IRC-Galleria

Tähän se sitte päätty...ei jaksa selittää, ne jotka mut hyvin tuntee, tietää mistä kirjoitan. On vitun paha fiilis, todella masentunu olo, vaikka kaikki oli jo tiedossa, se kolahti todellisuuteen vasta nyt. Tuntuu ettei tällasta enää voinu sattua mulle, mut nii siinä sitte vaa kävi, paskaa paskan päälle. Töitäki o nii vitusti ettei muuta elämää oo, tavallaa iha hyvä, ettei ehdi miettiä muuta. Itsesäälissä rypeminen on kyl paskinta mitä voi tehä, mut nyt o kyl nii vitun säälittävä olo, et ei oo muuta vaihtoehtoo, ehkä se sopii mulle tähän tilanteeseen. Ei voi vaan tajuta miten hyvä ja tasapainoisen olonen tilanne kääntyy hetkessä täysin nurin. No, onneksi on hyviä ystäviä, tosin ei niidenkään harteille viitsi kaikkea kaataa, ovat ihan riittävästi auttaneet ja saaneet kuulla tätä iänikuista jankutusta. Ei, ei tämä todellakaan tästä, mutta tunti kerrallaan...korkeintaan. Meni kyllä usko onnellisesti jatkuvaan elämään, enkä nyt liiottele, kuten osa kavereista voi hyvin ymmärtää. Yritän kasata itseni kaiken tämän jälkeen, vaikka oon henkisesti todella rikki...