IRC-Galleria

Kirahvi osa 8Maanantai 08.06.2009 08:37

Kunnon kirahvit juovat maitoa
Lehmästä tullut maito on aitoa
Kerran eräs kirahvi hyppelehti juotuaan maitoa
Kas vain, maidosta kirahvin mahassa tuli juustoa

Herra kirahvi lenkkeilee usein
Siinä hän on valitettavasti surkein
Ei auta herran ostamat lenkkitossut
Herran tietä hidastavat vaaleanpunaiset possut

Salaatti ei syö sinua kuunvalossa
Kasvata sitä siis maatalossa

Kirahvi osa 7Maanantai 08.06.2009 08:23

Herra kirahvi soitteli viuluaan
Ajoi sillä entisen vaimonsa hourulaan
Sangen kamalaltahan se kuulosti
Luuli herra soittavansa hienosti

Vauvakirahvit uneksivat sylintereistä
Ne eivät ollenkaan välitä helistimistä
Unissa kerrotaan sateenkaaresta
Jonka päästä löytyy kaikkein parasta
Sylinteri monivärinen
Vieläpä kotitekoinen

Suksi kuuseen, tämä on taidetta
Ei tästä löydä yhtään moitetta

Kirahvi osa 6Maanantai 08.06.2009 08:14

Muovipajunkissat kuolevat keväällä
Niistä kannattaa pysyä etäällä
Kirahvi söi sellaisen kerran kesällä
Luuletko että se pysyi sisällä

Herra kirahvi ei saanut kahvia koskaan
Kohtalon takia hän sai tyytyä toscaan
Edes etelänlomalla ei saanut hän kahviaan
Loppuikänsä jyrsi pahviaan

Lumiukot kuolevat malariaan
Älä päästä niitä Afrikkaan

Kirahvi osa 5Maanantai 08.06.2009 07:57

Tieto lisää tuskaa
Ethän fuskaa
Kirahvit ovat aina rehellisiä
Niiltä puuttuu valehteluelimiä

Sitten kun taivaasta sataa kiviä
Kirahvien päistä kasvaa sieniä
Pieniä sieniä, silmäkkäitä
Suuria kiviä, kulmikkaita

Kuu on juustoa
Siellä ei ole puustoa

Kirahvi osa 4Maanantai 08.06.2009 07:46

Herra kirahvi meni kotiinsa
Maailmalla ihmiset kuolivat sotiinsa
Kahvia, mietti herra kirahvi, kahvia
Kaikki mitä herra sai oli pahvia

Tee se, pahoita mielesi
Kissa vei kielesi
Kirahvin kieli on tallella
Toisin kuin Kallella

Pallokala poksahtaa, poks vain
Neulalla puhkaistu, pois vain

Kirahvi osa 3Maanantai 08.06.2009 07:36

Savu leijailee piipusta
Kirahvi putosi kiikusta
Maa oli pehmiä
Siinä oli lehtiä
Kirahville tuli vain mustelma
Se voi yhä kiikkua

Osaako kirahvi puhua
Ei kai, se herättäisi kohua
Kaikki kirahvit lentäisivät sateenvarjoillaan pilviin
Potkisivat ihmisiä silmiin

Kesällä sataa rakeita
Kirahvista ne ovat makeita

Kirahvi osa 2Maanantai 08.06.2009 07:24

Kirahvi katkaisi kaulasi
Omenapuuhun sinut naulasi
Se oli sinulle kuolemaksi
Mutta kirahvilla kävi flaksi

Meri kimalsi kauniina
Näki kirahvi sen ruokana
Joten päätti vettä nuolaista
Lopullinen tuomio oli suolaista

Tukehdu purkkaan
Kuole nurkkaan

KirahviMaanantai 08.06.2009 06:02

Kirahvi, jos olisit kirahvi
Parempi, olisitko parempi
Et kai, muka vai
Parempi, voit olla parempi
Jos et ole kirahvi

