Rakas blogi.
Olen tässä tehnyt hieman loton oikeiden numeroiden todennäköisyyslaskelmia. Kerta tässä Karkkilan pitäjällä olen ollut vierailemassa, missä nuita lottovoittoja on ropissut oikein kolmin kipalein. Viimeviikolla jo lottosinkin ensimmäistä kertaa elämässäni, ja tein sen viimeviikkoisten laskelmieni pohjalta. Viimeviikkoisissa laskelmissa oli vain käynyt pieni erhe, luin erästä kaavaa vahingossa väärinpäin, joten meni sitten kupongin numerotki vähän väärinpäin. Vaan lätkäsin hajasijoittajana onneksi yhden onnennumerorivin siihen kylkiäisiksi, niin voitin siitä sitten tuurilla pikkusen. Sittehä tälläviikolla laskeskelin tosiaan kaavan uusiksi. Viimeviikkosesta innostuneena pistin sitten pikkusen lottoa tulemaan uuven kaavan pohjalta osalla viimeviikkosista voittorahoistani. Ja tälläkertaa kaikki tuntui natsaavan. Syke nousi ko neiti luetteli numeroita jotka miullahi oli päälimmäisenä mielessä. Ainoostaan pitäis vielä hieman opiskella ilmatieteitä, jos sieltä sais jonkun kaavan millä sais oikeat numerot sijoittumaan vielä samalle riville. Ko tällä lyhyen matematiikan oppimäärällä saan sijottumaan oikeat numerot, sekä lisänumerot kupongille, jossa on 15riviä, joista jokaisella on keskimäärin 2oikein+1lisänumero. Eli pitäs olla sellane 100rivin haarukka ni sais tuurilla osumaan kohilleen, taikka sitte 1000riviä ni ois jo varma nakki. Ja voittihan tuota sentään jokerista jottain, ni ei iha puille paljaille jääny, että sai tavallaan sen veneenki sihe päälle.
Johoo! Vaan onneksi taas jälleen olin ollu fiksu hajasijoittaja, ja leipasin tuossa aiemmin päivällä vaniljaisen tuorejuusto-valkosuklaa -mustikkapiiraan lohdutus äpöstettäväksi. Tuossa aamupäivästä kävin uudenmaankorkeimmallakukkulalla hiukan poimimassa mustikkaa. Joku rähmäkäpälä sielä oli käyny jo toisen puolen varvusta repasemassa tyhjäksi. Vaan ei miulla tullu ees astiaa mukaan, kerta sattumalta vaan hoksasin kauppareissulla mennä mustikkaan. Taittelin siinä sitte talouspaperista sellasen jalostetun koivuntuohiroposen, johon nakkelin toisellakäjellä puolessa tunnissa kahen piirakan marjat.
Ja tässä sinulle rakas herkkusuukkini hiucan cuvamazQ =P~~
Tässä se ilosesti kohoilee, muhkuilee, kypsyy sekä aromisoituu luontaisin keinoin uunissa.
Ja valmista! Ei muutako ototellaan hetki jotta arominasaatioituminen tasoittuu ja täyte hieman vetäytyy leikattavammaksi.
Nonii! Pitihän se arvata, että kaiken maailman maajussit haistoo mustikkapiirakan jo kaukaa. Kerenny ees kunnolla jähtyilemään, kö piti jo herkkusuille olla ziibaletta leikkaamassa. Tässä tällänen varovainen lähestäytymiskuva tuota erästä ziibaletta kohtaan.
Ja sitten vähän rohkiampi lähestyminen. Suunilteen samahkosta perspektiivistä.
Ja sitte vähän tota peräpuolta näytellään, niinkö asiaan kuuluu jos on vähänkään herkumpaa tavaraa.
Ja sitte vielä toinen etellistä vastaava peräpuolen kuvitus. Kerta se vesi kuitenki herahtaa kovimmilla run.. ruokailijoilla nii kovi kielelle, että sitä tapittais mieluusti samaa kuvaa vähän pitempäänki, ni tässä voi niinkö kuitenki siirtyä tavallaan eteenpäin elämässään yhden kuvan verran, joka onkin tavallaan sama kuin samaa kuvaa kattois, mutta kuitenkin etiäppäin..
Sittehä katellaan vähä yläviistosta, niinkö kaikki parhaat kuvat aina on otettukki vähän yläviistosta, ja vieläpä mieluiten peilin kautta. Mutta mulla tässä oli pala muutenkin niin iso, ettei meinannu äipän lautasille mahtua, ni sitä ei tarttennu enää peilin polarisaation avulla isontaa.
Ja sittehä näitä yläviisto kuviakin kuuluu laittaa aina kaks. Vaikka ihan vaan sen takia, että kaikissa tavara näyttää yhtä huonolta, eikä osaa päättää mikä on kaikkein säkenöivin kuva.