IRC-Galleria

! ! Oot ärsyttävä, mee pois? (:

HAASTE: Mainitse jokin sellainen asia, mistä tiedät minun pitävän. Sen jälkeen kopioi tämä omaan päiväkirjaasi, ja katso kuinka moni tietää sinusta jotain.

On se kumma miten muutamalla klikkauksella saa rauhallisuuden ja iloisuuden
muuttumaan ahdistuneisuudeksi ja peloksi. Miten vain muutamat sanat saavat
mielen mustumaan niin täysin, että positiivisia ajatuksia on lähes mahdotonta
saavuttaa. Miksi ihminen painaa mieleensä helpommin ne haukkumasanat eikä
muista yhtään häneen kohdistunutta positiivista huomautusta? Ja vielä alkaa
uskoa joihinkin täysin perättömiin lausahduksiin asioista, joista ahdistelija
ei voi tietää yhtään mitään. Itsetunto käpertyy pieneksi keräksi jonnekin
sielun sopukoihin ja itsesääli valtaa enemmän alaa. Ihminen on yksin synkkien
ajatustensa kanssa, koska ei koe olevansa niin tärkeä, että voisi vaivata
niillä muita. Ei ainakaan tähän aikaan vuorokaudesta, kun kaikki nukkuvat ja
unohtavat muutamien tuntien ajaksi omat murheensa ja ongelmansa. Olisi
itsekästä häiritä heidän arvokasta lepohetkeään. Miksi sanat satuttavat niin
paljon vaikka tietää, etteivät ne ole totta? Vai ovatko ne sittenkin? Ajatukset
pyörivät ympyrää ja nukahtaminen on täysin mahdotonta. Aamuyön tunteina
sudenhetken aikaan lähes vieraassa kaupungissa yksinäisyyden tunne vain jatkaa
kasvamistaan ja etäisyys kaikkiin läheisiin tuntuu luoksepääsemättömältä.
Päivisin kaikki tämä siirtyy syrjään vain palatakseen seuraavina yksinäisinä
öinä.

Onneksi useimmille ihmisille on suotu kuitenkin kyky itseivaan, kun
itsesäälissä kieriskely alkaa lähestyä järjettömyyden rajoja. Lopulta se
asettaa typerät ajatukset omalle paikalleen ja antaa asioille oikeat
mittasuhteet. Lisäksi ihmiselle on suureksi avuksi loistava mielikuvitus, jolla
voi kuvitella ympärilleen parin turvallisia käsivarsia ja tuudittautua siten
uneen. Tärkeintä on kuitenkin tieto siitä, että joinakin tulevina öinä
mielenrauhan ja onnellisuuden saavuttamiseen ei tarvitse käyttää
mielikuvitustaan, vaan nämä tunteet nousevat esiin täysin aitoina ja täysin
ilman tietoisia ponnisteluja, joko hyvän ja rauhallisen mielialan, tai tärkeän
henkilön läsnäolon ansiosta.

Ehkäpä kirjoittaminen auttoi tällä kertaa tyyntymään sen verran, että pystyn
nukkumaan ne tunnit, jotka yöstä vielä ovat jäljellä. Ainakin se selkeytti
ajatuksia sen verran, että järjettömien syy-seuraus suhteiden kehittäminen on
luultavasti mahdotonta, ainakin tämän yön osalta. Hyvää yötä.