IRC-Galleria

Matt 17:21 Mutta tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.

Mark 9:29 Hän sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.”

Luuk 2:37 ja oli nyt leski, 84:n vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.

Apt 13:2 Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.”

Apt 14:23 Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.

Matt 6:16 Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niin kuin ulkokullatut — sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Varmasti, minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

Matt 6:17 Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi,

Matt 6:18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa — ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Est 4:3 Jokaisessa maakunnassa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen lakinsa tuli, syntyi juutalaisten keskuudessa suuri suru: paastottiin, itkettiin ja valitettiin — monet levittivät allensa säkin ja tuhkaa.

Joel 2:12 Mutta vielä nytkin, sanoo Luoja, kääntykää minun luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.

Joel 1:14 Kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous, kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Luojan, teidän Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Luojan puoleen.

Jes 58:6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen narut, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?

Jes 58:5 Tälläinenkö on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Luojalle otollinen?

Jes 58:4 Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne väärämielisellä nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

Ylis 69:11 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

Esra 8:21 Minä kuulutin siellä Ahava-joella paaston, että me nöyrtyisimme Jumalamme edessä ja anoisimme häneltä suotuisaa matkaa itsellemme, vaimoillemme ja lapsillemme ja kaikelle omaisuudellemme.

3Ms 16:29 Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden 10. päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne.

3Ms 16:31 Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla — se olkoon ikuinen säädös.

3Ms 23:27 ”Tämän seitsemännen kuun 10. päivänä on sovituspäivä — pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Luojalle uhri.

3Ms 23:29 Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa.

4Ms 29:7 Ja saman seitsemännen kuun 10. päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja silloin kurittakaa itseänne paastolla, älkääkä yhtäkään askaretta toimittako.

Tuom 20:26 Silloin kaikki israelilaiset, koko kansa, lähtivät ja tulivat Beeteliin ja itkivät ja istuivat siellä Luojan edessä ja paastosivat sen päivän aina iltaan asti — ja he uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja Luojan edessä.

2Sam 12:22 Hän vastasi: ”Kun lapsi vielä eli, paastosin minä ja itkin, sillä minä ajattelin: Kenties Luoja on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon.

4Ms 29:7 Ja saman seitsemännen kuun 10. päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja silloin kurittakaa itseänne paastolla, älkääkä yhtäkään askaretta toimittako.

Ilm 19:5 Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: ”Palvokaa meidän Jumalaamme, kaikki Hänen palvelijansa, ja te jotka Häntä pelkäätte — sekä pienet että suuret.”

Room 1:25 nuo jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, sekä palvoneet ja palvelleet luotua enemmän kuin luojaa, joka on ylistetty ikuisesti, amen.

1Aik 25:1 Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja symbaaleilla. Ja tämä on luettelo miehistä, jotka tätä palvelustaan toimittivat:

1Sam 10:6 Ja Luojan henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niin kuin hekin — ja sinä muutut toiseksi mieheksi.

1Sam 10:5 Sen jälkeen sinä tulet Jumalan Gibeaan, jossa filistealaisten maaherrat ovat. Ja tullessasi sinne kaupunkiin sinä kohtaat joukon profeettoja, jotka tulevat alas uhrikukkulalta hurmoksissaan, harppu, vaskirumpu, huilu ja kannel edellänsä.

4Ms 11:25 Silloin Luoja astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille 70:lle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet.

4Ms 11:26 Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle — nämä joutuivat leirissä hurmoksiin.

1Aik 25:2 Aasafin poikia oli Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela, Aasafin pojat, Aasafin johdolla, joka hurmoksissa soitti kuninkaan johdolla.

1Aik 25:1 Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja symbaaleilla. Ja tämä on luettelo miehistä, jotka tätä palvelustaan toimittivat:

1Kun 22:10 Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellansa, puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa, puimatantereella Samarian portin ovella — ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä.

Apt 10:10 Ja hänen tuli nälkä, ja hän tahtoi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin.

Apt 22:17 Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin

Apt 11:5 ”Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin — silloin minä näin hurmoksissa näyn: tuli alas astia, aivan kuin suuri liinavaate, joka neljästä kulmastaan laskettiin taivaasta, ja se tuli aivan minun eteeni.

Olen vetänyt kaikki kirjoitukseni pois täältä, koska kaikella pilkan ja halveksunnan kestämiselläni ja sietämiselläni on rajani, sekä kaikki kuvat täältä myös samalla perusteella, en ole siitä onnellinen, vaan murtunut. mutta pakko tehdä näin, ei ole muuta vaihtoehtoa. En jaksa vaan sitä että uskovaiset pilkkaa ja nimittää vääräksi profeetaksi ym... ja kukaan ei sano aidosti että ne on Herran mielen mukaisia. En kaipaa itseni arvostelua missään, en hyvässä ja pahassa merkityksessä. Pahinta on sydämelläni ja koko mielelläni ja hengellisellä ymmärryksellä kirjoitetun Sanan heitteille jättäminen eli sivuuttaminen, sekä sen oksennukseksi nimittäminen että minun mollaamiseni. Pitäisi asiaa ja sisältöä tutkia ja ymmärtää, ei minua, mutta ainahan niitä jotka puhuu totuutta niitä ruoskitaan ja syljetään päin naamaa. Minussa nimittäin ei ole silloin muuta kuin vain alttius, silloin olen Herran palveluksessa eli virassa ja myös silloin olen vastuussa Jumalalle sanoista mitä sanon, kun kirjoitan niitä nähtäväksi, totuuden ja Jumalan Sanan sanomatta jättäminen sellaisena kuin se on kirjoitettuna Raamatussa - on laiminlyöntiä. Tiedän että Herra ei ole tästä päätöksestäni samaa mieltä kanssani ja Häntä kaduttaa että on antanut tilanteen mennä näin pitkälle. Mutta minä en kadu, sitä mitä Herra on puhunut ja tehnyt minussa ja kauttani. Mutta näin toimin nyt, tämä ei ole kapina Herraa vastaan, vaan murheeni ja hyljeksinnän vuoksi päätin tällä tavalla tehdä. Tämä on radikaali päätös. - Olen puhunut -

olen toisten mielestä: (ilkkunimityksiä)

(nämä nimitykset neljän päivän sisällä)

-susi lammasten vaatteissa
-fariseus, farisealainen
-narsistinen
-jumala
-väärä profeetta
-sekainen seinäkello
-profeetta
-ylpeä
-vihainen
-itsekeskeinen
-raaka
-kylmä
-typerys
-kyykäärmeen sikö
-harhaoppinen
-pelle
-harhainen
-eksytyksen henkinen
-lakihenkinen
-pilkkaaja
-hurmahenkinen
-lain julistaja

[ Luuk. 6:22. Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne aivan kuin jonkin pahan — Ihmisen Pojan vuoksi.]

Tulipa käytyä saamassa kunnon selkäsaunat. Tiedän että ne nauraa perässäni, jopa jos lukisivat näitä kirjoituksiani, he halveksivat minua äärettömän paljon, en ole kirroillut, en ole rikkonut Jumalan Sanaa vastaan, ja se antaa aiheen näin kamalaan ilkkumiseen. Ne jotka kiroilee, ja puhuu moraalittomia, niitä ei haukuta vaan säälitään, hieman pikkusen torutaan. Niiden annetaan vaan jatkaa samaa kuritonta linjaa, ja se saastuttaa uskovatkin, jotka ottavat kantaa siihen. Vaikka eivät sanoillaan, niin salaa sydämessään samaistuvat siihen. Sitten kun tulee uskova, joka on jysäri totuuden Sana suussansa, se haukutaan heti paikalla - välittömästi. Ja painostetaan lähtemään pois. Sillä ei kenkään nainen ala kenenkään miehen halveksittavaksi ja solvattavaksi - vieläpä syyttä. Solvaukset saa riittää. Niitä on ollut pikkulapsesta asti. Ja ne ei näköjään ikinä lopu.

En kerta kaikkiaan käsitä miten ihmiset voi noin törkeästi minua nimittää, se on hirveää mitätöimistä. Ihan hirvittää minun polkemista. Olen kohdannut ihan käsittämätöntä itseeni kohdistavaa ilkkumista ja halveksintaa, siellä jopa varsinkin miesten taholta. Nyt on yö, ja se tuntuu todella todella aivan uskomattomalta. Kuinka ikinä miehet jotka väittää olevansa uskovia, saattaa noin sanoa. Mutta tuossa on vasta puolet nimityksistä mitä sain lapsuudessa kuulla. Se tuntuu kaikkein hirvittävimmältä, kun sanotaan sellaista mikä ei pidä paikkaansa. Kuten että minua nimitetään esim. kovaksi. Vaikka todellakaan en ole sellainen, vaan kaikkea muuta. Tai typeryksesksi, vaikka olen tosi nokkela. Tai narsistiseksi, vaikka olen todella itseni tuntien olematon. Jos jotakin olisin puhuisin, vain ulkoisista asioista, tavaroista, ja tekemisistäni ja hyvyydestäni.

Mutta olenkin puhunut vain Jumalasta. Ja itsestäni pohjalokana. Joka tunnen olevani todella. Ja he pitävät huolen että pysyn sellaisena. On hyvä että minua ei kiitellä ja kehuta. Näin ei ole pelkoa että tulisin omissa silmissäni suosituksi ja joksikin hyväksi. Eniten minua satuttaa se kun minua syyttä ja aiheetta panetelleen, luokitellaan sellaiseksi mikä en ole. Voisin tietenkin ottaa taktiikan että alankin hauskaksi,, ja tulisin hyvin kaikkien kanssa toimeen. Mutta miksi. Tulen syntiseksi ja murehdutan Jeesuksen. ja loittonen siten totisesti Jumalsta, enkä ole kelvollinen palvelija siten. Jos puhuisin ja leikkisin sanoillani, tekisin syntiä asenteellani ja sanoillani koko aika. Ja koko aika omatuntoni syyttäisi minua siitä. Miksi sellaista tahtoisin? Miksi tahtoisin - miksi kummassa?

Tietenkin minulla on marttyyriluonne. Mitäs muutakaan. Sen vaihtoehto on ylpeys. Toinen sanoo minua marttyyriksi toinen ylpeäksi. Joku muu joksikin muuksi. Riippuu siitä puhunko omiani, ihmisten lailla, vaan Jumalan Sanoja, ja niitäkin voin tuoda esille erilaisessa sävyssä. En minä päätä sävyjä. Ne tulee miten tulee. Eli se missä sävyssä puhun, se saa erilaista vastakaikua. Mutta jos minua kehutaan, siitä tulee paha olo, en ota vastaan lihallista kehua. Minulla on uskomaton muisti. Muistan kuka on sitä sanonut ja tuota. Eli en luota johonkin, joka on joskus ollut ilkeä, jos se on yllättäen kiva, niin en todellakaan usko, koska se on valhetta. Tiedän että yksi on näitä lukenut, ja käyttää sanojani tahallisesti minua vahingoittaakseni, itse hänestä se on kiusantekoa. Mutta kiusaaja siinä henkilössä on paholainen.

* * *

[ Matt. 6:2. Sen vuoksi, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Varmasti, minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.]

[ Matt. 6:5. Ja kun rukoilette, älkää olko niin kuin ulkokullatut — sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Varmasti, minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.]

[ Matt. 6:16 . Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niin kuin ulkokullatut — sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Varmasti, minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.]

Mutta ei se mitään. Joka saa kunnian ja kiitoksen ihmisiltä tässä ajassa, tai paremminkin pokkaa ja ylpistyy siitä, se ei saa sitä enää Jumalalta. Jumala ei kunniaansa jaa, ei myöskään kiitostaan. Joko ihminen saa sen ihmisiltä tai Jumalalta. Joko maailma tai Jumala. Joko liha tai hengellinen. Vaikka kaikki minut hylkäisi - niin Jumala ei hylkää minua. Jumala rakastaa minua. Ja minä rakastan koko sielustani ja mielestäni ja tahdostani Jumalaa. Ja kun saan ilkunnan ja haukunnan, niin Jeesus joka ristille naulittiin, joka myös sai pahemman syyttömän rangaistuksen päällensä, Hän antaa minulle hyvityksen iankaikkisuudessa. Ei tässä ajassa, vaan ajan rajan toisella puolen. Hylkäys tosin ajaa minut lähemmäksi Jumalan valtakuntaa konkreettisesti ja se on pelkästään hyvä asia.

En tiedä että onko tämä ulkokultaista kun puhun tällä tavalla. Se ei ole minulle vielä auennut. Mutta yritin vaihtaa noihin jakeisiin ylistyksen sijalle sanan ilkkumisen. En minä vaan tiedä. Saako siitä puhua, ja tehdä haloota. En minä vaan tiedä? Onko se väärin? Jos on en halua tehdä niin, mutta vielä ainakaan en koe sitä vääräksi. Kyllähän Paavalikin toiesille ikäviä puolia. Mutta silloin hän sanoi puhuvansa kuin kurja ihminen. Näin minäkin olen kurja. Saako ja onko hyvä surkutella? Daavid, Job ja Salomokin valitteli, jopa Jeremia. Valitella siis saa, mutta ei kerätä kiitosta ja kunniaa. Mutta hyvää haluan tehdä, ja sillä siunata muitakin. Mutta kiitos saakoon aina välittyä taivaallisiin. Minulle jämät (ilkunta) ja Jumalalle Kunnia (kiitos).

