IRC-Galleria

meiti lähtee mökille ravustelemaan ja tuun vast öö ens viikon tiiistai tai keskiviikko et kattellaa sit taas moooro :):) :D xD

aamut saman laisia ja oltii eilen perjantaina ukkon kaa matto pyykillä :D ja ol ihauskaa :) mäntysuopaa vaa ja hiahatheilumaa, ja sitten nyt lauantaina mennää korjailee sellast taloo mut joo ukkoo kiuhuu jo alhaalla täytyy mennä :D mooooro

löydettiin paaaljon sieniä, mutta hävitin puhelimen sienimettään :D:D xD :/

toista aamuu viedäää ja koht taas töihin oli aika hyvä tossa aamulla ku ukko tuli sanoo "nonii väiski ylös taas" mää olin et "juu tuun kohta" ja nukahdin uusiks sit 5 min pääst ukko tuli "VÄISKI NYT PERKELE YLÖS" ja nauro siin sitte, vittu meitihän tippus sängyst nii et räsähti taas :D:D:D:D:D jep mujt nyt meen taas töihin moooorooo :)

Nyt tultii himas käymää ja meikä nosti peruna maast perunoita ja sipulimaast sipulei ja pesin ne ja nyt ukko kokkaa alhaal ja meiti on vaa koneel xD ja sit taas takas töihin ja iltaa saakkaa.

Ikävä annaa :/ <333

♥ I Lه vع Yه u ♥

doddii nyt sit oon tääl lappeenrannassaa ukkolla töissä ekaa päivää. vähän eri meininki ku naanatalis tääl se on 8 herätys ja aamupala ja suihkuu ja sängyn petaus ja sit töihin. huhhuh :D no mutta mukavaa se on olla ukkon kans :D

sano yksi hyvä puoli ja yksi huono puoli minusta.

sen jälkeen pistä tämä päiväkirjaasi ja kuulet mitä ihmiset rakastavat ja ei rakastavat sinussa !

Nuori nainen ajaa autoaan.
Hän on nauttinut alkoholia
ja kyyneleet valuvat
pitkin
hänen poskiaan. Hän uskoo
ettei kukaan välitä
hänestä.
Hän uskoo että hänet on
hylätty.
Samassa nainen kuulee
kovan
äänen ja näkee edessään
rekka-auton ajovalot.
Kuuluu
rysäys. Nainen pudottaa
lompakkonsa jossa näkyy
kuva
pienestä pojasta.
Kaksi päivää myöhemmin
tämä
sama poika istuu
orpokodissa
ilman ihmistä joka
peittelee
hänet nukkumaan. Ilman
ihmistä jonka suusta
kuulee
joka päivä maailman
ihanimmat sanat.
Lapsi ei puhu koskaan
paitsi
tiettyyn aikaan illalla
jolloin hän nousee
pöydälle
seisomaan. Hän katsoo ylös
kauas taivaalle lähettäen
lentosuukon ja sanoen:
"Hyvää yötä äiti. Mä
rakastan sua.<3"


Muistakaa pitää huolta lähimmäisistä.

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään
Luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.

Ajattelin itsekseni:
"Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana
päivänä.

Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
Päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat
hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän
surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä
Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen
Lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."

Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän
asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla
aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun
oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.

Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella >jatko-opintoja. Kalle
päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli
paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin
se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä
on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita
selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä
sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla
hänen
ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä
päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa
itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut
mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen
siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni >pelasti minut tekemästä
jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu
poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.


Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
Eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme
silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."