IRC-Galleria

28.11.2008 - Raskasta Joulua, Varkaus Sunnuntai 30.11.2008 20:00

Ensimmäinen RJ:n keikka ohi ja fiilis on mahtava.

Keikka näytti ja kuului siihen eturiviin todella hyvältä, itse en minkäänlaisia ongelmia huomannut. Laulaja kolmikko tosiaan oli paras mahdollinen valinta, varsinkin ensimmäiselle keikalle. Ari on aina niin tuttu ja turvallinen, Lucaa oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja Parviainen muuten vaan osaa loistaa.

Antony jäi ehdottomasti parhaiten mieleen, niinkuin viime vuonnakin ja yritänkin suunnistaa seuraavat keikkani mahdollisesti niin että kyseinen herra on mahdollisimman paljon mukana. Heinillä härkien kaukalon, oli se perjantaisen keikan ihanin pläjäys. Eikä sitä koskaan voi liikaa hehkuttaa.

Yksi tamperelainen kiittää ja ens kerralla nähdään jossain päin. Hyvin pian kumminkin.

23.11.2008 - Ari Koivunen, Ruovesi Torstai 27.11.2008 15:39

Nyt uskaltaa sitten keikkarapsankin kirjoittaan, kun Mauron lähtö on ilmoitettu myös täällä foorumilla kaikille!

Annin hehkutuksista Haapaveden keikkaa kohtaan, olin varautunut että tämä viimeinen on vähintääkin yhtä hyvä, mutta aivan puskille mentiin. Hyvä se oli, mutta jäi silti jonnekkin todella kauas siitä loistavasta.

Ääni kuului, en muista milloin olisi noin hyvin soinut korvissa. Siitä tämä keikka saa multa kyllä täydet plussat, kerrankin voin sanoa uppoutuvani kuuntelemaan. Stay true :hun asti oli aivan loistava meininki ja fiilis oli katossa. Sitten kun levylaulaja ilmoitti, että viimeinen biisi on kyseessä tottakai enkore, mutta kumminkin niin kyllä siinä kerkes alkaa ihmettelemään, kun tuntui että on puolet hyvistä biiseistä vielä soittamatta! Jäi soittamatta mm. Don't try to break me, Hero's gold, Sign of our times, Stormwind.. ainakin. Keikka tuntui ihan mielettömän lyhyeltä.

Angels are calling, kun aloitti niin ihanan enkoren niin olihan se taas poistuttava rauhoittumaan pihalle, ei sitä vaan voinut kuunnella ja kun olin luvannut itselleni, että en itke. Vaikka sekään ei sitten tiettyjen uutisten takia onnistunutkaan. Loppu soundit biisistä tuli istuttua siellä yleisön seassa lattialla ja tuijoteltua kenkiin. Eikä Hear my call, enää onnistunut saamaan sellaista täydellisen keikan, täydellisen biisin fiilistä tuon edellä mainitun lurituksen takia.

Mutta en voi kuin ylistää Mauroa, kuinka se on omalla olemuksellaan siellä rumpujen takana on saanut itkevänkin ihmisen nauramaan ja ihmettelemään omaa itkuaan näillä neljällä viimisellä keikalla. Se on ollut niiin ihana. En enää tiedä kuka sieltä lavalta hymyilisi yhtä säteilevästi yleisöön.

Kiitos bändille tästä vuodesta, etenkin Maurolle, sekä kaikille muille ihanille ihmisille, joitten kanssa on juostu paikasta toiseen keikkojen perässä. Jatketaan ensi vuonna, niin pitkälle kun päästään sekä keretään!
On ollut aivan uskomaton vuosi.

14.11.2008 - Ari Koivunen, Mikkeli x2Perjantai 21.11.2008 11:38

♥ Kuinka ihaniin ihmisiin sitä onkaan noilla keikoilla tutustunut, joitten kanssa saa viettää aikaa. ♥
Mitä ihmettä mä olisinkaan ilman mun ihanaa seuruettani tehnyt siinä k keikalla etuirivissä. Se oli pelastus.

Ensimmäisellä keikalla kuunneltiin, toisella keikalla katseltiin. Taakse siis kuului taas paremmin, mutta meininki oli molemmilla keikoilla todella hyvä. Kun vaan pääsis eroon Fatherista ja Angels are callingista, kun niitä ei vaan tällä hetkellä oikein kestä kuunnella, mutta onhan ne kauniita kappaleita. Tosin Mauro osaa kyllä olemuksellaan piristää.