Herra kirahvi katsoi luoteeseen
Oli jättänyt vaimonsa vuoteeseen
Kovin synkkä oli sää
Eikä kirahvilla selvänä pää
Eilen oli tullut otettua väkeviä
Tänään ei puhuta henkeviä

Darrainen kirahvi
Aamulla kilahti

--Perjantai 05.06.2009 04:12

Mää en ole täydellinen, ja se on ihan tajuttoman turhauttavaa. Niin mää taidan elää mun elämän, turhaantuneena epätäydellisyydestäni. Kuolen vielä siihen, niin teen. Kaikki kuolee joskus. Ajattele. Teen jotain mielestäni oikein, ja joku tuleekin sanomaan, että se on väärin. Uskonko itseäni vai tätä toista? Entä sitten kun moni muu ihminen tulee sanomaan, että se on väärin? Onko se silloin väärin? Ei välttämättä. Kukaan ei tiedä musta kaikkea. En edes mää itse. Sekin on turhauttavaa. Hyvin turhauttavaa. Ihmisten tyhmyys. Onko se oikeasti edes tyhmyyttä? Vai onko se vain yhteisymmärtämättömyyttä? Sitä se taitaa olla. Yhteisymmärtämättömyyttä. On niin vaikea nähdä esittääkö joku ihminen. Monet vanhemmat esittävät lapsilleen. Ehkä niin on hyvä, ehkä lapsen ei pidä tietää kaikkea vielä. Sitä voi katsoa monelta kantilta, eikä yksikään niistä ole täysin oikein. Mikään ei ole täysin oikein, kaikki on joltain osin väärin. Jonkun mielestä. Aivan kuten rakas uskonnonopettajamme sanoi, aina löytyy joku, jonka mielestä tappaminen on ihan okei. Se on viisaus, ihan oikeasti. Se opettaja oli viisas. Kuvittele, että sinulla olisi yksi ainoa ystävä. Luottaisit häneen enemmän kuin kehenkään muuhun, luulisit tuntevasi hänet läpikotaisin. Sitten, joku päivä, hän kääntyisikin sinua vastaan. Hän olisi valehdellut sinulle koko tämän ajan. Ystävyytenne oli valhetta, näytelmää. Mää en oikeasti enää tiedä mitä mää kirjoitan tänne. Ehkä se on vaan hyvä asia, koska sitten en edes jaksa katua. Välillä musta tuntuu että joku ymmärtää mua täydellisesti. Ja välillä taas että kukaan ei ymmärrä mua ollenkaan. Anteeksi. Pyytelen liikaa anteeksi, mutta oikeastaan vain sellaisia asioita, joista itse loukkaantuisin, ja haluaisin itseltäni pyydettävän anteeksi. Miettikää sitä. Kaikkein eniten mua ärsyttää se, että kukaan ei osaa lohduttaa mua oikein. Vaikka sanoin sen jo tuossa edellisessä merkinnäsää, mutta mää haluan että joku oikeasti nyt huomioi tämän asian. Sen voi oppia, mutta mää teen sen tosi vaikeaksi. Toinen asia joka myös ärsyttää on se, että joskus, aika monesti oikeastaan, tunnen että mää olen se kakkosvaihtoehto. Miksi kaikki pitää aina hyväksyä, niellä? Miksei voi vain sanoa että, ei, tämä ei nyt käy. Kukaan ei uskalla, koska se loukkaa aina jonkun tunteita. Ihmiset pelkäävät toisten tunteiden loukkaamista. Enpä osaa sanoa kannattaako sitä pelätä. En osaa. Erehtyminen on inhimmillistä. Mutta se on silti noloa ja kiusallista. Haluaisin hyväksyä sen, että erehdyn vähän väliä. Mutta se on vaikeaa. Ihan kauhean vaikeaa. Kukaan ei ole täydellinen. Ajatukset hyppii. Supermiehet eivät itke. Eivätkö muka? Ihan varmasti itkevät.

