IRC-Galleria

veljeni voi.en ehkä halua kertoa enempää mutta kyllä se taas kerran sai päiväni pilattua.sitte ku menin ulos hetkeks rauhottumaan ku jarnoki oli käymässä,polttelin siinä ja yritin saada vitutusta pois ja sitte meidän naapuri tulee sieltä pyörällä silleen oikein ilosesti "päivää päivää päivää!!!(((((:" miten minä voin tulla noin pienestä jutusta niin iloseks,nauroin ääneen vieläkin ku menin sisällekkin ja pojat ihmetteli miks vaa nauran ja hymyilen että mikä voi olla niin hauskaa. haha.oon vaan vähän päästä pimeä ju nouuu. niin ja kiitos eräs ihminen ku viimein annoit mulle anteeks,eilis ilta oli ihana ku sain kuulla mite hyvi sulla menee <<:
mut ainii ei se mun iloisuus kauaa kestäny,ja oli ihan vitun lähellä ettei lentäny puhelin seinään,hillitsin hermoni ja läksin ulos ku laura soitti et voinko olla sen ja riinan kanssa.kävelin poleenille ja sitten ne lähtikin jo kotii ennen ku kerettii edes nähdä.

paska päivä niinkuin aina.(:

voi vittujee! näin viimeyönä unta ja kaikki muistot niiltä huonoilta ajoilta tuli unessa takasin mieleen ja muistin kaiken ku salamana aamulla ja nyt en voi unohtaa niitä haavoja mitä muhun on jääny,siis ku mulla meni muisti niiltä ajoilta ja mulla oli hyvä olla ku en muistanu niitä juttuja mutta nytten ku muistan ne niin oon ihan hajalla taas.olisivat vaan pysyny poissa,maailman pahimmat asiat mitä mulla on ollu niin palaa takasin...oikeesti voin sanoa että en ole itkeny varmaan vuoteen koska en enää tuntenu samallatavalla näitä herkkiä tunteita ku olin yksinomaan jo niin turtunu niihin mutta tänä aamuna todella itkin sen vuoden edestä,enkä pystyny lopettamaan ku muistin sen kaiken paskan taas enkä nyt enää voi unohtaa sitä,ja nyt vaikka mulla on lääkkeet tuntuu et se sama paska jatkuu siitä mihin se jäikin,mikä avuksi?olo on niin säälittävä ja tuntuu ku mun olis vaan pakko jatkaa tätä kehää niin kauan ennen ku henki lähtee.ja miks mun sydän ei vaan voi olla kunnossa,niitä kohtauksia tulee niin paljon ja oon jo niin väsynyt niihin,en tiiä enää mite jaksan ku ei voi elää sitä ns normielämää ennen ku pääsee tutkituttaa ton jutun ihan kunnolla.

olispa edes joku joka välittäis aidosti ja olis tukena näinä huonoinakin päivinä.mua on alkanu väsyttää vääntää jotain tekohymyä jokaiselle vastaantulijalle ku tunne mikä on mun sisällä on jotain ihan muuta.en osaa enää rakastaa,siitä on tullu äärinmäisen vaikeaa mulle,tai sit ite teen siitä niin vaikeeta,en vaan osaa luottaa ja koska en osaa hallita itteeni ja omia tunteita niin on vaikeeta kuvitella et pitäis jonkun toisenkin asioita miettiä täyspäiväisesti.oon niin turtunu.tänään menin jopa kouluun yhdeks lopputunniks ja siitä hammaslääkäriin paikkaukseen ja tietty ilman puudutusta,se on kiva ku välillä sattuu.ne jotka on jaksanu lukee tähän asti niin kiitos.mutta jatkan vielä hetken koska tää avautuminen tosiaan auttaa.

välillä mietin tosissani että miks en osaa olla onnellinen vaikka asiat olis kuitenkin ihan ok.kavereilla menee hyvin mikä on tärkeintä ja ihmiset ympärillä on onnellisia.ja meikä vaan kiertää tätä samaa kehää enkä pääse tästä pois.olis edes joku jolle vois ihan oikeesti avautua kaikesta,mutta keneen luottaisin niin paljon?yksi on vain sellainen,enkä halua sitäkään vaivata ku sillä on niin paljon omiakin ongelmia.ehkä mä vaan yritän selvitä yksin ja kattoo mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

