IRC-Galleria

Kuopiolainen naisopettaja nimeltään Sirkka oli antamassa matematiikan tukiopetusta:
"Kolme lintua istuu puhelinlangalla. Metsästäjä ampuu yhden. Kuinka monta lintua jää langalle?"

Oppilas, jonka nimi oli Keijo, mietti hetken ja sanoi mietteliäästi: "Ei yhtään!"

"Ei, ei, ei. Yritetäänpä uudelleen" naisopettaja sanoi kärsivällisesti.
"Kolme lintua istuu puhelinlangalla. Metsästäjä ampuu yhden. Kuinka monta lintua jää langalle?"

"Ei yhtään." Keijo vastasi jämäkästi.
Eikä naisopettaja voinut kuin huokaista: "No, miten päädyit sellaiseen tulokseen?"
"Yksinkertaista" Keijo vastasi.
"Kun metsästäjä ampui yhden, laukaus pelästytti kaksi muuta tiehensä."

"No niin no." naisopettaja vastasi.
"Vastaus ei nyt ihan ole se, mitä haettiin, mutta pidän ajattelutavastasi."

"Aha!" Keijo virkkoi.
"Nyt on mun vuoroni kysyä sulta visainen kyssäri!" Keijo innostui.
"Kolme naista istuu penkillä syömässä mehujäitä. Yksi naisista nuolee mehujäätä, toinen puree ja kolmas imee. Kuka heistä on naimisissa?"

Naisopettaja katsoi kirkassilmäista Keijoa hieman punastuneena ja hämmentyneenä..
"Kuulitko sä, kun mä kysyin sulta?!" Keijo tiuskaisi.
"Kolme naista istuu penkillä syömässä mehujäitä. Yksi naisista nuolee mehujäätä, toinen puree ja kolmas imee. Kuka heistä on naimisissa?"

Naisopettaja nielaisi ja lähes kuiskasi hieman nolona vastauksensa: "No se joka imee?!"
"Ei suinkaan!" Keijo vastasi yllättyneenä.
"Tietenkin se, jolla on vihkisormus! Mutta pidän ajattelutavastasi..."

Sain tässä lapsuudenystävältä eräänä iltapäivänä kirjeen. Tämä aina hieman oudoksi tiedetty kaveri ei yllättänyt mua kyllä sitten yhtään:


Morjens Keisari!

Olis hieman asiaa liittyen tuohon emäntäpolitiikkaan!
Mikähän piru siinäkin on, kun ei tahdo naiset oikein pysyä?

Tässä kun kevät lähenee, niin kyllähän siinä miehelle kuin miehelle tulee mieleen ne elämän perusasiat. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa.

Vaan jotain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kuitenkin välillä karunkin uroon munaskuihin. No, päätin tehdä asialle jotain.

Pistin Aamulehteen ilmoituksen:
"Katseenkestävä, huumorintajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alkoholi ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut alkuvuoden huumassa? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."

Yks Mäkikoski siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Mäkikoski kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Mäkikoskea homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on kotona kaks tietokonettakin.

Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi emäntä oli sitten tulossa käymään. Hyppäsin siinä sitten Ladaani ja eikun menoks. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkuisen huumoria: Ellun Piriste.

Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä. Reippaastihan se kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin. Laiton sen naisen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun mun koira istuu aina edessä.

Tuli se Mäkikoski siihen irvistelemään, että näköjään muija tuli, niin kuin oli sovittu. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.

Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä. Kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi. Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää kyllä noi junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kissaa tiellä, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.

Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla seitsemän ja puol kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.

Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksujalkaa mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmoista estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä vaimoehdokasta kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä. Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.

Illalla soittelin kaverit paikalle mun vaimoehdokasta katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Koskisalon Pentti soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.

Vaimoehdokkaalle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin, eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.

Olisko se kello ollut jotain neljä, kun tulin kotiin. Vaimoehdokas nukkui matkalaukkujensa päällä. Omituisia ovat nuo muijat välillä! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy. Minun piti se vaimoehdokas kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.

Aamulla tuli äitimuori käymään, ja kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin. Ja niinpä lähti se ex-vaimoehdokas. Laukut jäi ja kaikki.

No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pitää meikäläisen naisella olla kohdallaan. Ja ulkonäkö tietenkin!
No, ehkä mullakin joskus käy onni näissä emäntäasioissa.


Että sellaista…

Olin tässä muutama kuukausi sitten kerrankin oikein hienossa tamperelaisessa ravintolassa syömässä ja sattuipa siinä sitten oikein hassu ja jännäksikin luokiteltava tapahtuma...


Eräs miesasiakas saapui ravintolaan ja tilatessaan tarjoilijalta Inarin riekkopaistia hän sanoi:
"Voisitteko tuoda linnun ennen laittamista näytille?"

Tarjoilija oli vähän hämillään, mutta suostui outoon pyyntöön ja vei kynityn riekon tarjottimella pöytään. Mies tunki sormensa riekon perseeseen, veti ulos ja haistoi sitä:
"Ei tämä ole Inarin riekkoa vaan Kittilän. Haluan nimenomaan Inarin riekkoa!"

Tarjoilija ymmällään palasi linnun kanssa keittiöön ja kokki antoi uuden linnun, joka piti olla oikealta suunnalta. Taas asiakas tunki sormensa lintuun ja haistoi:
"Voi jumalauta! Tämä lintu on Sodankylästä! Ei kelpaa!"

Tarjoilija siinä sitten jo hermostuneena palasi keittiöön ja kertoi asian kokille. Kokki suutahti ja marssi pöytään, riisui housunsa, näytti karvaista persettään asiakkaalle ja sanoi:
"Minut löydettiin vauvana orpona Toijalan juna-asemalta ja olen aina halunnut tietää mistä olen kotoisin...!"

Jos luet tätä, kirjoita kommentti millaista elämäsi olisi ilman mua. Aloita kommentti "Ilman sua..." jne. Sitten lisää tämä omaan päikkäriin ja katso millaista muitten elämä olisi ilman Sua.