IRC-Galleria

bu-bu-bu-bu-bussi toi mut leirille
rinkka painoi paljon, villasukat ei
johtajaparka teltan pystytti
ki-ki-ki-ki-kiska ovet aukaisi

löytö-löytö-retki vei mut mukanaan
matka oli jännä, villasukat ei
keittiökulta tarjos sapuskaa
ki-ki-ki-ki-kiskan ovet aukaistaan

le-le-lehmän selkä teltassamme on
makuupussi ehkä, villasukat ei
toveriini uusi, aivan verraton
ki-ki-ki-ki-kiskan karkit syöty on


(sanat Oili + Mira, sävel hämä-hämä-häkki)


ps. en tykkää yhtään tästä kotiinpaluukipeilystä ja väiski-ikävästä. tahon takas!!

Heräsin aamulla. Omasta sängystä, ilman kattilankansien pauketta ja lippukuntien aamupuuro- huutoja. Ympärillä ei ollu kymmentä kaveria, enkä nukkunut yötäni makuupussissa. Kun sängystä pääsi kävelemään olkkariin, eikä tarvinutkaan ryömiä teltasta ulos ihanaan auringonpaisteeseen, olisin melkein voinut alkaa itkeä. Mitä tää on, miks mä en oo metsässä?

Ainiin, Mähän tulin kotiin. Ja samalla toiseen maailmaan. Täällä mun pitää tehä ite itelleni ruoka, ei oo viiden metrin pituista ruokapöytää täynnä ihmisiä, ei kivoja keittiöntyttöjä ja poikia jotka tekee megahyvää aamupuuroa ja (melkein) aina oli mehuakin valmiina. Vessa on vedettävä (ei riitä että laskee vaan kannen alas ja jättää tyhjentämisen iloisesti vessapartiolle..) ja suihkustakin tulee suoraan vaikka tulikuuma vettä ilman ämpärissä blandaamista. Tää on ihan liian luksusta.

Kello tulee kymmenen, tässähän tulee kiire johtajakahvilalle ja ohjelmatiimin kokoukseen! Eiku.. niinjoo, nekin jäi dragsfjärdin. Ei enää vapaapäivien viettoa Pasilassa, Kaislojen poimimista ja sitomista hameiksi, ei lavasteiden maalamista, hullunhauskoja improharkkoja ja iltanotskitreenejä, ei laululeikkejä pingviini-asussa tuhannenkuudensadan ihmisen edessä. Ei rankkasateita tai yöuinteja, leirisaunaa tai surkeita fiiliksiä jalkojen alle liiskaantuneiden jättikoppisten vuoksi.

Kämmenenkokoset hyttysenpuremat ja leirisairaalaakäynnit, vierailupäivän illan jäätelöt, i like to move it:in mieletön suosio ennakkoluuloista huolimatta, kuutamouinnit, leirisauna, itkupotkuraivarit kun mikään ei onnistu ja kaiken pelastavat lämpimät halaukset.

Elämän ensimmäiset meduusat, mereen laskeva ilta-aurinko, johtajakahviln bileet ja miljoonat uudet kaverit, hiivat eiks mee jakeluun mä haluun väiskille! takasin siis.


onks pakko oottaa neljä vuotta seuraavaan? En millään jaksais.