IRC-Galleria

JOULUN HISTORIA

Me nykypäivän suomalaiset tunnistamme joulun ensisijaisesti perhejuhlana, mutta varsin monet pitävät sitä yhä kristillisenä juhlapäivänä. Tämä kristillinen merkitys on kuitenkin suhteellisen nuori ja keinotekoinen, ja kristilliset yhteisöt ovatkin yksi toisensa jälkeen lakanneet juhlimasta sitä, koska se ei periaatteessa ole heidän uskontonsa sallima.


GERMAANIS-SKANDINAAVINEN YULE - JUL - JOULU

Pohjois-Euroopan kelttiläisillä ja skandinaavisilla alueilla vuoden katsottiin muodostavan kahdeksankapulaisen "pyörän". Uusivuosi ajoitettiin useimmiten Kekriin, nykyiseen kristilliseen pyhäinmiestenpäivään [1. marraskuuta, vrt. "Halloween"].

21.-23. joulukuuta oli kuitenkin talvipäivänseisaus, jota vietettiin hyvin samankaltaisesti kuin muinaisessa Roomassa. Norjalaiset kutsuivat tätä nimellä Jule (engl. Yule, ruots. Jul), joka tarkoitti pyörää, ja jota vietettiin 25.12.-6.1., siis kuten me nykyään vietämme jouluamme.

Joulun voidaan katsoa olleen Thorin, skandinaavisen pääjumalan, juhla. Toisaalta sitä juhlittiin Thorin isän, viisaan Odinin juhlana. Odin on yhdistettävissä myös germaaniseen viisaudenjumalaan Wotaniin sekä myös suomalaiseen Väinämöiseen.

Joulupölkyn polttaminen on vanha germaaninen ja kelttiläinen tapa. Tavallaan se vastasi meidän joulukuustamme, paitsi että koko puu poltettiin jouluaaton ja joulupäivän aikana. Pölkyn äärellä tehtiin ennustuksia ja sen katsottiin suojaavan pahoja henkiä vastaan. Se oli tavallaan sisätilaversio kokosta, sillä talven kylmyydessä ei juhlintaa haluttu pitää ulkosalla.

Puusta säästettiin aina oksa, jolla voitiin seuraavana vuonna sytyttää taas seuraava puu. Muutenkin tämän puun jäänteillä uskottiin olevan maagisia voimia. Joulupölkky oli yleensä tehty punatammesta, mutta myös orjanlaakerin, mistelin, männyn, kuusen ja katajan ikivihreät oksat olivat erityisen arvostettuja, sillä kun lehtipuut lakastuivat Auringon hiivuttua, ikivihreissä puissa Aurinko edelleen eli. Siten niitä saatettiin käyttää Auringon voiman symboleina pimeyden henkien torjumisessa.

Jouluateriaan kuuluu Pohjoismaissa erottamattomana osana joulukinkku, joka alunperin oli luultavimmin Odinin porsas, joka syötiin hänen kuolleille sankareille järjestämissään pidoissa Valhallassa.


KRISTUSMESSU

Me nykysuomalaiset tunnemme joulun parhaiten sen kristillisen perinteen kautta. Ensimmäisillä vuosisadoilla kristityt juhlivat lähinnä vain pääsiäistä, Jeesuksen kuoleman ja jälleensyntymän juhlaa. Olihan pääsiäinen myös juutalaisten suurin juhlapäivä.

Tarina Jeesuksen syntymästä on - mielenkiintoista kyllä - vanhempi kuin Jeesus itse. Kristityiltä meni melko pitkään asettaa Jeesuksen syntymä nykyiseen ajankohtaan. Heillä oli ollut perinne, jonka mukaan Maria synnytti lapsen 25. päivänä, mutta kuukaudesta ei päästy yksimielisyyteen ennen kuin vasta vuonna 320 jaa. Katoliset kirkkoisät valitsivat tuolloin kuukaudeksi joulukuun, mitä ilmeisimmin korvatakseen roomalaisten pakanallisen "voittamattoman auringon syntymäpäivän" (dies natalis solis invicti) ja kelttien ja saksien joulun.

Katolisen kirkon valinta Jeesuksen syntymäpäiväksi oli vähintään yhtä tuulesta temmattu kuin hänen syntymävuotensakin, jonka historiallisten lähteiden mukaan oli pakko ajoittua vuosille 4-8 "eKr" ollakseen edes jotenkin yhdenpitävä Raamatun kanssa. Yleensä Jeesuksen syntymäpäiväksi arvioidaan loppukesä tai syksy.

Pääsyynä joulukuun 25. päivän valitsemiselle oli kuitenkin vanhojen pakanallisten juhlien korvaaminen "oikeaoppisella" juhlalla. Katolinen kirkko käytti samaa menetelmää lukuisten muidenkin juhlapäivien kohdalla (Pääsiäinen, Kynttiläpäivä, Kekri, jne.). Tämä menetelmä havaittiin tehokkaaksi pakanoiden käännyttämisessä kristinuskoon. Vanhoja temppeleitä ja perinteitä ei yleensä tuhottu, vaan niiden merkitys vain muutettiin. Kristityt siis muokkasivat vanhasta valonjumalan jälleensyntymäjuhlasta oman valonjumalansa syntymäjuhlan.

Tämä pakanallinen toiminta ei kuitenkaan jäänyt kirkonkaan piirissä huomiotta. 1500-luvulla John Calvin, roomalais-katolisen kirkon pappi, yritti suorittaa uskonpuhdistuksen kristillisten juhlapäivien suhteen, sillä erityisesti Vanha Testamentti varoittaa omaksumasta pakanallisia tapoja (5. Moos 12:30, Jer. 10:2). Myös Martti Luther vastusti joulua kiivaasti, samoin puritaanit Yhdysvalloissa; joulu oli 1600-luvulla jopa laiton esimerkiksi Bostonissa muutaman vuosikymmenen ajan.

Lähde: http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/juhlat/joulu/