ja multa jäi se yks niin mulle tärkeä ihminen tuonne jäppilään ku ite muutin sieltä pois,haluaisin ne ajat takasin ku vietettiin yhdessä aikaa ja puhuttiin kaikesta.nyt tuntuu että sinä,ystäväni,et enää välitä.vai olinko sulle vaan oikeesti joku leikkikalu.en ymmärrä miten jostain ihmisestä voi tulla noin helvetin tärkee ja sellanen että sitä miettii joka päivä ja ku oot menossa nukkumaan et saa nukuttua ku se pyörii vaan sun ajatuksissa,en haluais luovuttaa tän ystävän kanssa,mutta jos hän ei halua enää olla niinkuin ennen,en voi muuttaa sitä,mun pitää vissiin vaan yrittää unohtaa,vaikka tiedän etten siihen pysty koska se oli joskus niin tärkeä,itseasiassa omallatavallaan tärkein.ja rakas...<!3 teit niistä päivistä ku olin sun kanssa elämisen arvoisia,ja olin niinä hetkinä onnellinen...haluun sut takasi mun elämääään!tätä ja paljon muuta olen sulle yrittäny kertoa..anteeks ku oon vaivannu..soittaisit edes...

joo menin tänään sitte sinne lääkäriin ton poskiontelotulehduksen hoitamaan,ja sitte lääkäri toteaa neula kädessä 'en oo kyllä ihan varma meneekö tää oikein,en ole tehny tän ku parikertaa.' olin siinä sitten silleen että joo toivottavasti ne kerrat on onnistunu : D pian siinä oli sitte kolme ihmistä kattomassa mite sujuu.ennen sitä tää kyseinen lääkäri laitto puudutus neulan ja sano että odotetaan kymmenen minuuttia.no odottelin siinä sitten neula nenässä puolituntia ja tää oli menny siihe väliin ottamaan toisenkin potilaan.no ei tässä vielä mitään,sitte ku päästiin asiaan ni eihä tää lääkäri osannu tehä sitä vaan toinen lääkäri tuli tekemään sen eikä sekään saanu sitä siitä luusta läpi sitä neulaa,kolme kertaa se yritti ja se sattu ihan helvetisti! voin kertoa että vedet tuli silmistä ihan reippaalla otteella,ja siinä samassa tuli verta nenästä ihan vitusti!ku tää paliaivo osu verisuoneen.sen jälkeen tää vielä toteaa 'tämä taisi sittenkin olla vain viirusperäinen tauti' arvatkaapa alkoko vituttamaan,sainko kokee sen saatananmoisen kivun iha turhan takia! ja muuten iha näin btf,jouduin kokee sen ilman puudutusta koska se puudutus oli siinä puolentunnin aikana kerenny lähtee pois ku sen piti olla se 10 min.voin kertoo etten toista kertaa mene tekemään samaa.oli nimittäin niin lähellä etten nappassu sitä lääkäriä turpaan.ja nytten kaiken tän hyvän lisäks vuotaa kokoajan nenästä verta.että heippa vaan ja soitellaan!

kävinpä sitte jäppilässä eilen kääntymässä ja palailin heti tänä aamuna rakkaan veljeni kyyditsemänä.iha jees reissu,varsinkin iiriksen kanssa oli kyllä mukavaa,niinkuin aina.jutut oli kyllä niin kaukaa haettuja että...ja paras.minä:mitä mun tekee mieli?iiris:montako kirjainta siinä on?mikä on viimeinen kirjain?minä:7 kirjainta ja vika kirjain a.hetken mietittyään iiris siihen:mitä kirjaimia siinä on?onko siinä a:ta? ei vittu kyllä oli naurun paikka...hahhaa! ja sitte toinen minä:tupakoida sanassa tosin on 9 kirjainta.iiris:eikä ole ku 8! :'D

Odotin kauan, että heräisit.
Odotan, että huomaat.
En uskalla ääneen sanoa,
Kuinka paljon sua rakastan,
Ettet huomaa, kun itken.

Kuuntelin, kuinka yötä hengitit.
Kuuntelin surua hiljaa.
Tähtiä katson, että unohtaisin,
Kuinka lähelle sua pääsin,
Ettet huomaa, kun itken.
Ettet huomaa, kun itken.

Pidän kii tästä kaikesta,
Ettei kyyneleet katoa.
Mä pidän kii susta kovaa,
Mä pidän kii liian kovaa.

Olin niin pieni, ettet mua näkisi.
Oli vain sydän, johon sattui,
Kuinka kipuani pelkäsit.
Pakenit jotain, jonka kadotit,
Ettet huomaa, kun itken.

