Christopher McCandless, Carl McCunn, Ed Wardle, Richard Proenneke.. Miks mua inspiroi sellaiset tositarinat, jossa vaeltajat ovat kuolleet koska ne ei oo saanu enään ruokaa tai jotain muuta? ja se innostaa mua lähtemään vaeltamaan :D ja ah, Jack Kerouacin On the Road kirja.. Ja muut Road kirjat sekä elokuvat..
Ei jumalauta miten joku leffa voi vaikuttaa näin? Ja kirjat mitä on lukenut niin innostavat tällä tavalla.. Vielä joskus toivon löytäväni itseni jostain oikeasti korvesta. Ihan hullua tämä elämä.
Meinasin alkaa itkemään eilen tätä traileria katsoessani :D
I dont understant, that why people, why so many people are so bad to each other so fucking often! Judgement, control and all of that.
-Christopher Mccandless
Helpompaa olis kai olla erakko. Niin kuin Into the wildissä. Ottaa vaan ja lähteä johkain keskelle vielä-enemmän-ei-mihkään. Kuolla myrkkymarjaan. Aika. Jee. Tekis vaan mieli joskus olla irti. Siis kaikesta. Tai no. Ehk jotain ottasin mukaan:) ..Koiran:P Ei olis mitään odotuksia, eikä kukaan kattos pahalla. En sano, et antasin periks ja olisin mitä ne odottaa, mut on se välillä väsyttävää rimpuilla irti. Sit nauttia vähän aikaa omassa maailmassa ja taas törmätä uusiin kuiskauksiin ja paheksuviin katseisiin ja soosoo-sormiin. Antais jo olla. Rakastais ymmärtämättä:)
Ollaanko rakastettavia ollaanko?? Ja jos ei olla, niin haittaneeko tuo. Jos ei haluu olla, niin ei haluu olla ja sillä sipuli.