailla!