IRC-Galleria

Eilinen oli mun tähän astisen elämäni rankin päivä. Se rankempi on viä kyllä tulossa 17.päivä. Mutta juu tosiaan lähdettiin eilen iskän ja maaritin + kahen laineen työntekijän kans Tampereelle hakemaan äidin ruumista. Mua varoteltiin jo etukäteen et se ois huonossa kunnossa ym. Omaisten odotushuoneessa odottaessani se iski muhun. Kohta mä joutusin näkemään rakkaan äitini viimisen kerran. Sanoinkin siskolle etten haluis mennä tonne, mutta kuitenkin todellisuudessa mä halusin nähä äidin viimisen kerran. Laineen työntekijä tuli ja kutsu meidät sisään. Luulin että se ois ollu jossain kauempana mutta arkkuun pakattu äitini olikin siinä heti ovesta sisään astuttuani. Oli järkytys nähdä oma äiti arkussa. Äiti näytti siltä kun se nukkuis. Nukkuu mutta on samalla niin tyhjä. Ei se ollu niin kauheen näkönen mitä mulle oli sanottu, mutta ottassa ja leuassa oli isot ruhjeet. Hetken kuluttua saimme laittaa äidin kasvojen päälle semmosen liinan. Ehkä mä olen kattonu liikaa jotain sarjoja tai elokuvia missä kuollut avaa silmänsä ja pomppaa istumaan. Pelkäsin meinaan, että äiti avaa silmänsä ja pomppaa istumaan. Liinan laiton jälkeen meiltä kysyttiin että voidaanko arkku sulkea, noh tietysti siinä sanoo juu voi. Siinä vaiheessa tuli kyyneleet. Oikeesti mä olisin halunnu sanoo että "ette varmana laita sitä arkkua kii kun äitihän vaan nukkuu, ei ei ei!" Arkku laitettiin autoon ja lähdimme ajamaan ysi tien kautta humppilaan ja sieltä jokioisille. Pysähdyimme urjalassa sytyttämässä kynttilän onnettomuuspaikalle. Tuntu ihan tyhmältä, koska äiti oli viereisessä autossa ja kuitenkin laitoimme siihen kynttilän. Tai se että kun ajoimme ruumisauton perässä et "tuolla autossa äiti nukkuu arkussa".
Eilen illalla ja tänäänkin on ollu tunne että miks äiti nukkuu arkussa, että se haluu pois sieltä... ku se vaan tosiaan näytti nukkuvan. Mä haluun hakee sen pois sieltä. :'( Tätä on vaan niin helvetin vaikee käsittää.

Turn away
If you could get me a drink
Of water cause my lips are chapped and faded
Call my Aunt Marie
Help her gather all my things
And bury me
In all my favorite colors,
My sisters and my brothers, still,
I will not kiss you,
Cause the hardest part of this,
Is leaving you.

Now turn away,
Cause I'm awful just to see
Cause all my hair's abandoned all my body,
All my agony,
Know that I will never marry,
Baby, I'm just soggy from the chemo,
But counting down the days to go.
It just ain't living
And I just hope you know,

That if you say,
Good-bye today,
I'd ask you to be true
Cause the hardest part of this,
Is leaving you...


Rakastan sua, äiti <3

Äiti. Sinä lähdit liian aikaisin pois tästä maailmasta.. en tiedä, miten jaksan ilman sinua.. tai miten isä jaksaa ilman sinua. Suru ja tuska täyttävät sydämeni.. vain ystävävien ja sukulaisten voimalla ja ajan myötä selviämme.
Toivon, että sinulla on nyt kaikki hyvin siellä taivaassa ja olet vanhempiesi ja muiden sukulaisten ja ystäviesi luona. Pitäkää hauskaa siellä.

Rakkaudella ja syvällä kaipauksella,
tyttäresi Maija-Liisa


äitini Eeva Liisa Marjatta Niemelän, os. Murtolan muistolle.
24.3.1949-26.9.2008