ei taida olla toivoakaan elämän vakiintumisesta onnelliseksi. tänään taas nähtiin, mitä joku voi saada aikaan ja todistajiakin oli paikalla. pelossa voi sentään elää!
muistokirjoitukseen vaikka laulun sanat:
" kun mä kuolen vanhan muistikirjani sä saat,
löydät numerot ja nimet, pian --- imet. kun mä kuolen muistikirjani sä saat!"
ja muistotilaisuudessa tarjottiin laihaa kahvia...