IRC-Galleria

Miksei kukaan aikasemmin oo sanonu et tää on aivan loistava?

Ohjaus: John Moore
Vuosi: 2008

Peli, jonka elokuva-oikeudet myytiin Hollywoodiin pian pelin julkaisun jälkeen. Mietin jo tuolloin, että kuinka pelistä voi tehdä elokuvan jos peli itsessään on jo elokuva? Pelin tarina ja kerronta oli niin ainutlaatuista, että sen kääntäminen elokuvaksi täysin identtisenä olisi täysin turhaa ja rankasti muuttamalla se saisi fanikansan vihat niskaansa. Peli ilmestyi vuosituhannen alussa, joten pyöreästi kymmenen vuoden tauko antoi mahdollisuuden muokata tarinaa.

Peli-elokuvien tuskanen taival ei näytä muuttavan suuntaansa vaikka kuinka laadukkaasta ja potentiaalisesta ideasta olisikin kyse. Edes Max ei kyennyt tätä kurssia kääntämään nousuun vaan etsivä Payne vajoaa sinne herra 47:n, Lara Croftin ja muiden alemman keskikastin joukkoon. Elokuva oli visuaalisesti paikotellen hienoa katsottavaa ja peliin sen yhdisti ainoastaan ankea talvinen kaupunkimaisena, muutamat tutut nimet ja tarina. Pelin moneen kertaan pelanneena uskon saaneeni tästä paljon enemmän irti, mutta sellainen katsoja jolle pelin tarina on ennestään tuntematon, tämä tarjosi köyhän, omituisen poliisitarinan, täynnä mustia aukkoja. Henkilöhahmoista tuttuja pelistä oli Jim Bravura, Mona Sax, Jack Lupino, Alex ja tietenkin Max Payne, mutta kukaan ei onnistunut täyttämään odotuksia. Jim Bravura koki elokuvassa samanlaisen muodonmuutoksen kuin Felix Leiter James Bondeissa. Vaaleasta vanhemmasta poliisista tulikin tummaihoinen nuori kyttä. Salaperäisestä, taitavasta taistelijasta Mona Saxista tuli aikuisen naisen sijaan kostonhimoinen teini, joka esitti jonkinasteista kovista täysin sivuroolissa. Jack Lupino pysyi hyvin samanlaisen huumehörhönä, mutta hänen roolinsa elokuvassa oli "jotenkin mitätön". Suurin pettymys oli itse Max Payneä näytellyt Mark Wahlberg, joka ei mielestäni sopinut millään tavalla tunnetun etsivän nahkatakkiin. Pelissä oli lukuisia lainauksia John Woon Hong-Kong klassikoista kuten tupla-beretoilla räiskiminen ja hidastukset. Elokuvassa oli vain muutama ylihidastettu kohtaus, joista yhdessä ammuttiin. Monessa elokuvassa olen ihmetellyt pahisten ampumataidon puutteita ja tässä se vasta korostuikin. Erään hidastuksen aikana pahis ampuu about 3-6 metrin etäisyydeltä "kohti" Max Payneä ja luodit osuvat tyylikkäiden hidastusten saattelemina 3 metriä ohi hyllyyn, jossa huumeampullit räjähtelevät. En tiedä oliko tämä kohtaus tarkoitettu koomiseksi, mutta siltä se vaikutti. John Woon tupla-beretoista täytyy mainita se, että niitä ei elokuvassa nähty kertaakaan. Kokonaisuutena elokuva oli tylsä ja toimintakohtausten osuus elokuvasta oli varmaankin 5 % luokkaa. Max Payne oli elokuvassa ohuempi kuin paperinukke eikä samaistuminen onnistunut millään. Tämä saattaa johtua myös siitä, että Mark Wahlberg ei näyttänyt saatika kuulostanut Max Payneltä, joten en tiedä mitä tavallinen katsoja tästä ajattelee.

Elokuvassa kierrätettiin ihan hauskasti siis pelistä tuttuja nimiä ja paikkoja, mutta samaa tunnelmaa ei tavoitettu. Tarina oli ailahteleva eikä loppuratkaisu yllättänyt. Pelin pelanneena jouduin siis pettymään taas kerran...


**


EDIT: Pitänee mainita tähän arvostelun hännille, että Max Paynen sijaan olen nähnyt jo useampia vastaavia elokuvia. Clive Owenin tähdittämä Shoot Em' Up oli aivan huippu. Owen myös näytti enemmän Max Payneltä kuin Wahlberg.

menee hermot tähä vitun tärinää !! koittais loppuu jo !
joo meinasin saada tänää ainaki kolme kertaa sydäri ku oltii kattoos max panee !
paska lefffa !!

it pains me to see max payne in pain, paying his plain toll to get to Blaine.
Huomenna leffaan! <3