IRC-Galleria

Eniten maailmassa vihaan näitä kaikkia saatanan järjettömiä rajoituksia! Nöyrä pyyntö: Voisinko lentää tähtien taakse; voisinko nähdä, tuntea, kokea kaiken? Haluaisin niin uskoa, että mikään ei ole mahdotonta, että voin tehdä mitä vain. Mutta; nämä kahleet, nämä minun maahan naulitut kahleeni, miten pääsen näistä eroon? Enkä jaksa uskoa heidän hyvyyteensä, jotka piirsivät maailmani. En voi, kun se on täytetty kuin teuraseläin näyttämään elävältä, vaikka se on sisältä kuollut.

Vain ajatukseni, ne voivat lentää vapaasti, leijailla tyhjyydessä, enkä saa niitä kiinni, en voi koskettaa niitä tai sulkea nyrkkiini. Sanani ovat vain ohuita säikeitä niiden sokaisevasta valosta, kun ne etsivät paikkaansa alati laajenevassa maailmankaikkeudessa, ehkä joskus supistuvassa. Haluan uskoa, että ei tärkeää ole se mitä sanomme, vaan mitä ajattelemme. Että minut määrittää sisäinen, ei ulkoinen olemukseni. Että kaikki ei ole tässä.

p.s. ihan siistii tääl o