Minä en osaa sanoa olenko fariseus, minusta en ole. Minä en osaa sanoa ja määritellä sitä. Minusta tuntuu omassa tunnossa, että en ole. Minussa ei ole mitään mikä todistaisi niin olevan. Ei todellakaan. Tai sitten Jumala varjelee minua, ja ei näytä koko raadollisuuttani kerralla, koska en kestäisi sitä. Sillä olen jo niin raadollinen kuin olla voin ihmisenä ja lihallisena typeryksenä. Mutta sen tähden juuri, en halua tehdä mitään lihassa. En sanoa mitään typeää ja omaa. Vaan koko aika olla Jumalan Sanan alla, vain siinä on varjelukseni. Jeesus tietää mikä olen. Kukaan ihminen ei sitä tiedä, vain se joka näkee sisimmän ja tuntee minut.

Yksikään näistä neljän päivän satuttajista ja sivustaseuraajista ei todellakaan tunne minua. Yksikään ihminen ei tunne Jumalaa, ilman Jumalan Sanan tutkimista ja sen mukaan elämistä. Kukaan ei voi tuntea toista vain kirjainten kautta. Se on mahdotonta, vain ainoastaan, Pyhä Henki tekee sanat eläviksi. Sanon vielä sen, että minussa on Pyhä Henki, ja puhun ja rukoilen kielillä. Ja on muutakin. Tiedän varmasti olevani uskossa ja oikeassa. Tiedän varmasti että olen totuudessa ja rakkaudessa. Aivan vakuuttavan varmasti. Mutta ihmettelen miksi ei uskovat koe yhteyttä Pyhässä Hengessä - miksi ei? Todella kummalllista? Jumalan Henki ei ole tunnetta ainoastaan, vaan se on varsinkin tietoa ja viisautta.

Minusta tuntuu pahalta se kun minua sanotaan hihhuliksi ja että istuisin ensimmäisillä riveillä, ja rukoilisin kovalla äänellä ym.. Tämä ei pidä paikkaansa. Olen erittäin hiljainen ja vaatimaton. En ole etupenkin Kristitty. Vaan keskipenkin. Enkä ole kovaääninen ja eleinenkään. Olen erittäin harmoninen ilmapiirin mukaan. Joskus tosin lumoudun tanssimaan Hengen koreografiassa / palvonnassa pienieleisesti, mutta silloin on musiikki pitoinen kokous kyseessä. Useimmat ovat kuvailleet minua kovaääniseksi ja ikäänkuin häirittävän huomiotaherättävän oloiseksi. Mutta niin ei ole. Tuntuu pahalta että minut luokitellaan sellaiseksi kuin en ole. Erittäin pahalta. Minussa on Pyhä henki, ja aina olen Hänen aaltopituudellaan. Pyhä Henki on järjestyksen Henki.

Tiedän että näille kirjoituksille nauretaan ja ilkutaan. Tiedän sen. Aivan varmasti tiedän sen. Jos se on uskovaksi itseään nimittävä, se on luopio tilassa. Jos ei ole saakoon Jumala vaikuttaa että se ihminen tulee Jumalan kiinniotetuksi, ja tekee parannuksen elämässä. Minua jo etukäteen haavoittaa tietää nämä asiat. Minä tiedän ne jo ihan varmasti. Minä tiesin alkuviikolla jo että näin pitää käydä. Ja koska sen tiesin, niin en tahtonut pitää sanoja hanttilokerossa, vaan antaa kaiken tulla nopeasti ulos. Sillä muuten jotain olisi jäänyt sanomatta, mitä olisi pitänyt sanoa., koska en olisi ollut siellä tämän pidenpään kuin siellä tällä kertaa olinkaan.

Totuus on että se on luterilaisten fanaatikkojen oma keskus. Muihiin en ole siellä törmännyt. Muuta ovat hiljaa, ja menevät virran mukana. En tiedä miksi. Tuntuu vaan pahalta sekin. Onko siinä kyseessä häpeä, vai taktiikka tehdä hyvä vaikutus? Vai eikä heitä ole varustettu ylhäältä, koska heillä on muu näky, joka on heille läheisempi? En taida olla kertaakaan joutunut vapaan suunna edustajan kanssa vastakkain. En tosiaankaan !!! Missä olisi sellainen areena josta nuo luterilaiset olisi kokonaan poissa näkemyksineen, jotka ei ole Jumalan Sanan mukaisia? Niillä on kauhea tarve puhua omasta käsityksestään.joka on harhaoppinen. Mutta kun aito Totuus kirjoitetaan ja sillä kumotaan harhaoppi, niin siitä tullaan hirveän raivon valtaan ja sitten minua pilkataan siitä. En käsitä sellaista kerrassaan.

Halutaan että ei puhuta harhaopista ja mädännäisyydestä, halutaan että puhutaan vaan rakkaudesta ja armosta. Koko aika pitää vaan silittää kuin kissaa, ja mätä on ja pysyy siellä alla ja muhii loistavasti ja leviää. Ja kun sanoo totuuden mätä pursuaa esille ja se sattuu ja sitten sitä näkeekin mädännäisyyden kautta kaiken. Aika ikävää. Minä en halua silitellä asioita. Ongelmat on akuutteja. Ei ne lähde silitysteorialla pois. Silitysteoria on vienut kirkon vaan syvemmälle mädännäisyyteen sisälle. Mätä vaan lisääntyy ja lisääntyy. Joka seisoo mädännäis-oppisen teologian päällä, siitä pitää mennä pois. Varma on vain Jumalan Sana ja se kestää koetuksetkin.

Tulipa tutkittua itseni myös tässä yön hetkenä. Ja totesin, että minussa ei ole mitään pielessä, minun ja Jumalan välillä. Eikä myöskään Jumalan Sana ole minussa vinoutunutta, vaan se on A & O. Minulla saattaa olla ihmisiin vinoutuneita asioita, eli vaikeuksia tulla ymmärretyksi ja ymmärtää ilman oikeata näkemistä ja tuntemista. Mutta niin ei ole minun ja Jumalani välillä ole todellakaan. Ja se on pääasia. Olen myös tutkinut olenko paatunut. Mutta en voi olla, koska usein kirjoitan kyynelin ja koko sieluni pohjasta liikuttuneena ja vallattuna. Siis itseäni tutkien, en loydä sellaista mikä osoittaisi noiden haukkumissanojen olevan päteviä sekä minuun istuvia. Vieläkin uusia ilkkumanimiä tuonne ilmaantuu luettavaksi. Taidan olla jo pilkatuin ja halveksituin henkilö kyseisellä areenalla.

On hyvä sairastua hengellisyyteen, eikä lihallisuuteen. Sellaiseksikin minua nimitetään ja suorastaan kehoitetaan menemään hoitoon, että minusta lähtisi hengellisyyden pöpöt pois. Mikään muu ei suojaa ja paranna kuin hengellinen elämä. Ja nimenomaan Hengellisyys joka on Pyhässä Hengessä olevaisuutta. Kaikki Jumalan palvelijat ja saarnamiehet ja naiset on ylihengellisiä. Tosi hengelllisiä siis. Ja jos ei joku ole, niin on tosi kuiva puheinen saarnaaja. Sellaisen kokouksessa ei ihmiset parane ja tule uskoon ja uudistu. On selvä että paholainen vihaa Jeesusta sietämättömän paljon, ja niitä jotka on kuuliaisia Hänelle. Katalaa on että itseään uskoviksi kutsuvat niin toimii, sekä luopiot.

On erittäin vaarallista uskovan sanoa mitään tuollaista, mitä tänään luin ja koin. Erittäin vaarallista! Siltä otetaan pois Jumalan Sanan mukaan se mitä se luuli jo saavansa palkkioksi ja annetaan sille jolla jo on, eli sille jolta se henkilö on riistänyt / mitätöinyt pois, mutta Isä titää kaiken ja Isä on oikeuden mukainen. Ei koskaan! - ei koskaan! - ei koskaan! - ole kenelläkään uskovalla oikeutta herjata ja tuomita sitä joka tekee Jumalan tahtoa ja julistaa totuuden Sanomaa vilpittömästi ja kuuliaisesti sekä totuudellisesti. Sillä tosi asia on se että se herjaa Lähettäjää, joka on antanut Sanat ja viisauden. Ja lähettäjä tietää tarkalleen kaiken. Ja kaikki rekisteröidään taivaalliseen kirjanpitoon - totisesti. Sitä palvelijaa nimitetään kelvottomaksi. Tämä on totuus!

[ Mark. 4:24-25 24. Ja hän sanoi heille: ”Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette — millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin. Sillä sille jolla on, sille annetaan — mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” ]

(En läytänyt ikävä kyllä sitä kohtaa Raamatusta , koska eräs hakukone ei toiminut, jossa sanottiin että se mitä jollakin oli se annettiin sille, jollla oli jo kymmenen. Se kohta piti löytää, mutta en löytänyt tavanomaisen hakukoneen kautta sitä. Ja minä muistan jakeita ulkoa, mutta en missä ne sijaitsee. siksi olisin tarvinnut sitä maailman parasta jakeiden hakukonetta. Jouduin tuohon sitten laittamaan jakeen joka on hyvä, mutta siitä puuttui puolet siitä mitä siinä toisessa jakeessa olisi ollut. Etsin sitä tosi monilla sanataivutuksilla ja vaihtoehdoilla, jopa alaviitteilläkin, mutta kone oli tehoton löytämään, koska sanat pitää olla just täsmällisiä. Ja se ei edes hae kaikkia sanoja tai taivutuksia, koska niitä ei ole tietokannassa.)

Tämä päivänä hirveästi pilkataan Jumalan Sanan julistajia. On väännnetty Jumalan Sanaa, ja sieltä saatu lupa mukamas pilkata, vaikka siellä puhutaan profetian arvostelemisesta. Ei profeetan tai julistajan. Vaan sen Sanan, että onko se Jumalan totuuden mukainen, ja syntynyt Jumalan Hengestä ja totuudesta. Näin minä olen Raamattuni lukenut. Joka uskaltaa pilkata, loukkaa Jumalaa - ei kai Jumala sellaliselle anna sitä mitä se ihminen anoo, jollei se ihminen tee parannusta. Sillä nöyrä ei pilkkaa ja herjaa. Kyllä mua osaavatkin rääkätä. Pitäisi lienee paastota, oivoih... kurjaa nämä passaamispäivät... kun on vähän pakko huolehtia ruuista. Ei olisi ruokahaluja nytkään, mutta mutta.. Mun pitää kirjoittamalla prosessoida nämä asiat läpi.

Ikävä kyllä näin julkisesti, koska ei ole yksityisiä kuuntelijoita, ja kuuntelijaa tarvitsen, joka ei ole tuputtaja. Mutta varma on se että minun ei pidä mennä enää kyseiselle paikalle, missä toistuvasti tämä tapahtuu. Näin aina käy. Siellä on kauhea säälimättömyys, koska siellä ei ole Hengen yhteyttä. Siellä on vaan kahleita. Kauheaa kun sellaista joutuu kokemaan.Typerää se on silti perustaa kuppikuntia. Mutta tosi asia on että luterilaiset ovat tämän maan armottomin kansallinen joukko. Jotka pitävät alkuperäiselle Jumalan Sanalle asettuneita seurakuntia harhaoppisina. Vaikka se mikä on perustettu pelkästää Raamatun oppiiin ja asetuksiin ei voi mitenkään olle harhaoppista. Kuten ei voi olla aito väärentämätön totuuskaan harhaoppia. Ja minua nimitetään julkisesti harhaoppiseksi. Vaikka julistan Sanan kuuliaisuutta, Pyhitystä ja veren evankeliumia.

Rakkaus ilman Pyhää Henkeä ja voitelua ei ole mitään. Rakkaus ilman kuuliaisuutta Jumalan Sanalle ei ole mitään. Joka rakastaa Jumalaa pitää Hänen Sanansa, ja on kuuliainen. Ei halua ylensyödä, ei halua katsoa televisiota, ei halua kuunnella maallista mölymusiikkia, ei halua kirjoilla, juoruta ym... Kun rakastaa Jumalaa, tahtoo sydämestää, tahdostaan ja koko mielestään miellyttää Jumalaa. Kun rakastaa Jumalaa ei halua murehdutttaa, ja tehdä asioita mitkä on Häntä vastaan. Minä rakastan Isää. Tosin minä olen nyt vähän loukkaantunut sisimmältäni. Uskon että tämä koskee myös Jeesustakin, Hän tietää miltä minusta nyt tuntuu. Minua suututtaa myös, mutta tiedän että rakkaus on suurin, se sulattaa kaiken. On ihanaa vaan nöyrtyä Jeesuksen rakkauteen. Hän antakoon mulle nyt hoivaa. Vaikka tuntuu että tämä pääsiäinen meni aivan pilalle. Monestakin näkökulmasta. Olin suunnitellut olevani yksin, mutta eipä siitä mitään tullutkaan.