Ensimmäisellä keikalla tuli sellanen tunne, että Koivusen kunto loppuu kesken. Laulu jotenkin tuntui kuullostavan sellaselta. Onneksi se ei enää sitten tokalla keikalla häirinnyt ollenkaan. Kyllähän siellä taas tukka lensi ja tuli hypittyä muutamien biisien tahtiin oikein kunnolla.

Kiitos taas jälleen kerran kaikille paikalla olleille, niin yleisölle kuin bändillekkin. Viimeisiä viedään tänä vuonna ja viikonloppuna sitten aivan täysillä.

08.11.2008 - Negative, Tampere Torstai 20.11.2008 18:06

Keikka oli kyllä aivan loistava, olisko sitä parempaa synttärikeikkaa voinut edes toivoa? Sen jälkeen kun sööri potkittiin ulos, niin bändi on parantunut aivan tajuttomasti ja viimein minäkin olen löytänyt sen viehätyksen. Tuntui niin paljon erilaiselta olla keikalla, kun lavalla ei ollut Koivunen eikä Lovex .. hyvällä tavalla. Se oli kivaa. Yksin siellä tuli lähinnä katottua sitä keikkaa, mutta eipä se juuri haitannut, meininkiä oli silti. Joskus vielä uudestaan.

07.11.2008 - Lovex, Ideapark Keskiviikko 19.11.2008 19:08

Olihan siellä fiilistä, vaikka ikinä ei oo tehnyt noin vaikeaa nousta sängystä ja lähteä keikalle. Alkaa pikku hiljaa kyllästyttämään kun koskaan ei tapahdu mitään uutta ja settilista pysyy aina samana.. Mutta mikäs siinä, keikka oli kumminkin ihan hyvä. Bleeding oli aivan ihanuus. Ens kertaan.

31.10.2008 - Ari Koivunen, Raahe Tiistai 18.11.2008 19:40

Raging machine oli hyvä alotusbiisi, kyllä kannatti ottaa mukaan settiin. Father ja Angels are calling huononsivat tällä keikalla roimasti fiilistä, mutta se ei johtunut mitenkään bändistä. Luntattiin settilistasta Stay true ja Don´t try to break me, mutta jotenkin vissiin missattiin ne kun ei niitä kuulunutkaan missään. Mauro oli taas niin sulonen siellä rumpujen takana. Oli kivaa ja kannatti lähteä. Annin majotuspalvelu pelasi aivan loistavasti. Kiitos.

23.10.2008 - Ari Koivunen, Helsinki Maanantai 17.11.2008 11:31

Sitä ei vaan voi unohtaa, että Luca tuli lavalle! Ne kitaran sävelet vasta olivatkin hemmottelua.

Täällä meni sitten Don`t try to break me, Stay true ja Hear my call aivan totaalisen ohi, kun alkoi "pieni" vesiputous virtaamaan. Joku rumpujen takana vissiin vähän naureskelikin sitä. En muista milloin olisi ollut noin "rauhallinen" Hear my call mun osalta, mutta menihän se kerran noinkin. Ei voinut muuta kuin tuijottaa sinne lavan oikeaan reunaan. Ei siinä enää tiennyt miten päin olisi sitä keikkaa kattonu. Se oli aivan loistavaa. Keikka oli hyvä.

Ei kai mitään muuta erikoista sanottavaa ole, kiitos kaikille!
Länsi-Suomi 18.02.2007 Turku

* Tyttöporukka kiertää Lovexin perässä ympäri Suomea.

*Nora on nähnyt vuoden aikana 51 keikkaa.

Lovex-fanit Nora, Laura, Jonna ja sisarukset Asta ja Anne ovat kiertäneet vuoden ajan tamperelaisyhtyeen perässä keikoilta toiselle, ja euroviisujen Suomen finaali on yksi keikka muiden joukossa. Erona on se, että tälle keikalle tytöillä ei ole lippua.
- Me katotaan tästä aulan telkkarista lähetystä niin kauan kunnes meidät häädetään ulos, nauravat tytöt yhteen ääneen ja katsovat viisuvieraita, joita virtaa sisään Cariabia-hotellin saliin.