Hiekkatielle paljain jaloin
Sateen jälkeen eksyttiin,
Toisiimme kadottiin.
Tartuin sinuun kii.
Tartuin kii,
Tartuin sinuun kii.

Ettet huomaa, kun itken.

95% (18/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.
25% (5/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.
83% (19/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
8% (2/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

joku mallimies laitto mulle yksityisellä että oli selaillu mun kuvia läpi ja sen mielestä mussa olis persoonallista ulkonäköä mainosmalliksi?? :D että mitä ihmettä?? ja laitto jonku osoitteen perään että jos kiinnostaa voisin ilmottautua :') miusta malli..enpä usko. mutta oli kyllä päivän paras! :D

vieläkin kipeenä! on mulla hyvä ystävä ku tartuttaa tollee kunnolla ja sitte ite paranee samantien!mutta hahah.eiköhä tää tästä.sain nyt sen talvitakin ostettua ja oon kyllä ylpee ny,ja aiva ihanan hupparin!siitäkin pidän,ja ku ostin nii sain jopa lehden kaupanpäälle,hitto mikä tarjous,ou yeah! ihmissuhteet(?) mitä minä nyt oon tehny vääri,en ymmärrä..huoh no mutta en voi nyt mitää.hitto ku olin tänää menossa poleenille ja siellä sattuis olemaan tämä yksi nimeltämainitsematon kaveri pihalla ja ku oon hänelle sanonu että ei minä en ala ikinä polttamaan! niin vaistovaisesti ku hän katsoi minuu päi ni heitin vaa tupakan maahan! mitä vittua minä teen,no otin sen sitte siitä matkalta mukaa,hyvä tupakki,yh!ja joltaki väpelöltä puhkes rengas siinä,eikä edes ite tajunnu,hyvä varmaa ajella,no mutta eipä ole minu ongelma!

kiitos tiia,kiitos janette illasta vaikka se menikin miten meni! hauskaa oli silti ja kaikki on nyt kuitenkin iha okei vaikka sattukin mitä sattu.mut paras oli kyllä se et mie oisin lesbo! olisinkii.ja ne minu ja janeten ihanat keskustelut,ou jeah! ja nikonikonikoniko,olet ihana.<3 halluu kuulla sinu äänen muwu.

olis niin jees parantua,ja oliha mulla se poskiontelotulehdus sitte iha kunnolla että ihan jees,kaipa se lääkkeillä lähtee jos lähtee tai on lähtemäti jos ei halua perkele.vielä lisättävää tohon aikasempaan että MAANANTAISIN kannattaa juoda!tuli harvinaisen selväks,voiha sitä vaikka keskelläviikkoo pientä actioinia kehitellä läträillen,en tosin haluis kokee välttämättä tota iltaa iha heti uudestaan mut oli ainakin erilainen maanantai jos ei muuta!

ps.meinas mennä heti aamusta fiilikset,mut ei onneks menny iha kokonaan niin sain vielä hymyn takas loppupäiväks!parasta!

nyt en pyydä lupaa saanko valittaa on sen verran hyvä olla taas! välillä olo on iha oikeasti sellainen että tuntuu että kuolen. tähän ei liity nyt mitenkään se että olen ollut kipeänä,mutta nuo rytmihäiriön tapaiset alkanu vaivata jo liikaa!ja se etten tunne nälkää,en tiedä miksi mutta jatkunu samaa jo jonkun aikaa ja aloin jo epäillä että onkohan kaikki sittenkään ihan okei? ja jos suljen silmät niin alan näkemään ihan ihme juttuja,ja samalla pyörryttää kokoajan.mitä vittua tää voi olla!? ei hirveesti huvita lähtee mihinkään ku ei tiiä mitä tapahtuu..sinne lääkäriin vois toki mennä,jos kykenis tässä joskus. on nyt taas niin paljon asioita jotka painaa ja josta haluisin kovasti puhua jollekki,en vaan tiedä kenelle enää uskallan avautua.ja tuon tiistain tapahtumat ei kyllä auta asiaa yhtään,jos joku jolle ennen olet kertonu asioita,josta olet alkanu välittämään epäilee susta ei niin hyviä asioita niin kyllä alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että mitä,mitä,hähhäh?eihän minuun toki kannata luottaa.

onneks nyt huomenna näillänäkymin tulen näkemään joukon hyviä ystäviä niin ei tarvii ainakaan yksin vatvoo näitä asioita.ja saa samalla tietää mitä niille kuuluu,onhan tätä jo odotettukkin.