Mutta ehkäpä minä opin jotakin vielä. En tiedä mitä. Tosin minua koko aika häiritsee yksi asia sietämättömästi. Mutta siitäkään ei auta kuin vain luopua ja uhrata se. Vaikka en tiedäkään mitään. Enhän minä tiedä Jumalankaan salaisia ajatuksia ja suunnitelmia. Mutta Jumalan suunnitelmat koskee minua. Mutta aina haluan toki tietää missä minä vaikutin ja syyllistyin johonkin, joka tapahtui jossakin tai josta saattoi lähteä jotakin alkuun. Minua siis todella kiusaa se eräs asia, koska olen varma että minussa on syytä siihen jollakin tavalla, jota vaan uumoilen, enkä oikein usko että se voisi olla mahdollista, mutta kai se on niin.

* * *

[ Mark. 3:28. Varmasti, minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin — ]

14.04.06 alk... (pitkäperjantai)

Mua on kyllä rangaistu hirmuisesti eilen ja edelleenkin koen että se ihmisten rankaisu minua kohtaan on päälläni. Mutta en todellakaan peru mitään. Koska omatuntoni ei syytä, olin syntipukki evankeliumin, Kristuksen ja Jumalan Sanan tähden. Tiedän että kirjoitin totuutta, en valehtele. Tietenkin eilinen tuntuu pelkältä painajaiselta, jonka takia olen vieläkin ihan hämmennyksissä. En käsitä miten sellaista vihaa ja halveksuntaa voikaan kaataa kukaan niskaani. Se tuntuu niin uskomattomalta. Onhan ennenkin julistettu Jumalan Sanaa. Mutta tuolla missä on uskovia, siellä ei saa julistaa. Luulisi että juuri siellä saa, mutta eipä saakaan. Uskoville ei kelpaa totuus ja Jumalan Sana. Ei edes kirjoitukset muutenkaan, vain juoruaminen ja kesyt uskonpuheet, joissa ei ole mitään muuttavaa sisältöä.

Eivät nuo ihmiset kuuntele julistusta vaikka se tuodaan eteen, eivät he katso netti-televisioitakaan, eivät lue hengellisiä kirjoja, eivät käy kuuntelemassa herätyssaarnoja. Ja ajavat sen joka tulee tarjoamaan sitä suoraan eteen, senkin ne suoltavat ulos. Kyllä uskovat on todella tänä päivänä pöyhkeitä, eivät usko Jumaln Sanaan kuten se on kirjoitettu. Vaan aina tarttuvat johonkin, mikä on todella pelkkää ihmisen mielikuvitusta. Sellaisiako pitäisi vaan silitellä? Minä en kykene kohtaamaan ihmisiä persoonina kirjaimellisesti. Mutta Jumalan voin, koska Jumalan henki on todellisesti minun sisässä. Mutta virtuaalikirjoittajat eivät ole niin todellisia lähellekään, kuin Jumala on minulle.

Ihmiset haluaa vaan rakkautta, armoa ja hellyyttä vaan. He eivät halua totuutta kuulla, vaan ummistavat korvansa ja sulkevat ymmärryksensä. Tai sitten vihastuvat ja ahdistelevat totuuden puhujaa. Mitä jos minä alaksin puhua heidän haluamalla tyylillä, puhuisin vaan kauniita, armosta ja rakkaudesta. Mutta tiedostaessa ongelman en siitä puhuisi, vaan vaikenisin, sen tähden että en halua loukata ketään, vaan olla teeskentelijä ja mielistelijä. Tekisin rikoksen Jumalaa vastaan vaikenemalla. Kun on ongelma, siihen on pureuduttava, ei voi aina loputtomasti roskia piilotella maton alle.

Minä en voisi ummistaa silmiäni asioilta mitkä näen ongelmina, ja todella suurina. Näen ne miten pitäisi olla. Kun näen, niin pitäisikö minun olla vaiti? Ketä minun pitää totella ja peljätä, ihmistäkö vai Jumalaa? Ketä totella, miellyttää ja rakastaa. Ilman kuuliaisuutta ei ole rakkautta. Joka rakastaa on kuuliainen. Ensin tulee rakastaa Jumalaa ja totella Häntä. Ja Jumala antaa sydämelle annettavaa eteenpäin, kenelle runon, kenelle Sanan, kenelle profetia, kenelle laulun. Eikä ketään saa ylenkatsoa, sillä kutsuja on sama. Asia joka riitelee Jumalan kanssa, on totisesti oikaista. Minä en voi sitä. Mutta jokainen joutuu tekemään valinnan.

Kuuliaisuutta Jumala tahtoo enempi kuin uhria. Kuuliaisuutta Jumalan Sanalle kirjaimellisesti. Miksi kirjoitan aina samaa? Tuntuu kuin aina samaaasiaa, vain eri yhdistelmissä ja muodoissaan. Mutta nyt olen melko uupunut. Tämä päivä on tosi raskas päivä. Jumalan palvelijan tulee olla vain kanava, astia. Joka johdattaa kuulijat Jumalan tykö, palvontaa, kuuliaisuuteen ja totuuteen. Minä en ole rakkaus. Minä rakastan Jumalaa sydämestäni, ja palvelijaa ei ole lähetetty muuat varten kuin julistamaan ja palvelemaan. En ole sananjulistaja mielestäni, olen kirjoittaja, vain pelkkä kirjoittaja. Minulla ei ole Sanomaa, vaan Jumalalla.

Olen ollut vuosia uskossa, se mitä puhun Jumalasta, ei voi olla omaani. Vaan sen tulos että olen vuosikausia ollut Hänen vaikutuksensa alaisena. Kaikki hengelllisyys itsessäni, on Jumalan tuottamaa. Sellaiseen en itse kykenisi. Voi minua, olen niin kamalan yksinäinen ihminen. Voi minua, minulla ei ole tietoa tulevasta. Voi minua, minulla ei ole mitään mitä varten elän. Minulla ei ole mitään. Mutta Jumalalla on minut ja kaikki avaimet.

15.04.06 alk..

Tänään oli taas puoli päivää ihan mukavaa, mutta illasta kylässä koin että en viihtynyt, vaan jutut alkoi tuoda tiettyä ahdistusta sisälle. Ja sisin kaipasi vaan rauhaa ja kotiani. Tästä on tullut minun kammioni. Kävelin sitten viisi kilsaa kotia. Annoin kaikki ruuat sitten pois, mitä olin hankkinut, sillä ruokahalujakaan ei ole. Nyt siitten olen jälleen yksin ja on olo kuten pitääkin olla, mutta tietyllä tavalla suruisa. Onneksi ei ole enää ruokaa minulla, etten sillä suruani yritä poistaa. Sillä tiedän mitä sisin haluaa, eikä se ole samaa mitä ruumis haluaa ja tarvitsee. Tietyllä tavalla tulin loukatuksi tänäänkin, ja tuntui kuin en olisi vielä edellisestäkään selvinnyt, niin uusi pläjäys tuli päälle.

Tulin tänään jälleen havainneeksi sen itseäni tutkiessani että en viihdy maailmassa. Osittain sen tähden kun minulla ei ole tässä maailamassa kuin itseni, ja ei ketään rinnallani. Joten ainoa rauhallinen tyyssija ja ilmaisu ja luomisateljeeni on kotonani ja siellä on rauha kaikinpuolin. Siellä on palvontamusiikkia, ja hengelliset aineistoni ja kirjallisuuteni -luomukseni. Usein ajatuksia tulvii niin paljon, että ei tahtoisi niiden valuvan hukkaan. Olen vapaa sielu, minulla on omat aikatauluni, minun sisin ohjaa minua, sisimpäni vain tuntee jotain, ja silloin minun on tehtävä niin. Jos on lähdettävä, niin on lähdettävä. Nyt on ilta 21.54. Ja on niin kalvava ikävä...

16.04.2006 alk...

Mulla on todella yksinäinen olo. Se foorumi on historiaa kohdallani. Eikä ole uutta paikka, eikä sitä ainoaa luotettua ystävää, mikä oli, vaikkakin hän olikin luotettuni vain minun uskomuksissani. Mutta yksin kotona en ole niin yksinäinen kuin jos olisin seurassa. Koska ihmisten kanssa, omat ajatukseni ei voi työskennellä vapaasti. Eilen totesin, että minulle ei sovi oikein itseni altistaminen, tuli kurja olo siitä, on siksi hyvä ottaa välimatkaa. Minusta tuntuu sisällä tai omassatunnossa, kuten olisin menettänyt jotain ja koen että olen itse jotenkin niin aikaan saanut, niin koen sisäisesti. Mutta en oikein tiedä, mihin se liittyy.

Jotenkin olen nyt niin kauhean outona. En saa yhtään mitään hengellistä kirjoitettua nyt. Hanat on sulkeutuneet. Joku asia on nyt sotkenut minua, tuon torstain jälkeen. Mutta en oikein tiedä mikä, koska silloin koin niin paljon, etten voi sanoa onko silloinn, vai sen jälkeen tullutta. Mulla on vaan niin paha olo. Teinkö eilen illalla syntiä sanoillani? Ainakin asenteellani ja sen mukaan toiminnallani. Mun pitää pysyä erossa ihmisten ilmoilta muuten teen aina itselleni vahinkoa ja saan ryöpyt ja tuomiot niskaan, niin on vaan helpompi lähteä pois sieltä. Olen niin riippumaton ihmisistä, todella olen. Mutta mielipiteet satuttaa. En ole mikään hyvä ihminen - tiedän sen. Toisten mielestä olen kamala. Omasta ehkä en niinkään, koska tunnen hieman itseäni ja säälin itseäni. Mutta kun pahoitan muiden mielen, niin se vaivaa minua, silloin kun on todellinen ihminen kysessä.

Luulen että en kesällä käy niin paljon kylässä tädilläni. Jotenkin sekin on ollut ennen korvike. Mutta jo viime kesänä, koin sen haittana. Minun sisin siis ei toisiansanoen viihdy muualla kuin kotona, koska täällä saan olla oma luonnollinen itseni. Muualla en voi hengittää normaalisti, tehdä asioita, olla normaallisti. Lisäksi muualla ei ole käsillä mitään mihin voin kirjoittaa inspiraation syttyessä, ja sellainen tulee ykskaks. Joku oivallus tulee minusta tai joltakin muulta ja välittömästi alkaa ajatuksissani rullata asia, ja kaikki muu, jää sivuun. En voi kuitenkaan olla passiivinen koskaan, vain palvonnassa. Olen kotona ollessa tyytyväisin. Ja nyt alkoi paasto taas. Kaipaan sitä mitä oli kuukausi sitten. Olin tosi laiha, mutta niin läheinen Jumalalle, vaikkakin hirmuisen orpo ja suruisan yksinäinen.

Mutta tämä tila on kurjempi. Olla kylläinen ja kuitenkin tietostaa mahdoton tulevaisuus. Elämä on näin vääjäämätöntä ja ego pullistuu kun ruumiillisesti vahvistuu. Niin en tahdo olla. Kun paastosin, olin aidompi kuin nyt. Otin hengellisiin tarkoituksiin kuvia. Rakastin ja tunsin ihailua omaa sisintäni kohtaan, joka oli ihmeellinen. E:lle näytin kuvan jossa olin alle 41 kiloa. En sanonut painoani mitä se oli, enkä paastoni pituuttakaan, se olisi todella tyhmää. Hän ei ollut yhtään kauhistuneen tuntuinen niistä kuvista. Tänään tätini piti mua kauhean laihana, vaikka olen siitä lienee lähes lihonut 10 kiloa. Velikin sanoi mua tosi laihaksi. Mutta ei E:na, niin näkenyt minua. Kumma miten toinen näkee toisin ja joku muu taas muutoin.

Mun sisin ei saa enää yhteyttä toisiin ihmisiin, vaan pelkästään Jumalaan. Tai sain kyllä E:hen. Mutta en läheskään jokaiseen ja usein ihmisen puheista on 95% turhaa hölötystä keskusteluhengen tai asenteen tähden. Ja sen takia, en voi ja kykene saamaan samaa taajuutta. Ne vaan menee ohi tai sitten niitä ei kestä. Jos imen niitä, silloin väkisin tulee tehtyä syntiä. Sama kuin katsoisi telkkaria, niin aina jotain imeytyisi. Ja en saa yhteyttä, sellaiseen ilmapiiriin tai aiheeseen tai fiilikseen, mikä ei ole rakentavaa. Minä otan ja kuuntelevan vaan hyödyllisen asian. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu. Se muu on yhdentekevää, syntiä tai turhuutta, ja se saa minut voimaan pahoin, hylkimisreaktioon asti.