Satoja kilometrejä viikossa
Kuusitoista vuotiaat tytöt ovat kotoisin eripuolelta suomea. He ovat ystävystyneet Lovexin keikoilla ja matkustavat porukassa viikoittain satoja kilometrejä.
Tytöt pyrkivät yöpymään kavereidensa luona, mutta aina se ei onnistu. Turustakin heidän täytyy löytää paikka, jossa yöpyä. Tilanne ei kuitenkaan hirvitä sisukkaita tyttöjä.
- Me voidaan nukkua makuupussissa ulkonakin. Ei tuolla niin kylmä ole, Nora Eronen toteaa olkaa kohauttaen.
Nora on kiertänyt tyttöporukasta pisimpään. Hän on nähnyt Lovexin 51 kertaa.

Hän kertoo, että joskus hänen isänsä maksaa hotellihuoneen vieraassa kaupungissa, jossa ei asu kavereita.
- Kyllä tähän menee kaikki rahat, joita pystyy haalimaan kasaan, tytöt miettivät.

Tarinoilla toiseen kaupunkiin
Tyttöjen viisujännitys keskeytyy, kun yksi heistä huomaa Lovexin roudarin Mikko Vuorisen. Leppoisa roudari moikkaa monilta keikoilta tuttuja tyttöjä ja tulee rupattelemaan.
- Keikoilla kiertää parikymmentä tyttöä, jotka eivät jätä yhtään kaupunkia väliin, Vuorinen kertoo.
Usein roudaria on kylmennyt ajatus siitä, että tytöillä ei jokaisessa kaupungissa ole majapaikkaa.
- Olen sanonut useaan otteeseen, että jos minulla olisi samanikäinen tyttö, niin en kyllä päästäisi samalla lailla Suomea kiertämään.
Aina tyttöjen vanhemmat eivät tiedäkään missä he liikkuvat. Joskus tytöt ovat tarinoineet olevansa kaverin luona yötä, vaikka ovat lähteneet keikoille.

Tyttöjen uskollisuus hämmentää
Lovexin laulaja Theon pudistelee epäuskoisena päätään, kun hän kuulee, että tytöt ovat suuntaamassa ensi viikon keikoille leville.
- Kyllä tuntuu hurjalta toiminnalta, vaikka itsekkin 16-vuotiaana tuli touhuttua kaikennäköistä, Theon miettii.
- Mä olen jopa hieman hämmentynyt tästä uskollisuudesta, yhtyeen kitaristi Vivian Sin`amor kuvailee tuntojaan.
Vivian yrittää saada tyttöjä pyörtämään päätöksen Levin-matkan suhteen.
- Siellä voi olla kolmekymmentä astetta pakkasta. Ei siellä voi nukkua ulkona, Vivian varoittelee raapustaessaan nimikirjoitusta Lovex-aiheiseen itsetehtyyn korttiin.
Tytöt kikattavat kitaristin huolelle, mutta lupaavat pitää huolen siitä, etteivät jäädy matkallaan.
- Lovex lämmittää, Nora hymyilee.


Joskus on kiva muistella menneitäkin, vaikkei ne aina mee ihan kirjaimellisesti kirjoitettuna oikein! :D

17.10.2008 - Ari Koivunen, Suomussalmi x2Maanantai 03.11.2008 20:14

Tuli sellainen tunne, että pikkukaupunkien paikalliset baarissä kavijät kuvittelevat omistavansa koko paikan, kun sattuu asumaan paikkakunnalla. En tykännyt yhtään siitä että sallitulla keikalla jolla on eturivit täynnä yleensä järkevästi käyttäytyviä nuoria niin pistetään yleisön eteen järjestyksenvalvoja seisomaan, mutta sitten k keikalla kun on kännisiä aikuisia ihmisiä joilta voi odottaa mitä vaan tapahtuvan niin järkkäreitä ei näy mailla eikä halmeilla ja minä ainakin olisin niitä kaivannut sinne!

Pöytä lavan ja yleisön välissä oli säälittävä järjestelmä. Ensinnäkin toisella keikalla porukka alkoi työntämään aika ikävästi, kun ei me haluttu päästää heitä meidän paikoille eturiviin ja oli kova työ pitää ne pöydät paikallaan. Yhdessä vaiheessa joku otti mua niskasta kiinni ja painoi mua suoraan siihen pöytään, siitä kun olisi vielä jaloista napannut niin olisin ollut siellä lavanpuolella, samoin revittiin hiuksista mutta onneksi meilläkin oli keinot karkoittaa ne häitiköitsijät. Toinen oikein fiksu ihminen ensin käy istumaan siihen pöydälle ja heiluu miten sattuu, kunnes lopussa päättää että istuminen on perseestä ja seisominen on kivempaa. Sitähän se oli joo. On niin monta asiaa josta tekisi mieli sanoa.