--Perjantai 05.06.2009 03:34

Tämä ei ole kivaa. Mikään ei ole kivaa. Mää en halua nukkua, mutta toisaalta mua väsyttää ihan kamalasti. Mää haluan hakata päätä seinään, itkeä, nukkua, oksentaa ja juosta niin kovaa kun pystyn. Tämä on ihan tajuttoman kamala tunne. Haluan repiä hiukseni pois, haluan löydä nyrkillä seinään, ja se sattuu, se sattuu ihan tajuttomasti. Mää en halua kiroilla, mutta silti teen sitä. Sekään ei ole kivaa. Mää haluan huutaa, huutaa niin lujaa että multa menee ääni. Mää haluaisin sanoa niin paljon kaikkea, mutta mää en osaa. En osaa muotoilla mun ajatuksia sanoiksi. Sitäpaitsi, jos sanoisin kaiken mitä ajattelen, kaikki loukkaantuisi. Mua pelottaa mennä yläasteelle, pelottaa mennä teknisentunneille. Mää haluan muuttaa jonnekkin, missä en tunne ketään. Mää haluan näyttää eriltä. Mää en halua tätä musiikkia. En halua. Mun ei pitäis lukea tuota ficciä, se ahistaa mua ihan sairaasti. Mää haluaisin vaan maata Maijan kellarin sohvalla ja kuunnella jotain musiikkia, mistä en ole ennen kuullukkaan, syödä ranskanpastilleja ja kattoa kun Maija piirtää. Mää haluaisin olla vapaa. Pyöräillä, ilman että ois pakko mennä minnekkään. Että ei ois ikinä kylmä. Että ei ois pakko tehdä mitään. Mutta ei, kun on pakko tehdä sitä ja tätä, pakko mennä sinne ja tänne, pakko juoda sitä ja syödä tätä. En mää tätä halua. En halua. Mutta mitä sillä on väliä mitä MÄÄ haluan, ei mitään. Ei mitään. Elämä on aina välillä kaunista. Sitten, sitten tapahtuu jotain, ja pam. Yhtäkkiä elämä on ihan helvetin rumaa. Paskaa. Täyttä paskaa. Kesäloma ei ole kiva. Ei yhtään. Mua ärsyttää. Kukaan ei tiedä mitä mää OIKEASTI ajattelen, te tiedätte vaan sen mitä mää teille kerron. Kukaan ei tiedä millanen mää oikeasti olen. Tajusin muuten, että on ihan helvetin mahtava paikka kirjottaa, gallerian päiväkirja. Oikeasti se on. Mää voin kirjottaa tänne mitä vaan, eikä mun tarvite katsoa ihmisiä silmiin, mun ei tarvitse nähdä niitten ilmeitä kun ne lukee tätä. En mää haluaisikään. MUTTA MITÄ VÄLIÄ SILLÄ ON MITÄ MÄÄ HALUAN. Jos jäisin nurkkaan itkemään, huomaisitko? Huomaisit. Mutta se ei yhtään lohduta, enkä tiedä miksi. Ihmiset huomaavat mut, mutta ei ne kaikki edes välitä. Ne jotka välittää, ei tiedä miten mua lohdutetaan oikein. Mulla on ihan kamalasti tukahdutettua kysymyksiä, lauseita, sanoja. Ajatuksia. Tukahdutetuja ajatuksia. Jos joku loukkaa, siitä jää jälki. Se jälki on siellä jossain, eikä se lähde pois. Paskaa. Joskus jos joku tulisi ja ottaisi ne jäljet pois. Mutta ei kukaan osaa. Ei kukaan tiedä miten. Koska en kerro. Loppujen lopuksi kaikki on oma vika. Mutta mää en halua kertoa, koska se ei tunnu oikealta. Ei. Jos sanon joskus ei, heti mulle huudetaan. Jos joskus sanon väärin, olen heti se suurin ääliö, koska se on epätavallista minulle. Ei se ole oikein. Maailma on epäoikeudenmukainen, ja sillä linjalla se jatkaa. Luultavasti maailman loppuun saakka. Sille ei voi mitään. Se vaan on niin. Elämä on. Paskaa.