Näin on parempi että olen yksin. On sunnuntai ja paastoan. Eilen söin ja kyläislin ja kaupassa kävin ruokaa ostamassa, koska veli tuli sittenkin, muuten en olisi mennyt. Sapatti meni pilalle. Mutta tämä päivä on pyhäpäivä. Tai niin haluan ainakin.

susi lammasten vaatteissa - kuulin että olen sellainen kuolisin heti paikalla jos kykenisin, jos olisinkin sellainen, mutta kun tutkin itseäni ...ei ei eihhh.. hyvä että lähdin pois tuolta, tälläistä se aina on ja on oleva..surku..ei sille voi mitään.. näin on ollut nuoruuudesta asti. Ainakaan minun sukulaiseni eivät minua sellaisena pidä. Mutta he tuntevatkin minut oikeasti. Ei vain pelkkinä kirjoituksina. On parempi tosiaan että en sinne enää ikinä mene. En tiedä mitä varten elän ja olen, olen tosi tyhjänpäiväinen ihminen. Yksi pahimmasta loukkauksesta on sanoa minua sudeksi. Mutta minä en jaksa aina olla haukuttavana. Niimpä minun pitää mennä pois. Koska tänään minulle tulee vieras, niin en voi ruveta itkemään. Ja vuodattamaan sydäntäni, vaan minun pitää olla iloinen, vaikka en kobin iloinen nyt olekaan. On tosi kurjaa kun ei voi olla oma itsensä nyt. Vaan pitää panna purettava olo syrjään odottamaan, pääsiäisen jälkeen vasta kun olen taas yksin on aikaa purata Jeesukselle näitä asioita. Oijoih... Oikeesti ei mua huvita koko elämä.. mutta keho vaan on sitkeä..minun tahto ei ole, mutta keho on. Olisin jo monesti luovuttanut mielelläni, koska minulla on turva Jeesuksessa ja rauha. Maailmassa ei sen sijaan ole rauhaa, ja ruumis on vankilani joka ahdistaa minua.Ilmeisesti lähdin pois sieltä juuri ajoissa ja oikealla hetkellä. Nyt vaan olen ja ihmettelen..


[ Joh. 10:12. näkee suden tulevan — ja niin susi raatelee niitä ja saa lampaat hajaantumaan. ]

[ Matt. 7:15. Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. ]

Tälläisenä minua pidetään

[ Matt. 13:57 Mutta Yeshua sanoi heille: ”Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan.” ]

Pitäköön minua minua pitävät, se jolla on Herran Sana ja Pyhä Henki tietää kyllä totuuden Hengessä. Mutta kyllä se satuttaa minua syvästi, ainoa mikä on tärkeää ja ainoa mitä varten elän ja on merkitystä minulle ja josta kirjoitan, sen epäily ja kyseenalaistaminen, uskovien suusta, kyllä todella satuttaa. Mutta joka kerta kun palaan, tulen vahvemmassa latauksessa, mutta enemmän rikkoutuneena ja mitättömämpänä, sillä muistan kaikki, ja varon ja olen hyvin herkkäsignaalinen ja menen heti pois, kun merkit viittaa toistuvaan ilmiöön. Kuten olen kirjoittanut, en halua joutua vapaaehtoisesti kivisateeseen. Minuthan jo siellä julkisesti eilen kirjallisesti tuomittiin vankilaan että kuulaa kalloon. Ja aina tulee kymmenen syyttämään ympärille. En aio sietää sellaista - vaan lähden pois. Psyykkeeni ei kestä kaikkea. Olisi iso tarve rukoilla nyt ja vuodattaa sydäntäni, mutta kun tunnin sisällä tulee vieraani. Ja itkuun ei riitä tunti eikä kymmenenkään.

Ihmiset haluaa että nauran valokuvissa ja olen iloinen, ja humoristinen ja vitsailen. Mutta en voi ja saata. Mitä iloa minulle on sellaisesta. Miksi olisin jotain mitä en ole. Eilen luin Hilja Aaaltosesta, en voisi kuvitellakaan että Hän vitsailisi ja naureskeli kuvissa. Minusta se ei vaan sopisi vanhurskaalle ihmiselle, jolla on taivasikävä, ja joka on saanut maailman elämästä kylläkseen. Minä olen saanut kylläkseni ja minulla on taivasikävä. Jos joku pelkää kuviani vakavuuden tähden, se pelkää kuolemaa. Koska olen tutustunut siihen, niin läheltä kuin olen uskaltanut siihen tutustua. Ei minua huvita typeryydet, hauskanpidot ja teeskentelyt. Ne ällöttää melkein. Ne on teeskentelyä.

Mikäli joku minulle sanoo humoristista, loukkaannun, koska minusta se ei ole aitoa, vaan lihallista yritystä miellyttää. Minusta sellaisessa on taka-ajatus aina. Joskus saatan tietenkin itse olla hiaman humoristinen, mutta hetken vain. Ja silloinkaan kukaan ei käsitä, koska huumorini on erilaista kuin muiden. Koskaan ei kukaan ole käsittänyt minun huumorintajuanikaan. kaikki menee ihan hölmöiksi, koska eivät tajua sen ideaa. Näin tapahtuu realismissa ja netissäkin. En osaa olla samanlainen kuin muut. Nuoruudesta lähtien kukaan ei ole käsittänyt ajatuksen juoksuani. Olen aina ollut outo.

En tosiaankaan tiedä miksi elän maan päällä. Tähän astikaan ei ole ollut tarkoitusta. Muuta kuin oppia Jumalasta ja puhua Hänestä, ja Hänen Sanastaan. Mikään muu ei minua kiinnosta, se on todellista ja ainoaa joka rakentaa minua. Mutta tuntuu kuin kaikki on silti turhaa. Sen takia, koska se mitä kirjoitan se ei vaikuta missään mitään. Olen kuunnellut koko päivän tässä Messiaanisia worship-lauluja taustalla, kuten jo viikkoja olen kuunnellut. Ne on rauhoittavia ja saa sisimmän tuomaan kauneutta esille.

Mitä tarkoittaa henkilökohtainen hinnan maksu?

-Jeesuksen pilkka?
-Menestyksestä luopuminen?
-Omista tavoitteista ja kunniasta luopuminen?
-Ystävistä ja sukulaisista luopuminen, niin että ei ole niistä riippuvainen psyykkisesti?
-Omaisuudesta luopuminen?
-Ruumiin palvonnasta luopuminen?
-Ruuasta pidättäytyminen?
-Lääketieteen käsivarresta kieltäytyminen ensikeinona?
-Seurallisuudesta luopuminen?
-Synneistä luopuminen?
-Teologioista ja perinnäsisäännöistä luopuminen?
-Omasta tietävyydestä luopuminen

Mitä jumalan palvelijan elämä on?

- yksinäisyyttä
- orpoutta tässä maailmassa
- taivaskaipuutta koko aika
- halveksintaa
- pilkkaa
- ahdistelua
- eristäytymistä
- vailla ymmärtäjiä ja tukijoita maailmasta, edes uskovista
- vaikeuksia sosiaalisissa verkostoissa (esim. maailma vastaan Jumalan moraali ja arvot)
- uskollisuutta kaikessa Jumalle, ei itselle tai toisille taholla
- jatkuva nöyrtyminen - koko aika asenteena Jumala edessä
- itsensä tarkoituksellinen mitätöiminen = lihan nöyryyttämistä

TÄTÄ ON HINNAN MAKSAMINEN

Ja olen siihen tullut riippuvaiseksi, se on elämäntapa ja mielen asenne. Joka elää maailmalle ei ole sovelias Jumalan palvelijatar tai julistaja, vaan sellainen on valehtelija. Moni sanoo että Golatan veri riitttää. Se riittääkin pelastukseksemme. Mutta ei muuhun. Pyhitykseen ja palvelustyöhön edellytetään myös henkilökohtaista hinnan maksua.

MIKSI?!

-siksi koska ihminen ei saa olla ylpeä olemisestaan, tavaroistaan, titteleistään.
-siksi koska ihminen ei saa olla riippuvainen mieleltään maailmaan
-siksi koska ihminen ei saa olla muulle uskollinen kuin Jumallle ja Jumalasta käsin muillekin
-siksi koska Jumalan palvelijan tulee pelätä ainoastaan Pyhää Jumalaa ja kunnioittaa Häntä
-siksi koska lihalla ja maailmalla ei saa olla oikeutta, vesittää Jumalan Sanomaa mielipiteillään.
-siksi koska ihmisen mielen ja ajatuksien pitää olla suorassa linjassa Jumalaan =avoin vastaanotto.
-siksi koska ihminen ei saa ottaa ja tunteakaan osa kunniaa Jumalalle osoitetusta kiitoksesta, vaan pitää olla mitätöitynyt täysin, olla sisällötön itsestä, tyhjä astia, jonka Jumala täyttää ja käyttää ja päättää.

* * *

Minä sain juuri erään ajatuksen äsken mieleeni. Uskon nimittäin että Herramme Jeesus oli todella yksinäinen henkilö maan päällä, niin yksinäistä kuin Hän oli, ei ketään muuta ollut. Ei Hän sosiaalisesti tai muodoltaan ollut yksinäinen. Mutta Hän oli riippumaton ihmisistä. Kenelläkään maan päällä ei ollut Häneen valtaa, eikä kukaan ymmärtänyt Häntä. Kukaan ei ollut Hänen tasollaan. Jeesuksen piti kaikki asiat, mitkä Hänelle oli selviä, ne pilkkoa ja pienentää, että ihmiset niistä edes vähän käsitti. Jeesus ei ollut näkemyksiltään ja tunnemaailmaltaan ihmisen tasoinen. Vaikka hänellä oli aistit, ne toimi kuten meilläkin, mutta Hänen sisäinen olemuksensa oli aivan muuta kuin meillä. Ja Hän joutui pitämään kaiken salaisuutenaan. Hänelle oli varmasti suuri asia olla nöyrä, että ei lataisi kaikkea sitä mitä ihminen ei käsitä. Vaan Hän joutui kaiken annostelemaan ihmisille pikkuannoksia.

Tiedän jotain Jumalasta. Tiedän että Hän on Pyhä. Tiedän että Hänessä kaikki on sulavaa, ja yhtä kokonaisuutta. Tiedän että Jumalan Sana on yhtenäinen, ei pilkottu. Tiedän kun saan yhden ajatuksen, niin voin kytkeä koko Jumalan Sanan siihen, tavalla tai toisella. Mikään ei ole sattumaa ja eriteltyä. Vaan kaikki on yhdessä totuudessa ja kaikki tukee toista asiaa, joka siltikin on vain Yhtä Jumalan Sanaa ja persoonaa. Siitä johtuu sekin että en pysy aina yhdessä teemassa, vaan kirjoitukseni voi johdattua aivan toiselle laidalle, mutta silti kaikki on samaa Jumalan Sanaa. Teema vain vaihtuu, mutta perusta on Sana, ja sama punainen lanka kulkee kaiken keskellä. En tätä suunnitellut kirjoittaa, tämä asia alkoi tulla tässä samalla mieleeni, mitä nyt tähän sain kirjoitettavaksi.

Mutta se on niin, että Kristukseen samaistuneena vähäisesti tai enemmästi - Hän tietää sen - niin käsitän että Hän oli yksinäinen. Hänelllä oli vain yksi ymmärtäjä ja joka tunsi Hänet. Ja Hän oli lähettäjä, Hänen taivaallinen Isänsä. Mutta me jotka maksamme hinnan, me olemme myös Jumalan tekoa. Kun Hän varustaa ja täyttää, emme ole omiamme. Vaan olemme Hänen lähettejään. Ja kuka muu voi ymmärtää kuin Lähettäjä, sitä jonka Hän on lähettänyt. Koska lähetyksen sisältö on Lähettäjän omaa, eikä lähetyksen saattaja eikä saajien omaa. Tosin se lähetys jaetaan monille monille elämäksi tai rakennukseksi, Lähettäjän tahdosta - joka on taivaallinen Isä.

Jeesus oli maailmassa ihmeellinen ihmeellinen persoona! Aivan ihmeellinen. Hän ei ollut pikkusieluinen ihminen. EI todellakaan. Hänellä ei ollut ihmisen tahto ja ihmisen mieli. Vaan Jumalan! Hän itse sanoo Raamatussa, että Hän tuli tekemään lähettäjänsä tahdon ja Hän puhuu niitä sanoja, mitä Hän on kuullut Isältään ja niitä Hän julistaa. - AMEN! Hän ei ollut ristiriidassa Isän kanssa koskaan. Hän ei ollut ihmisenlainen kuin muodoltaan. Hän oli sisällisesti muuta. Hän oli nöyrä vapaaehtoisti. Hänessä oli Jumalan voima ja kaikki tieto, viisaus, rakkaus ja ymmärrys. Hän oli antanut kaiken Jumalalle. Hänellä ei ollut mitään omaa. Hänen motiivit oli Jumalan tahtoisia.