Oli erittäin loistavaa kun pääsi ennen keikkaa uimaan, vaikka se näyttikin enemmän uimahallilta kuin kylpylältä, mutta kyllä se hoiti tehtävänsä. Varsinkin kun oli ihan aamusta asti matkustanut paikalle, kun ei Suomussalmi ihan naapuri kaupunkiin kuulunut.

Sallittu keikka oli ihan jees. Ei siitä oikein mitään kummempia tunnelmia. Odottelin sign of our timesia sekä keepers of the nightia, mut tiesin että viimeistään illalla ne tulevat joten ei hätää. Hear my call, Sweet madness sekä tears keep falling kaikki taas peräkkäin, mahaa koski, henki ei kulkenu, suu liian kuiva, jalat oli muussina mutta meininki aivan loistava. Angels are callingista ei oo kauheesti mitään kerrottavaa kun oli tärkeämpää tekemistä sen aikana, eli hakee röökiä hotellihuoneesta. Sitten Give me a reasonin aikana meillä oli veeran kanssa aivan omat bileet menossa, kerranki biisi loisti. Ääni raikasi, bändi näytti hyvälle ja yleisö oli mukana.

K keikalle sitten mentiin ajoissa ja päästiinkin yllättäen eteen. Keikka oli aivan loistava, muutama paikallista idioottia lukuunottamatta. Father oli ehdottomasti paras! Kuullosti ja näytti varsin hyvälle meidän osalta. Arin laulu ei oikein kuulunu mut onneks tytöt eturivissä hoiti homman kotiin! Angels are calling kans loisti tolla toisella keikalla, taisi sitä ääntä siinäkin kuulua vähän normaalia enemmän meidän osalta, ainakin siitä päätellen että takaa kaikkos kaikki muut ihmiset pois. Jos jotain muuta sanomisen arvoista tulee mieleen niin sitten kirjoitellaan lisää, nyt todella väsyneenä ei oikein muuta juuri tullut mieleen kuin että kannatti lähteä reissuun!

ps. ärsytti ihan suunnattomasti ku bussi lähti niin aikasin ni ei voitu jäädä päivystään koivusen oven taakse!! epistä.

Kiitokset Veeralle, Vikille ja Verolle keikoista/keikasta! Eikä unohdeta bändiäkään. Kotimatka sujui ihan rattoisasti, eikä kestänyt kuin sen reilu 8 tuntia.

Tuossa alapuolella sitten Mäntsälän keikka, jonka juuri siihen laitoin vaikka päivämäärä onkin mitä sattuu.
Nyt tässä kuukauden sisällä on tullut muutama keikka käytyä katsomassa ja alkaa tuntumaan, että Erkki vetää jotain myrkkysieniä aina ennen keikkaa kun on niin pahantuulisin näkönen ja erittäin totinen.

Todellakin kannatti nähdä vaivaa lippujen hankkimiseen, Koivusten keikka oli aivan erinomainen. Seurojentalo oli oikein kiva keikkapaikkana vaikka tapahtuman järjestely oli aivan perseestä. Sama setti taisi olla kuin porissakin, paitsi Angels are calling soitettiin ja Burnia ei. Kaksi slovaria noin "lyhkäsellä" keikalla on mun mielestä ehkä vähän liikaa. En muista milloin viimeksi jollakin keikalla on porukasta lähtenyt tollanen meteli kuin täällä, siitä on kauan. Fiilikset keikasta olivat loistavat, niskat jumissa ja jalat kipeinä sitä vaan mentiin eteenpäin. Olin enemmänkin kuin tyytyväinen keikkaan!

Negativen keikka on ehdottomasti ollut parhaimpia mitä olen koskaan bändiltä nähnyt! Ensimmäisen kerran oikein hahmotin bändin kunnolla ja ymmärsin että mikä siinä viehättää. Oli todellakin positiivinen yllätys tämä keikka, tekisi mieli lähteä heti uudestaan katsastamaan tämä kokoonpano. Planet of the sun ja won´t let go kolahtivat niin kovaa, ettei mitään järkeä. Tajunnan räyttäväiä kappaleita. Tykkäsin monesta muustakin erityisen paljon, eikä siellä ollut kuin muutama sellainen jota en ollut koskaan kuullut tai en osannut. En pistäisi pahakseni jos Koivunen vetäisi joskus uudestaankin Negativen kanssa keikan. Loistavaa.

Kiitos bändeille, seurueelle sekä järjestäjille, vaikka homman olisinkin voinut tehdä huomattavasti paremmin.