IRC-Galleria

tälläinen syntyi tänään kuunnellessani Katri Ylanderin biisiä.. :) En edelleenkään tiedä kenestä tämä kertoo, eli ihan haaveilua on, mutta toivottavasti joku päivä löytäisin hänet.. :)

---

Sua mä mietin
Hymyillen, jammaillen
Kymmenet, sadat kilometrit välissä
Puita, metsiä, taloja tuulessa hengaa

Öinen tihkusade
Mua hymyilyttää

Kaupunkien kajo pilvisellä taivaalla
Kävelen iltakävelyllä
Taivaisiin katsoen,
tähtiä odottaen

Mutta hymyilen,
sua mietin

Meillä on omat elämät
Mutta molemmat sen tiedämme
Ne haluamme
keskenään jakaa, yhdistää

Toisiamme odotamme
Tiedän, että sä olet siellä, rytmiä tapaillen
Ja sä, että mä olen täällä

Toisiamme odotamme
Samaa biisiä kuunnellen

Molemmat hymyillen


- Sakari Mäkelä

Läpi utuisten haaveitteni,
kuvittelen askeleesi eteiseeni.
Kuvittelen sinut vieressäni.

Valot syttyivät ikkunaan,
tiedän sinun olevan kotona.
Istun vain,
ja kaipaan,
sinua sekä maailmaasi.

Olen valmis kaiken tekemään,
jos sinut takaisin saan.
Olen valmis myöntämään virheeni,
joka ikisen pienimmänkin.
Kunhan sinut takaisin saan.

Ikkunasta katsot pihalle,
näät minut pihassasi seisomassa.
Seison siellä niin kauan,
kunnes tulet luokseni takaisin.
Niin kauan,
kun saan sinut syliini takaisin.

Käsket pois lähtemään,
olla tulematta koskaan takaisin.
Sydämeni särjet,
pienen ja lämpimän sydämeni.
Teet sydämestäni heikon,
sanomalla nuo sanat minulle.

En suostu lähtemään.
Yön tihkuvainen sade,
mua kastelee taas.
Jäätävä tuuli,
viiheltää naamallani.
En liiku,
pysyn paikallani.

Loppujen lopuksi,
saan sinut takaisin syliini.
Lupaan sinulle,
että maailma syntyy uudelleen eteemme,
kun olemme sylikkäin.
En tee enää mitään,
mikä loukkaisi sinua uudestaan.

Kuhis says (16:33):
Kävelen kadulla
Kuhis says (16:33):
kuolleita koiranpentuja
Kuhis says (16:33):
luu
Kuhis says (16:33):
kynteni kallooni kopisevat
pirta says (16:33):
mammutti pönkii ja myllertää
Kuhis says (16:33):
karvat, tuulessa
pirta says (16:34):
laardi tutajaa
Kuhis says (16:34):
viima, kärsässä
Kuhis says (16:34):
kuin rumpusoolo on tanner mammutin alla
pirta says (16:34):
mammutin pyllyn aukon läppä peittää
pirta says (16:34):
olet kuin mammutin pyllyn aukko
pirta says (16:35):
aina kuoren sisällä
pirta says (16:35):
et avaudu
pirta says (16:35):
minulle
pirta says (16:35):
loppu

Mäen laidalla


Seisoin yöllä mäen laidalla
katselin kaupunkiin

siellä katuvalot hehkuivat
hiljaisten teiden varsilla

rivitalojen pihoissa
nukkuvissa leikkipuistoissa
ja öisissä autokatoksissa

Jossain kerrostalon ikkunassa
näkyi valoa

joku ripusti yöpaidassa
pyykkiä parvekkeella

Kuu valaisi taivaan
kuuset kuiskivat vierelläni

tunsin kylmän tuulen

Tämä rinne ja humiseva metsä
koin sen rauhan

ja näin nukkuvan kaupungin

Mietin missä hän on,
joku, joka minua jossain odottaa

Yksinäiset valot
tuhansissa ikkunoissa

oletko sinä, rakkaani
jossain niistä

samassa kaipuussa
menossa nukkumaan

näkemään unia
kauniista metsän tähdistä
jotka tuulen mukana tuikkivat

joiden luona odotan
untasi ajatellen


-Sakari Mäkelä

Oli hauskat repeilyhetket. Ja sitä kesti kolmisen tuntia, jos ei kauemmin.
Otin ensin varmuuskopiot kaikista Rakkausrunot.fi-sivustolle väsäämistäni runoista. Sitten rupesin lukemaan niitä vanhimmasta uusimpaan ja karsimaan sieltä pois kaikki ala-arvoiset sotkut.
En ole varma, kuinka paljon niitä lähti pois. : D Mutta vähintään 90, ja uskoisin että enintään 130.

Löytyi sieltä helmiäkin. Ja muitakin hauskoja muistoja.

Mitäköhän sitä seuraavaksi tekisi.

Perhonen.

Niin kaunis.
Niin hauras...

ihan niin kuin sinä.

Rakastit häntä enemmän kuin itseäsi
mutta hän
jakoi rakkautensa muualle

Perhonen.

Kosketus siiville
repi rikki unelmat...

Perhonen.

Yksi on, joka välittää
yksi, joka koskettaa hellästi

Perhonen.

Kyyneleet kuivuivat jo.

Rakasta.

Rakasta loppuun saakka, sillä en halua elää vanhaksi ilman sinua

Ikävöi.

Ikävöi aamuun asti, sillä yöllä tämä tunne murskaa sydämeni.

~~Halaa minua, pidä kiinni kiihkeästi. Sillä kun tämä maailma kuolee, jättää se jälkeensä Sinut. Minut. Sekä musiikiksi sydäntemme lyönnit, pimeässä.

arka sydän
piiloutuu taakse epäilyksen
rohkea voittaa pelon
ja taistelee

Kyyneleen suolaisen,

huuliltani maistan.

Se poskeltani vierii,

alas putoaa.

Lattialta lammikko,

josta kasvosi näen.

Niin vähän ollaan koettu,

vain pienen hetken tunnettu.

Niin harvoin olen sinulle kertonut,

kuinka maailmani olet muutanut.

Luotani jos lähdet,

silloin maailmani särjet.