Hänen ei tarvinnut mukautua mieleltään ihmisen kaltaiseksi. Hänen ei tarvinnut tekeytyä ihmisen tyyliseksi tavoiltaan. Sillä Hänellä oli kaikki tieto, rauha, ymmärrys ja viisaus. Hänen nautintonsa oli tuntea Jumala ja tehdä Isänsä onnelliseksi. Hänen kaikkensa oli se että Hän toteutti Jumalan tahtoa. Hän ei tahtonut omaansa. Jeesus sanoi, että Hän ja Isä oli yhtä. Hän ja Taivaan Isä olivat yksimielisiä ja toisiinsa sitoutuneita ja toisiinsa yhteydessä koko aika. Kukaan ei tullut väliin. Jeesus ei unohtanut Isää hetkeksikään, koska Isä oli Hänessä ja vaikutti Hänessä koko aika. Nyt kun olen näin kirjoittanut - tämä on muuten totuus - olen samaistunut ja miettinyt paljon asioita.

Ja minäkin tunnen Jumaluuden kolmannen persoonan. On mahdollista se, että henkilö joka maksaa henkilökohtaisen hinnan, voi olla Isään yhteydessä. Voi myös asettua Jeesuksen asemaan. Olla Isän palveluksessa. Tuntea Isä. Olla Häneen suorassa yhteydessä. Jeesus antoi esimerkin ja esikuvat meille uskoville. Että miten Hän palveli ja seurusteli Isän kanssa, niin tulee meidänkin elää ja toteuttaa samanlaista elämäntapaa. - AMEN! - Jeesus ei tavoitellut omaansa, Hän ei tavoitellut mainetta, onnea, kunniaa, valtaa tms... Hän haali kaiken Jumalalle. Hän kohdisti kaiken Isälle. Hän osoitti kaiken Isälleen. Hän opetti ihmisiä, kuten Hän itse eli ja toteutti kutsuaan ja tunsi Isänsä läheisesti.

MIKSI?!

Siksi koska Jeesus ei ollut itsensä oma. Miksi siis Hänen olisi kuulunut omata jotakin, koska Hän ei ollut muuta kuin lähetetty. Poika on Isän. Palvelija on Lähettäjän oma. Perillinen on Jumalan oma ja omaisuutta.

MITEN Jeesus ja minä/me voimme tuntea Taivaan Isämme?

Maksamalla henkilökohtainen kuuliaisuuden hinta. Jeesus ei maksanut henkilökohtaista kuuliaisuuden hintaansa ainoastaan Golgatalla. Isä maksoi Hänet kerralla, Isä uhrasi Hänet Golgatalle maailman puolesta ja Jeesus oli yhtä Isän kanssa, Hän tahtoi samaa, eli täyttää Isän tahdon. Mutta Jeesus maksoi henkilökohtaisen hinnan elämällään, olemalla kuuliainen kohdusta ristille asti. Tämä oli Hänelle itsestään selvyys, sillä Hänelle Isän tahto oli Hänen elämänsä tärkein asia.

MUTTA millä voimalla tämä tapahtuu?

Kuuliaisuuden Hengellä. Jumalan Hengen voimassa. Totuuden Hengessä, Hänessä on kaikki, Hänessä on kaikki tieto, rakkaus, salattu viisaus ja ymmärrys, nöyryys ym.. Tämä Henki on vuodatettu astioihimme avuksemme ja tehdäksemme Jumalan tahdon ja toteuttaaksemme Jumalan suunnitelmat. Ilman Jumalan Henkeä on mahdotonta olla otollinen. Koska ilman Jumalan Henkeä on mahdotonta tuntea Jumalaa ja olla Hänen ohjaksissaan.

MITEN on mahdollista että voimme olla täynnä Jumalan Henkeä?

Vastaus on se että kun emme ole mitään, kun ei ole enää omaa pyrkimystä, omaa ylpeyttä, omaa tavoittelua, ei mitään. Eli myös sekin pitää olla koeteltu realistisesti. Joka sanoo ja uskoo että on nöyrä, se myös koetellaan. Mikäli egossa on hiemankin pikkukoetuksen tullessa ylpeää ja minäkeskeistä hyökkäävää tai puolustautuvaa asennetta, ei ole tapahtunut riittävää itselle mitätöitymistä. Se ei ole prosessi mikä tapahtuu itsestään. Vaan se on asenne, johon pitää itse ruveta. Sitä pitää itse harjoittaa. Siihen pitää pukeutua. Pukeutua Kristuksen mieleen ja tahtoon ja asenteeseen. Pyrkiä alhaisuuteen. Pyrkiä ajattelemaan itseään mahdollisimman vähäisenä.

Pelastukseen riittää Jeesuksen veri, siihen ei voi lisätä mitään! Mutta palveluksen työhön ja pyhitykseen ei riitä ainoastaan se! Siihen myös tarvitaan nöyryytyksen ja kuuliaisuuden opettelemisen ja sisäistämisen koulutus (myös koetukset, joissa testataan kovastikin, onko mieli ja tahto todella koetuksen kestävästi muuttuneet). Jos tätä tärkeää asiaaei tajua, niin on melko ylpeä ja tönkkö USKOVA! Ja sellainen jos mikä - nimeomaan tarvitsee sellaisen koulutuksen! Passiiviset eivät ole otollisia, heistä ei ole muuta kuin koristeiksi. Mutta kaikki on vapaaehtoista.

Jumala ei yhtäkään pakota, mutta paholainen kyllä ajaa aivan varmasti ihmisen siihen, että on pakko muuttua suuntaan tai toiseen. Loppujen lopuksi siihen joutuu väkisin, tulos on jalostus tai paatumus. Palvelijan elämän täytyy olla itsensä likoon itsensä laittamista - joka päivä. Ei vain tekemistä, vaan varsinkin asennetta ja suhtautumista itseensä ja Jumalaan kaikki kaikessa. Ei pidä odotella kurjia päiviä, jolloin pakon edessä tulee seinä vastaan ja valinnat. Vaan tulee otollisina päivinä vapaaehtoisesti taipua ja antautua muutokseen. Silloin kestää pahoinakin päivinä ja voi olla muillekin tukena.

Tiedän itse kokemuksestani sen tosiasian, että kykenen sulkemaan inhimillisen tunnemaailmani heikkouden ja odotukset pois tietoisuudestani, sillä tavalla kun täysin pukeudun Jumalan tahtoon ja kiellän itseni, siis korvaan kaikki Jumalan Sanalla ja inspiraatiolla. Tiedän ja uskon että Jeesus eli siinä tilassa koko aika. Hän ei ollut inhimillisen tunnemaailman riepoteltavana. Vaan Hän oli sen yläpuolella. Uskon että syntiinlangennessa olemuksessa on sellainen heikkous, joka saa meidät haluamaan fyysistä ja emotionaalista rakkautta ja tunnetta.

Mutta pitää huomioida se että Jeesuksella oli yliluonnollinen dna. Vain Adam on ollut samankaltainen ennen syntiinlankeemusta. Sitä ennen adam ei tuntenut häpeää fyysisyydestä. Sitä ennen Adam, ei ollut synninorja. Sitä ennen Adam oli viaton. Sitä ennen Adam ei ollut alennustilassa. Sitä ennen Adam nimesi eläimet ja kasvit nimeltä, eli hän oli täydellinen ihminen. Mutta synti tuli ja muutti kaiken. Jopa synnytyskivut tuli, kateudet, vihat ja himot.

Mutta Jeesus oli vapaa täysin tälläisistä ihmiskunnan orjuuksista maan päällä, Hänelle olisi ollut mahdottomuus tuntea synninhoukutuksia kiehtovina, Hän ei ollut heikko, eikä Hän kaivannut sitä mitä ihminen kaipaa magneetin lailla heikkoutensa tähden. Jeesus siis syntyi maailmaan neitsyestä joka oli Jumalan valitsema ja Pyhästä Hengen aikaansaamasta siemenestä. Kyllä tosin uskova ihminen voi ajottain kokea kyllä samaa vapautta, kuin tässä kuvasin, mutta se ei ole jatkuvasti vallitsevaa. Sillä ihminen on huojuva, kärsimätön, väsyvä ja vajavainen.

Mutta olen asiaan melko perehtynyt myös elämäni kautta, koska kykenen asettamaan itseni sellaisiin rajoihin, joissa minun on mahdollista tutkia jopa tuollaisia asioita ja tuntea myös itsessäni jotakin lopulllistakin. Minä en pelkää kuolemaa, koska olen prosessoinut sen jo läpi. Ainakin arvelen niin.

Mutta kuitenkin olisi tästäkin hyvä puhua suoraan. Eli Jumalan moraalista käsin ja ihmisen etiikasta. Sekä ei uskovan taholtakin tästä asiasta. Ja miten jos joku on täysin elämänhaluton, voiko esim. sellaista ylipäätänsä pakottaa mihinkään väkisin elämiseen, mikäli ihmisellä ei esim. ole huoltajia, koska on aikuinen tai ole puolisoa, tai ei ole lapsia. Näiltäkin kanteilta tulisi asiaa puntaroida.

Itse olen paljon näitä asioita mietiskellyt. Ja voin kuvitella myös miten sellainen ihminen jolla ei ole mitään, voi kadottaa elämänhalunsa. Ja todellakin on suurempi väkivalta tulla väliin, kuin antaa kypsyä hiljakseen omaan ratkaisuunsa, mikä ikinä elämässä onkaan tarkoituksena tai saavutettavana.

On hyvin tärkeää että kenellekään ei tehdä suurempaa vahinkoa kuin hän ei salli. Lääkärikunta tekee mielestäni tekee jo tarpeeksi vahinkoa, mikäli asioita ei selvitetä kunnolla tahon ja tahon osalta. Ketään ei saa pakottaa mielestäni.

Mutta erikseen määrittelisin sen että jos on huollettava alaikäinen tapaus, tai tapauksella on itsellä huolletavia lapsia, tai tapauksella on mies päänä, joka päättää ja näin tietenkään ei salli koska toinen on omaa lihaa ja häntä rakastaa paljon.

Sitten on vielä asian laita ei uskovan kannalta sekä uskovan. Sekä motiivi, onko se mikä? Nämä asiat ovat käsittämättömän tapauskohtaisia. Niihin ei käy samat konstit ja avut. Kaikkiin pitää suhtautua tapauskohtaisesti.

Mikäli ei ole viisas ja osaa samaistua ja kunnioittaa toista, tekee paljon suurempaa vahinkoa käsiteltävälle taholle, kuin sillä että antaa olla. Sillä usein aika tuo tasapainoisen ratkaisun. Kaikki häslinki sekoittaa ja tuhoaa. Ihminen voi niin paljon tehdä hyvyydessäänkin vahinkoa henkisellä taholla tapaukselle.

Minä osaan puhua näistä, nämä on hyvin mielenkiintoisia asioita. Itse itseni koetukselle laittaneena, tiedän erään kannan. Ja silloin pahinta olisi ollut jonkun tietoviisaan neron väliin, olisin suorastaan vihastunut hirvittävällä tavalla. Koska hän ei olisi sitä käsittänyt.

Sillä on todella paljon asianhaaroja ja motiiveja, jotkut tutkii, jotkut eivät jotkut hätäilevät, jotkut menee korvikkeisiin, jotkut kadottavat yhteyden itseensä, jotkut on vielä radikaalisempia, jotkut kadottavat uskon, jotkut löytää Jumalan jne....

Voitte jatkaa asian spekulointia tältä kannalta. Hyvä kun sain kirjoittaa hieman omia ajatuksiani, oman elämäni koetuksien pohjalta. Minua kiinnostaa itseäni paljon psyykkiset ja henkiset ääritapaukset, ja mielelläni tutkin niitä laittamalla itseni likoon

On myös niitä jotka eivät usko lääketieteeseen, vaan ainoastaan Jumalaan. Jotka ovat ehdottomasti vakaumukseltaan sellaista vastaan. Tälläisia Jumalan miehiä ja naisia on ollut vuosisatojen ajan. mm. Smith Wiiglesworth, joka ei kuollut umpisuolen tulehdukseen ja verenmyrkytykseen, vaan Jumala paransi Hänet ja piti vastakin huolta.

Tulisi aina ihmisen vakaumusta kunnioittaa. Mutta sitten on niitä jotka pitää suurta ääntä ja toitottaa eettereistä että nyt teen sitä ja tätä. Sitä näkökulmaa en totisesti tajua, enkä halua tutkiakaan. Vaan kaikki mikä on hiljaista tietoa, se minua kiinnostaa.

Parisuhde tarkoittaa intiimiä suhdetta. Joissakin avioliitoissa sitä ei ole vuosikausiin. Jotkut avioliitot ei ole intiimejä liittoja. Ne on vain rasitteita, hermoja repiviä ansoja, joissa on psyykkisesti vaan toisen kanssa. Minä olin erittäin itsenäinen avioliitossani. En tahtonut sitä, mutta jouduin olemaan sitä. Viimeiseen kolmeen vuoteen naimisissa olleena en näyttäytynyt muutoin kuin pukeutuneena, eli en näyttänyt alastomuuttani, vaan visusti verhosin kehoni, siitä asti kun rakastuin Jeesukseen, ja Hänestä tuli minulle tärkein. Ja se tapahtui vuonna 2000. Minusta tuli täysin Herran oma, vaikka jouduin elämään vielä pelon tähden yhdessä, vaikka olin jo täysin irti. Minä olen erittäin uskollinen viimeiseen pisaraan asti.

