Hävettää myöntää vaikka kaikkiruokainen elokuvien ystävä olenkin niin nämä länkkärit ovat jääneet klassisimpia teoksia myöten näkemättä tai niitä ei syystä tai toisesta ole tullut katsottua loppuun. Opiskeluaikana tuli katsottua muutamia spaghettilänkkäreitä YLE Teemalta ja aloin jo silloin hieman miettimään, että miltä nämä nimekkäimmät teokset mahtaisivat näyttää ja nyt on sitten tämä maailman parhaaksi kehuttu länkkäri katsottu.
En tule varmasti ikinä olemaan mikään erityinen länkkärifani, mutta Clint Eastwood ei petä koskaan ja Blondien rooliin mies istui täydellisesti. Mikä tulee sitten olemaan seuraava leffa länkkärilistalla niin sitä en vielä tiedä, mutta todennäköisesti lähden Eastwoodin kautta tutustumaan. Vertailukohtia ei siis tällä hetkellä tästä genrestä ole, mutta puhutaan nyt sitten yleisesti.
Kyseessä ei ehkä ole pelkästään maailman paras länkkäri vaan ehdottomasti myös yksi maailman parhaista elokuvista. Lähes kolmetuntinen paketti sisältää loistavaa näyttelyä, Morriconen upeat musiikit, klassisimpia "länkkäri-kliseitä", intensiivistä kuvausta sekä loppuun asti mielenkiintoisena kantavan seikkailun. En lähde sen erityisemmin tarinaa käymään läpi koska peruskaavaltaan se on hyvin yksinkertainen, mutta kulkee monen mutkan kautta. Eräällä suurelle hautausmaalle on piilotettu suuri summa rahaa, jonka Hyvä, Paha ja Ruma haluavat kukin kokonaan itselleen. Hyvä tietää hautakiven nimen, Ruma puolestaan hautausmaan nimen ja Paha taas pyrkii ratsastamaan kahden edellisen mukana korjatakseen potin kokonaan itselleen. Seikkailu saatetaan tyylikkäästi loppuun asti eikä lopun koittaessa jäänyt ollenkaan sellaista tunnetta, että olisi haaskannut 3 tuntia elämästään. Elokuvassa ei käydä sekuntiakaan turhaa dialogia; jos ei ole asiaa, ei puhuta. Koko elokuva on myös väritetty Morriconen musiikilla, johon itse tykästyin entistäkin enemmän.
Tämä arvostelu on "tynkä", mutta tämä lienee se elokuva, jota voisi suositella sellaiselle kuka ei ole länkkäreitä katsonut.