Moni uskova ajattelee että olin ihan kamala, kun noin tein, ja järkyttyvät minun kovuudestani, että kuinka saatoinkaan. Olen ajatellut että kun tunnen hyvin läheisesti Jumalan, niin Hänessä tietostan paljon sellaista, mitä en todellisesti tiedä. Mutta saatan Hengessä tiedostaa erinäisiä asioita, tai saatan saada erinäisen tuntemuksen miten pitää toimia tai ei. Ja Jumala yksin tietää kaiken ja saattaa varjella minua sillä tavalla. Uskon että Jumalan varjelua on ollut silloinkin minun kohdallani, sekin etten tiedä syitä, miksi on niin tahi näin. Minun ei kuulu kaivella miksi, mutta luotan siihen mikä on minusta oikein ja minkä sydämeni ja Henkeni minussa vahvistaa. Sitä noudatan, vaikka järkeni ei käsitä kaikkea. Jumala tuntee ja tietää salatuimmatkin.

Minulla oli fyysinen salaisuus, minulla oli keho, joka oli vain omani, minun salaisuuteni. Minusta tuntui sisällisesti, että minä en saa näyttäytyä miehelle jonka kanssa elin. Se tuntui siltä, että olisi ollut väärin. Minä en tuntenut olevani hänen kanssa avioliitossa. Vaan minusta tuntui että olimme vain asuintoverit, jotka olimme hylkiviä magneetteja. Minä en nukkunut hänen kanssaan vuosiin, hänen sairautensa takia. Se olisi ollut mahdottomuus. Minä nukun viileässä raikkaassa ja vetoisessa, ja toinen tarvitsi lämpimän vedottoman huoneen. Ja minusta tuntui aina lähes aina, että minulla ei ole yhteyttä syvällisesti tähän ihmiseen. Minä itkin salassa aina sen jälkeen kun oli ollut "se" kerta, koska tunsin vain kylmyyttä. En tuntenut rakkautta ja hellyttä, minä en saanut huomaavaisuutta.

Minä en voinut enää antaa itseäni miehelle, koska se sattui niin paljon minun tunnemaailmaani. Lisäksi se sairaus teki siitä lopun hyvin äkillisesti. Viimeiset kahdeksan vuotta oli mahdottomia aikoja, kuvitellakaan nauttia toisistaan. Minä olen nautiskejia. Halusin täydellistä kaikesta. Ja yritin tehdä kaikesta täydellistä, yritin olla ihana. Minä olen kyllä ihana.Mutta sellainen alue on hyvin herkkä ja tunteellinen alue naiselle. Siinä todella voi haavoittua ja sulkeutua. Se alue ei korjaudu enää koskaan. Minusta tuli Jeesuksen läheinen. Kohtasin Hänet. Hän tuli ja uuudisti sydämeni. Pyhä Henki tuli ja tunnen hänet fyysisesti. Jeesuksesta tuli minun rakas. Vaikka yksin nukuin yhdeksän vuotta, viimeiset kolme olin Jeesuksen valtaama ja Hänen omistama.

Odotin ihmettä, en uskaltanut tehdä mitään. Koska kunnioitan Jumalaa ja Hänen Pyhää Sanaa. Minä en uskolla tehdä syntiä. Mnä en uskalla tehdä mitään pahaa toiselle. Mibä odotin vain ihmettä. Mutta sitä ei tullut. Tuli vain kylmyys ja kovuus. Lopullinen pommi, joka vihdoinkin sai minut näkemään tosiasiat. Sen miten ahdistunut ja sokea olin. Ja omasta itsestä nosi uskomaton määrä sisua, pelastaa itseni tuosta toivottomuuden tilasta, vakavan romahduksen käytyäni. Se oli niiin selvää. Mutta en saanut kenenkään ihmisen tukea. En kenenkään. En kenenkään. En saanut koko aikana kuin Jeesuksen tuen. Minulla ei ollut ketään. Minä en puhunut erosta edes läheisilleni, ennekuin se oli lpullista, koska häpesin ja pelkäsin.

Pelkäsin että minut pakotetaan takaisin. Pelkäsin vielä viime kesänäkin sitä kauhulla. Kun on suuresta ahdistuksesta päässyt vapauteen, sitä kokee kauhua sitä asiaa kohtaan. Miksi näin piti minulle tapahtua ja käydä? Ainakaan en saanut lapsia. Vaikka kävin parit koeputkihoidot läpikin. Minusta tuntuu kuin minut on hukkaanheitetty elämäni on haaskattu.Haluni ja tunteeni on haaskattu. Se mitä olen, sitä en saanut olla. Se mitä odotin ja kaipasin, sitä ilman jouduin jäämään. Lisäksi en sallinut itselleni uskottomuutta, en ikinä olisi voinut sellaiseen ruveta. Olen niin Jumalan pelkoinen ihminen. Mieluummin tuhoudun, kuin pelastan oman nahkani vääryydellä.

Kuka voi ymmärtää kärsimystä ja piinaa. Kuka? Kuka? Kuka voi rakastaa sitä, kuka voi vihata sitä? Minä en kumpaakaan. Mutta minä olen tottunut sellaiseen. Jopa mieltynyt sellaiseen, eli tullut sellaiseen riippuvaiseksi. Olenko minä onnellinen? En ole. Usein itken, ja usein itken rukouksessa. Mutta vaikka en tunne onnea, tunnen erittäin väkevän Jumalan läheisyyden ja rakkauden. Ei minun maailman onni ole olennaista. Tärkeintä on yhteys Jumalan tykö. Minä olen Jeesuksen oma. Minä olen Hänen oma. Minun keho on Hänen. Minua aikani on Hänen. Minun mieleni ja tahtoni on Hänen omistamaa, niin haluan oleva aina.

Minua suunnattomasti loukkasi ihmiset jotka tuomitsi eroni. Ja sanoivat että en saa ikinä enää mennä naimisiin. Minusta se tuntui hirveältä. Koska sitä minä pelkäsin Jumalan sanovan, ja nuo ihmiset sanoivat sen mitä pelkäsin. Mutta nyt en enää usko niin oleva tapauksessani. Mutta silloin pelkäsin, eron jälkeen pelkäsin. On vieläkin niitä mielipiteitä jotka tuomitsee minut. Jotka sanovat että minusta ei ole. Ikäänkuin en jo tietäisi sitä. Ja kun sen jo tiedostan, se että joku vielä sanoo sen, se todella loukkaa ja satuttaa. Nyt olen jo kolme vuotta elänyt yksin.

Nämä asiat on haavoittavia ja hyvin henkilökohtaisia minulle. Hyvin intiimejä jopa. Sillä ne koskee minun tunteitani syvästi. Ei se mitään, jos minut evankeliumin tähden tuomitaan, koska Julistan oikein. Mutta jos minut keihästetään menneisyyden tähden, ja sanotaan se asia mitä pelkään, niin se on tappavaa kerrassaan. Minulla ei ole ollut tukihenkilöitä eronni aikoina ja sen jälkeenkään. Mutta minulla on aina ollut Jeesus. Minulla ei ole siis ollut tukijoita ja rohkaisijoita, ainoastaan hajottajia ja tuomitsijoita. Siitä syystä olen sellainen kuin olen. Erittäin pätevä a rohkea Sanan julistaja netissä.

Koska minua ei voi loukata enää syvemmin, kuin minua on loukattu. Minua ei voi tuhota enempää kuin olen joutunut tuhoutumaan. Minä en voi menettää enempää itsestäni, kuin olen jo menettänyt. En tarkoita lihaani, en materiaa. Vaan omaa tahtoa, ja omaa mieltä ja omia toivoita ja unelmia. Minä olen tottunut tähän. Minä en osaa muuta odottaakaan kuin tyrmäyksiä ja tuomitsemisia. minä en yritä haalia pisteitä ja suosionosoituksia. Minulla on tehtävä. Minä en ole itseni oma. Minut on Jumala auttanut tähän pisteeseen.

Minut on Jeesus pelastanut, ja Hän on ollut tukeni. Minä olen ollut Pyhän Hengen puhuttelussa. Minulla on ollut vahva taivaallinen tuki. Tunnen Jumalan, tunen Hänen Sanaansa, Tunnen Hänen mielensä ja tahtonsa. Olen tullut Hänestä riippuvaiseksi. Hän on niin paljon auttanut minua. Minä olen Hänelle pelkkää velkaa, velkaa koko elämäni Hänelle. Hän on niin hyvä. Ja rakastan Herraa koko sydämestäni. Hän on johdattanut ja rohkaisut. Vaikka olen pelännyt, Hän on lepyttänyt minua. Vaikka muut on tuominneet minut, Jeesus ei ole, koska olen voinut Häneen samaistua aina.

Minä en samaistu tuntemiini ihmisiin. Minä samaistun aina Jeesuksen tai Raamatun ajan Pyhiin henkilöihin. Minun lohduttajai on Jumala. Olisihan se ihana jos olisi ihminen sanallisena tukena, mutta näinkin minä selviän. Onneksi rakas Jeesus ei ole säälimätön ja tyrmäävä minua minkään heikkouteni tai taustani tähden. Olen Jeesuksen oma - olen Hänen rakkaansa - aina. Tiedän että minut tuomitaan näiden sanojen takia, että olen ylpeä ja kova ja itsekäs. Mutta olen kyynelehtien nämä pätkät kirjoittaen.

Mikäli joku pilkkaa ja tuomitsee minua Jumalan Sanaan perustuen, en voi sille mitään. Minä en jaksa lähteä Sanalla sotimaan Jumalan Sanaa vastaan. Minä vihaan sisällissotia. Jumala ei riitele itsensä kanssa. Joku on oikeassa. Joko minun Jumalani ja Hänen ratkaisunsa, tai sen joka ei tunne Jumalani sydäntä ja mieltä, eikä Hänen suurta tietoaan minusta, jonka perusteella Hän on ottanut minut suojelukseensa, sekä kätkenyt minut omaan Sanaansa sisälle. Olen kyllä kelvoton ihminen tämän maailman silmissä. Olen sitä erityisesti uskonnollisten ihmisten silmissä.

Eilen sain kuulla että minut saisi vaikka tappaa ja vangita, sanojeni perusteella. Näin ihan kirjaimellisesti julkisella foorumilla tapahtui. Myöskin minua pidetään noitana, valheprofeettana, harhaoppisena. Nämäkin on kirjoitettu julkisella areenalla suoraan minulle. Jos en kätkwytyisi Jumala Sanaan, niin kuolisin, tappaisin itseni sen mitätöimisen takia. Koska kuinka ihminen voi kestää, miten paljon voi ihminen itsessään kestää? Minä en kestä mitään, mutta niin kauan kuin olen Jeesuksen kanssa, Hän tukee, ja Hän ymmärtää. Ja Häneen samaistun. Ja tiedän Jumalan tahdon ja kunnioitan pelolla Jumalaa. Tiedän puhuvani totuuttaa totuuden Hengessä. Mutta tiedostan heikkouteni myös, ja sitä minun pitää varjella.

Kaikki minulle sanottu tuomio, on muistissani. Ja se aina sattuu ja mitätöi minua. Mutta ellei minua mitätöidä, en minä mitään olisi, pelkkä helisevä vaski. Minua pidetään fariseuksena. Mutta tiedän mikä olen. Minulla ei ole mitään. Minulla on vain Sana suussani. Herran Sana. Herra on minun puolustajani ja minun turvani. Ei kenkään muu ole. Kukaan ei korvaa Häntä, kukaan ei ole ylitse Hänen. Vertaan kaikkia Jeesukseen. Vertaan itseäni myös Raamatun Pyhiin henkilöihin. Minusta tuntuu etten ole fariseus. Niin omassa tunnossa koen. Koen omassa tunnossa että olen kirjoittanut totta tänäkin yönä, kuten eilen ja toissapäivänä.

Kyllä ihminen miettii että miksi, miksi näin ja näin. Minä en osaa sanoa miksi. Parempi että en teidäkään miksi. Totuus voi olla liian painava kestää. Olen luonteeltani itseni syyllistäjä, koska aina olisin voinut olla parempi, aina olisin voinut olla sinnikkäämpi. Mutta joskus kaikki on mahdotonta. Silloin ei auta olla kuin avuton ja luuseri. Tyytyä siihen kurjimukseen missä onkin. Mutta minkä tähden uskova joutuu sellaiseen? Minkä tähden uskova joutuu ikäänkuin vuosikausien vankilaan? Miksi?

Pitääkö tyytyä olemaan kurjuudessa? Pitääkö valita ahdistus ja kärsimys, mieluummin kuin vapautua jopa vankiliitostaan, saadakseen vapauden kärsimyksistään. Onko se itsekästä, vai itsepelastuskeino, viimeinen mahdollisuus palastaa omaa psyyke ja elämä? Millä perusteella on oikeus erota? Mikäli pari meni naimisiin ja katui seuraavana päivänä, minä itkin ja kaduin. Mutta pelkäsin ja en enää päässyt eroon, vaikka lain mukaan se olisi onnistunut. Ei silloin ja nykyäänkään minulla ollut tukijoita ja neuvojia. Mutta Jumalan Sanaa noudatan enemmän kuin maailmallista lakia.

Milloin on pakko pelastautua? Milloin ei voi mitään? Milloin on pakko? Millä motiivilla? Silloin minä vasta toimin niin, kun olen kaikkeni yrittänyt, kitunut ja kitunut ja saanut tarpeekseni halveksuntaa. Ja kaikkeni yrittäneenä kun en saa mitään aikaiseksi, silloin ei auta muu kuin pelastaa edes oma elämä ja antaa se Jeesuksen käteen. Jeesus voi rippeistä tehdä aivan uuden elämän.

Minä tiedän mitä on hiljainen elämä, elämä ja avioliitto, joka näyttää rauhalliselta ulospäin. Minä tiedän sen. Minä tiedän että kaikki voi näyttää ihanalta ja hymyilytä. Mutta kun tulee pommi, aina se joka on vahvempi ja lahjakkaampi kielellisesti, sen päälle syytökset ja tuomiot laitetaan. Vaikka juuri tämä ihminen on se joka joutuu kantamaan enemmän kuin voisi ja pitäisi. Tämän varassa on usein kaikki pysynyt koossa.

Tavallisen ihmisen mielestä olen järjetön kun tälläisesti täällä tilitän. Puhun tunteista, puhun uskosta, avaan sydämeni ja ajatukseni häpeämättä, ja hyvin arkaluontoisesti samaan aikaan. Sekä kirjoitan erittäin rohkeasti Jumalan ilmoitettua Sanomaa, sekä ole uskaltanut laittaa arkistoistani sivukaupalla Herran Sanoja esille. Kyllä tavallisen ihmisen näkökulmasta, olen todella kummallinen jopa tyhmäkin.

Mutta miksi olen elänyt? Miksi minulla on kädet? Miksi minulla on mieli ja tahto ja tunteet? Miksi en kirjoita sitä, mihin saan luvan ylhäältä. En tietääkseni kirjoita mitään moraalitonta täällä. Minä olen Jumalalle alamainen. En ihmiselle, minä en ole vaimo. Minun Herrani on Jeshua. Ja tahdon olla Hänelle uskollinen. Kirjoittaminen kasvattaa minua, se hio minua todella. Nautin kirjoittamisesta, nautin jopa itkien kirjoittaa. Eipä kastu paperi, kun näppäilen.Minun kirjoitukseni ovat sydämestäni, ne tulevat syvältä minusta. Ne tulevat tunteiden sekoittamina. Silloin kun ne ovat henkilökohtaisia.

Mutta kun kirjoitukseni eivät ole henkilökohtaisia, vaan vaikkapa seurakuntakohtaisia, silloin en ole ladattu omilla tunteillani, vaan olen erikoisessa teräksen varmassa lujuudessa asialla. Ja silloin koen Pyhyyttä ja vavinaa Hengessä, sekä suurta pienuutta itsessäni ja ihmetystä siitä mikä ei näytä lakkaavan. Silloin minua voisi pelottaa, tuoda sitä Sanaa esille, mutta ei sen tähden että pelkäisin vain ainoastaan Jumalaa, vaan pelkäisin mitä muut minusta ajattelee. Se mitä Jumala puhuu, ja miten Hän käyttää minua silloin, se ei ole minua ja minä. Joka määrittelee minut niin, saa sen tehdä.

Mutta minä olen vain astia, ja puhun mitä saan. Minä en halua, vaikka saan toki, niin en halua kovin mielelläni, edustaa välillä itseäni, ja höpötellä sitä ja tätä. Se ei ole tärkeää. Vaikka voisin niin tehdäkin. Koska silloin helposti teen myös kielelläni syntiä itseä, toisia ja taivasta vastaan. Silloin helposti mitätöin sen mitä Jumala on aikaansaanut. Minulla on valinnavapaus. Kuinka Jumala on hyvä, antaa minun valita. Mutta kuinka Hän on iloinen, kun en halua valita omaani, vaan Hänen tahtonsa. Sillä sitä minä halua. Minä haluan että Taivaan Isä on minuun tyytyväinen.

Tiedän sen että monet uskovat määrittelevät minut sen sanan mukaaan joka on Jumalan Sanaa, mutta minä en ole se, minä olen astia - palvelija. Minä en ole Jumalan Sana. Minua ei saa määritellä Jumalan suun sanojen perusteella, vaan Jumalan Sanojen pitää antaa määritellä itsekunkin itsensä Jumalansa edessä. Minä olen ihminen, mutta valitsen mieluumin olla Jumalan suuna kuin omana. Kun olen Herrassa, en mene harhaan, enkä eksy tai eksytä ketään.

Miksi minun pitäisi olla itsenäni isona suuna seurakunnassa edustamassa itseäni ja tehdä rikkomuksia sillä tavalla itseäni, toisia ja Jumalaa vastaan. Sillä tavalla hämmennän ihmisiä. Puhuisin pahasti, itsekkäästi, teeskennellen ja naamioituen. Kukaan ei enää luottaisi minuun ja siihen Jumalan Sanaan mitä saan jaettavaksi. Koska tekisin toisin kuin julistan. Olisin valehtelija. Tai joutuisin koko aika matelemaan surkeudessani, ja toteamaan pahoillani oloani ja vääriä antamiani käsityksiä oikomaan ja perustelemaan.

Toki välillä voin sanoa oman itseni tyylisesti lauseita, mutta suullani pitää olla koko aika vartija. Koska en halua tehdä Jumalan Sanoja tyhjiksi. Paholainen tahtoo että alan juttelemaan jonninjoutavia, että tulisin niin kamalaksi ja naurettavaksi juttujeni tähden, että en kehtaisi enää kirjoittaa Herrasta totuutta, tai sitten en sallisi niin tapahtua itse, koska olen erittäin tunnollinen, en toimi kaksimielisesti tai kaksi tahoisesti. En halua pilata Jumalan suunnitelmia. Tämäkin asia on uskovista naurettavaa.

Mutta ei minusta. Tämä on vakava asia. Pyhät asiat ja velvollisuudet on vakavasti otettavia asioita. Niitä hoidetaan arvollisesti. Niitä kunnioitetaan. On aika lapsuuden ja huvitusten. On myös aika oppia ja kasvaa uskossa. On myös aika valmistua ja alkaa puhumaan Jumala Sanoja. Mutta kaksimieliset eivät ole kelvollisia julistamaan. Koska ihmismielen pitää olla yhdessä linjassa, eli Jumalan tahdossa. Jos se tavoittelee muuta, se ei voi palvella Jumalan äänitorvena suoraan valtaistuimelta välitettyä Sanomaa tuoden Pyhän hengen innoituksen kautta seurakunnalle.

- - - 1 - - -

VALE: Vauva-kaste tuli vanhanliiton ympärileikkauksen sijaan!
TOTUUS: Ihmisen ympäleikkaus tapahtuu sisällisesti, uskoontullessa, Pyhän Hengen sinetöidessä sisimpämme Jumalan omaisuudeksi.

[ Room. 2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. ][ Näin siis uudestisyntynyt on juutalainen sisäisesti. ]

- - - 2 - - -

VALE: Kastehan ei perustu meidän uskoomme, vaan Jumalan Sanaan.
TOTUUS: Kaste perustuu nimenomaan henkilökohtaiseen uskoon sekä Sanaan.

[ Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.]

- - - 3 - - -

VALE: Se, kumpi on ensin, usko vai kaste, ei ole ratkaisevaa.
TOTUUS: Ensin sydämen usko, ( parannus syntielämästä) sitten suun tunnustus ja sitten kaste!

[ Apost.8:37. Filippus sanoi: ”Jos uskot koko sydämestä, niin se on luvallista. Niin tämä vastasi ja sanoi: ”Minä uskon Yeshuan Messiaan olevan Jumalan Poika.”]

- - - 4 - - -

VALE: vauva saa kasteessa Pyhän hengen
TOTUUS: Ensin parannus, sitten saa Pyhän Hengen sinetin sisimpään.

[ Ap. t. 2:38 Niin Pietari sanoi heille: ``Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. ][ Ap. t. 10:47 ``Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?`` ][täyttyivät ilman kastetta, eli olivat jo uskossa]

- - - 5 - - -

VALE: Vauva tulee kastaessa uskoon
TOTUUS: usko tulee kuulemisen ja ymmärtämisen sekä omaksunnan kautta

[ Joh. 5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.]

- - - 6 - - -

VALE: kastamaton vauva ei pääse taivaaseen
TOTUUS: Joka on viaton, eli lapsi on erittäin rakas Jeesukselle, he ovat kuin enkeleitä.

[ Matt. 18: 3 ja sanoi: ``Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. 4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. ][ Luuk. 9:48 ja sanoi heille: ``Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri.``]

- - - 7 - - -

VALE: perisynnin takia vauva pitää kastaa
TOTUUS: ei vaan synnit on ensin saatava anteeksi Jeesuksen Veressä, silloin perisynti katkeaa.

[ Room. 6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; ]


- - - Loppukandinaatti - - -
- - - - (11.04.2006) - - - -

VALHE: Yksi kastekerta, uusiminen on pilkkaa[ef.4:5]
TOTUUS: vain YKSI kaste-toimitustapa joka on uskovien upotuskaste [ef.4:5]

[ Efes.4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste ]

Kaikki muu opetus kastetoimituksesta mikä ei perustu Raamatun ilmoitukseen on spekulaatioita, joka on tyhjänpäiväistä. Raamattu eli Jumala sanoo, siis että vain yksi kaste. Ja se tarkoittaa vain yhdenlaista kastetoimitustapaa. Eli tässä maassa on toinenkin tyyli, ja toisen täytyy olla väärä tyyli. Koska Jumalan Sana opettaa uskovien upotuskasteesta, sen siis täytyy olla oikea kastetoimitustapa, tämän tavan mikä opettaa toisin, on väärin. Se tapa täytyy lakkauttaa.

On vain yhdenlainen kastekäsky. Yksi kestää ja yksi on totuus. Muu on eksytystä. Kasteelle menijän täytyy myös olla tehnyt parannus elämässä, ei vain pelkkä uskoon tulo riitä. Vaan myös parannus, syntielämästä ja tavoista. Joka on kiinni tupakassa, haureudessa, kiroilussa, panettelussa, tai alkoholismissa, ei ole sovelias menemään uskovien kasteelle, kaste on Pyhä asia. Koska on vain julistettu ja säädetty YKSI kaste, niin se mikä ei ole Raamatun asetus, se on turhuutta.

Kirkollinen rituaali, eli vauvan vedellä pirskottelu ei ole uskovien upotuskaste. Ei todellakaan! Se on paholaisen valhe. Ihminen ei uudestisynny kasteessa, täyty Hengellä kasteessa. Ei passiviista vauvaa tarvitse kastaan, jolla ei ole synnintuntoa ja tehtyä parannusta ja ratkaisua tulla Jeesuksen seuraajaksi tehtynä. Lisäksi vauvelin aivot eivät ole kehittyneet omaksumaan vielä tietoa ja Sanaa. Hän on täysin viaton.

Raamattu 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005/

[ Ei saa hyökätä Taivaallista esivaltaa ja sen Kuningasta vastaan. Jumalan neuvottelukunta, ei salli kompromisseja maallisten esivaltojen kanssa. Jumalan kanssakäymisessä tarvitaan yhteys Jumalan Henkeen. Jumala on herättävä totuuden myös muissa organisaatiossa, niissäkin missä yritetään nyt laitostaa ihmisiä. Mutta Herra on tulossa ja Hänen Sanansa toteutuvat. ]



ALKUPERÄINEN KRISTILLINEN K A S T E:
http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/kasteelle.htm

Riitta Kuusselkä- Uskovien kaste:
http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/uskovienkaste.htm

Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.( Ef. 4: 5)

Yksi kaste tuossa jakeessa tarkoittaa, vain yhdenlaista kastetoimitustapaa. Ei yhtä kertaa.

Raamatun aikana oli Johanneksen kaste, ja sitten oli myös Jeesuksen kaste. Eli kahteen kertaan kastettiin.

Kaikki muu opetus kastetoimituksesta mikä ei perustu Raamatun ilmoitukseen on spekulaatioita, joka on tyhjänpäiväistä.

Raamattu eli Jumala sanoo, siis että vain yksi kaste. Ja se tarkoittaa vain yhdenlaista kastetoimitustapaa.

Eli tässä maassa on toinenkin tyyli, ja toisen täytyy olla väärä tyyli. Koska Jumalan Sana opettaa uskovien upotuskasteesta, tämän tavan mikä opettaa toisin, on väärin.

Se tapa täytyy karsia. Koska on vain yhdenlainen kastekäsky. Yksi kestää ja yksi on totuus. Muu on eksytystä. Aina paholainen laittaa toisenkin harhauttavan oksan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, että pilaisi kaiken.

Joka perustaa elämänsä väärälle perustalle.. niin ai ai ai... jo imeväiset laitetaan tietämättään väärälle perustukselle... ja heistä kasvatetaan väärään uskoon, että mitään ei tarvitse tehdä, että heistä riippumatta pelastus on suoritettu kummien ja papin pirskottamien pisaroiden tähden, ja sillä hyvä. Ei niin - se asia ei ole niin! Se on ekstystä ja valhe!

Seurakunnan jäsen voi olla vain täysi-ikäinen uskova. Joka on käynyt itse kasteella. Seurakunnan jäsen ei voi olla kuollut ihminen, jossa ei ole tapahtunut uudestisyntymää. Seurakunnan jäsen ei voi olla kuollut ja passiivinen jäsen. Vaan aktiivinen ja palveleva jäsen. Kasteelle menijän täytyy olla tehnyt parannus elämässä, ei vain pelkkä uskoon tulo riitä. Vaan myös parannus, syntielämästä ja tavoista. Joka on kiinni tupakastta, haureudessa kiroilussa, panettelussa, tai alkoholismissa, ei ole sovelias menemään uskovien kasteelle.

***

Miksi ette palaa sanan alkulähteille ja sitä noudateta? Miksi Lutherin opetus painaa ja pätee enemmän kuin se mikä on Jumalan Sanassa?! Alkuperäinen Jumalan sanan totuus on puhdasta, väärentämätöntä, aitoa totuutta!
Muu sen jälkeen tullut on ihmisten selittelyä, ja vesittelyä ja Sanan vääristelyä. Mikään muu opetus ei ole niin varmaa kuin Jumalan sana ja mikään muu käsky ei ole niin selkeää kuin Raamatussa oleva! Raamattu selvästi osoittaa kasteeen olevan upottamista ja että se tapahtuu, niille jotka ovat suun tunnustuksen kautta ottaneet Jeesuksen pelastajana vastaan! Siinä ei ole mitään kyseenalaista. Kaikki vesittely, on hui kamalaa. Jumalan Sana on niin yksinkertainen, pitääkö sitä mutkistaa, lapsikin tajuaa pelastuksen ymmärryksellään, helpompi on lapsenmielisen päästä taivasten valtakuntaan sisälle, sanoo Sanakin. Ei uskon elämässä tarvita rituaaleja ja riittejä. Turhuutta puhua vauvakasteesta! Mikään Jumalan sanassa ei tue sitä. Ja se on absolyyttinen totuus! Turhaa ja älytöntä, tehdä sellaisesta teologiaa ja opinkappaletta. Siitä voi tehdä symbolisia kauniita teorioita, mutta se ei ole sananmukaista. Yhtä turhuutta. Ensin usko, sitten kaste ja sitten uskonvaellus. Näin on järjestys! Kuten Jeesus teki, niin tehkäämme mekin. Kuten hän opetti, teehkäämme niin.


Jeesus siunasi lapsia. Ei kastanut ja käskenyt kastaa heitä. Vauva ei voi puhua ja tunnustaa Jeesusta Herraksi. Vauva on viaton. Kuin enkeli. Vauva ei tee tietoista uskonratkaisua. Vaan ihminen joka on kyllin vahva ymmärtämään evankeliumin ja ratkaissut seurata Jeesusta. Olkoon 7-vuotias, tai 30 vuotias. Mutta ymmärrykseltä valmis ottamaan palastuksen vastaan ja päättämään seurata Jeesusta. On 4-vuotiakin kastamattomia lapsia, jotka ovat täyttyneet Hengellä. Se on armoa. Sanassa ei kielletä, mutta se mitä siellä ei käsketä, se on tekeminen siitä huolimatta on turhuutta. Minua ei kiinnosta väitellä opinasioista. Sekin on turhuutta. Mitään se ei rakenna ja hyödytä. Muuta kuin järkeä, joka kompastuu omaan älyttömyyteensä.

Kuka kyseenalaistaa? Kuka kieroilee? Kuka vääristää? Kuka tuntee Jumalan Sanan? Kuka osaa manipuloida?
On tuiki tärkeää pitäytyä totuudessa. Siinä on siunaus. Pois sanoutukaamme itsemme Jumalan sanan vesityksestä. Olkaamme raittiita, ja uskokaamme sana sellaisena kuin se on kirjoitettu. Jumalan sana on Å&Ö, tänään sama kuin ennen, Voimassa ja totuudessa. Kuten Jumala, Kristus ja Henki ovat iankkaikkisesti, voimallisia ja pysyviä. Jumala ei modernoi itseään maailman ajan mukaan. Olkaamme Jumalisia, ei modernoituja ja monen kirkollisen tai uskonnollisen tahon ohjelmoimia ja aivopestyjä fanaatikkoja, jotka eivät voi omistaa niitä siunauksia, mitä Jumala haluaa antaa seurakunnan käyttöön, ja yksilöt eivät voi olla otollisia Jumalalle, ennenkuin palaavat totuuden alkulähteille. Jumalalle otollinen ihminen, etsii Jumalaa, rukoilee ja paastoaa. Ei kierrä ja kaarra. Vain Jumalan janoiset saavat olla Hänen Voimavirtansa kanavia tässä maailmassa.

1. Moos. 3:1
Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ``Onko Jumala todellakin sanonut: `Älkää syökö kaikista paratiisin puista`?

Kaste on käsky.

Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia, niin että ihmeet ja tunnusteot seuraavat julistettua sanaa, ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Keitä heitä? No, tietenkin heitä jotka ottavat vastaan sanan ja kääntyvät pahoilta teiltään. Kaste on kuuliaisuuden osoitus Jumalalle ja Sanalle. Se on käsky. Menkää ja tehkää ja kastakaa! ja suun tunnustuksella pelastutaan. Pelastus on henkilökohtainen. Ei vanhemmat siirrä lapsille pelastusta, vaan jokaisen on itse se otettava vastaan. Kukaan ei päätä valintaa toisen puolesta.

Vielä lisään senkin asian että menkää ja tehkää käsky sisältää opetuslapseuttamisen. Siis opetus-lapseuskoulu, kuten Jeesus opetti omia opetuslapsiaan, olemaan hänen seuraajia ja todistajia ja Pyhän hengen saatua apostoleja. Apostoli perustaa seurakuntia ja on myös lähetystyöntekijä. Siis uskoon tulo ei saa jäädä siihen yhteen kokemukseen, vaan uudet seuraajat pitää ohjata sanan mukaiseen seurakunnan yhteyteen, jossa heidät opetuslapseutetaan, sanan kuulemisen kautta. Ilman sitä, ei voi kukaan uusi Kristuksen seuraaja astua koskaan Jumalan osoittamaan virkaan tai saada pysyä raittiinna puhtaassa totuudessa sitä palvellen ja esille tuoden eri armoituksin. Jumalan seurakunassa jokaisella on joku tehtävä. Jokainen on Kristuksen jäsen. Vauva ei voi palvella Kristuksen ruumista. Vasta sellainen Kristuksen seuraaja, joka on tehnyt tietoisen ratkaisun.
Joka rukoilee, puhuu, palvelee, laulaa tai soittaa. Seurakunta koostuu, uudestisyntyneistä. Näin se on.

2.9.05


****

Pyhä Henki on ainoa, joka voi olla silmävoide, että tajuaa, käsittää ja ymmärtää mikä on Jumalan tahto. Ilman Pyhän hengen ja Sanan sulauttavaa mielen ja sydämen muutosta, eivät nämä asiat sisäisty. Niin kauan ihminen kulkee mutkitellen.

Jumalan tie on hyvin selkeä ja yksinkertainen. Sana sanoo että ihminen etsii ja tekee monia mutkia. Itse olen hyvin yksinkertainen, ja uskon alkuperäiseen, en edes viitsi tutkia Lutherin tms.. väitöksiä. Koska mitä se hyödyttää ja kun tärkein on sisäistynyt minuun ja se on elämäksi ja se on Totuus!

APOSTOLIEN TEOT
8: 36. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen — ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?”
37. Filippus sanoi: ”Jos uskot koko sydämestä, niin se on luvallista. Niin tämä vastasi ja sanoi: ”Minä uskon Yeshuan Messiaan olevan Jumalan Poika.”

``http://deitti.kotisatama.net/2005/nmy/ap_008.html``

Kuuliaisuus Sanalle ei ole rituaali. Minä kun kävin upotuskasteella, se oli todellinen asia. Kuten pappi vihkii avioparin, tai annetaan kihlauksessa sormus. Moni voi mennä sänkyyn vihkimättä, moni voi vaeltaa uskossa kasteella käymättä. Mutta kuuliaisuutta Jumala tahtoo. Vaikka kasteella käymättömyys ei olekaan moraalinen synti. Ei ollenkaan, ei sinne päinkään. Vaan se on kuuliaisuutta Sanaa kohtaa. Ja se perustuu vapaaehtoisuuteen. Jumala rakastaa kuuliaisuutta, sitä Hän tahtoo meissä.

Sen kasteen ``rituaalin`` asetti itse Jumala. Ia itse Hänen Poikansa Jeesus meni virtaan kasteelle, ja antoi esimerkin, sen jälkeen Hän aloitti julkisen toimintansa. Mikä on ihminen kiistämään sitä, mikä on Jumalan. Sanooko ihminen Jumalalle, nyt erehdyit, Sanasi on kyseenalainen. Seuraajasi eivät tunne nykyaikaa, ja kuinka olet muuttunut Jumala meidän mukaiseksemme.

Ei niin. Pois se. 12.11.05

udesti syntymä ylhältä tapahtuu siten, että tunnetaan ensin synnintuntoa, kadotuksen pelkoa ja siksi halutaan saada armahdus. Kukaan ei tule Jeesuksen luo ellei Taivaan Isä vedä. Pelastus on kutsu ylhäältä. Kaikki johdetaan ylhäältä.

Niimpä siis seuraava askel on että menee Jeesuksen ristin juureen ja tunnustaa syntisä ja katuu niitä. Ja Jeesuksen veri puhdistaa siinä hetkessä kaiken synnin pois. Ja ihminen saa sisimpään Pyhän Hengen lahjan. Sitten ihmisen osuus on että muuttaa mielensä, ei elä kuten ennen, vaan menee kasteelle, ja alkaa lukea Sanaa, ja olla runsaasti uskovien yhteydessä.

Näin tämä menee.

Sitä on uudestisynymä ylhäältä.

Pyhän hengen lahja, joka uskoontulleeeseen tulee, on kuin astia, taivaallinen astia. Mutta siitä puuttuu öljy. Sen tähden uskoontulon jälkeen tulee etsiä Pyhän Hengen kastetta ylhäältä. Koska uskova on Pyhän Hengen temppeli. Jossa tulisi palaa jatkuvasti Jumalan liekki. Ja olla aina riittävästi öljyä, jakaakseen toisille siitä.

Pyhä Henki asettuu siis ihmiseen joka on ensin tullut synnintuntoon, sitten tehnyt parannuksen ja saanut anteeksi synnit Jeesuksen Pyhässä Veressä.
Muuta totuutta ei ole, tämä on vain se totuus mikä on Jumalan Sanassa.

Jos oletetaan että vauva olisi saanut Pyhän hengen niin sittenhän hän olisi luopio tullessaan teini-ikään, ja mennessä maailman teille. Ja Sana sanoo että luopion on mahdotonta enää tulla uskoon. ja on ylen suuri ihme jos niin kävisi.

Vielä lisään sen asian, että VESI ei pelasta ja uudestisynnytä, vaan PYHÄ VERI!

Tuskin lapsikasteessa tunnustetaan syntejä ja tehdään parannusta, saatikka julistetaan vauvan syntejä anteeksi.(koska vauva ei ole tehnyt syntiä, eikä voi puhuakaan ja tunnustaa tekemättömiä syntejään, koska ei ole kehittynyt puhekyvyltään)

EI!

Tuollainen teoria on valhetta. Kuinka ikinä kukaan voi olla niin toope että nielee sen tuosta vaan.

Jumala ei ole ihmisen vallassa.
Jumala ei tottele ihmistä.

25.11.05


*****

Aikuiskaste on raamatullinen, mutta ns. vauvojen kaste on omanvanhurskauden kaste ja sylivauvojen kastaminen on synti.
Sylivauvojen kastajien epäjohdonmukaisuus näkyy siinä, että
aikusia he eivät kasta, koska siitä ei ole eri käskyä Raamatussa, mutta
pienokaisia he kastavat, vaikka siitäkään ei ole Raamatussa erillistä käskyä.
Uskon ja Sanan lupauksille rakennettu elämä kestää maailman tulvat ja myrskyt, mutta kaste, jonka vasta kaste tekee uskoksi, lepää hiekalla, sillä silloin ei kastaja enempää kuin kastettavakaan voi olla koskaan varma, oliko kaste Jumalan edessä oikea.




ALKUPERÄINEN KRISTILLINEN K A S T E:
http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/kasteelle.htm

Riitta Kuusselkä- Uskovien kaste:
http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/uskovienkaste.htm