IRC-Galleria

tietääkö kukaan, paljonko semmonen kaavoituspaperi rullassa maksaa ostettaessa eurokankaasta? minkä levyinen se rulla on, onko se paperi millaista laadultaan..?

kiitos jos joku osaa kertoa osviittaa!

Kohtasin pikkusen pulman:
Haluaisin tehdä kupliisee Panty & Stockingista Pantyn enkeli muoto asun ja mennä kisaan.... mut sit huomasin kuinka hiisisti siistimpää ois tehä se paricossina kun ois kaverina Stocking C=

Oisko ketää menossa Kupliisee / valmis toteuttaa tollast semi haastavaa työtä suht lyhyes ajas?

Huom. Oon sit niinkin lyhyt kuin 153 cm
(no okei, tiiän korkkarit tulee mut..)
mittasuhteet huomioon kuiteski =P
Ei tosin haittaa jos Stocking ois mua snadisti pidempi koska niin se taitaa ihan animessakin mennä

Sain peruukin! ;O; Joka on pitkä ja oranssi! ;O; (Meikatkaa ite randomeihin herukuviin, mie en edes ota läväriä pois.) Kiilto vähän häiritsee, mut enpä mie kovin paljoa sille voi tehdä.

Täytyy nyt vielä vähän mainostaa kun ei tän olemassa olosta vielä oikein tiedetä.

http://lilyoflilian.blogspot.com/

Funfact: varmaan puolet miun peruukeista on mustia.

Hiipiä sanoo:
miun Sebbeperuukki näytti kivalt ekan stailauksen jälkeen : c

Nem-otus. sanoo:
: <
Sitte se kuoli kohtalokkaana päivänä ku käveltiin Desun majotukseen : <

Hiipiä sanoo:
http://i17.photobucket.com/albums/b95/Hiipia/_5255963.jpg tota keskitöttää lukuunottamati kiva
arvostan tota töhnää peilissä

Nem-otus. sanoo:
Jännä 8'o
Nii erinäkönen jotenki?

Hiipiä sanoo:
joo

Nem-otus. sanoo:
Yritäks sie btw van elvyttää ton vanhas vai meinaaks tilata uuden? : < vois ehkä olla rahallisesti kannattavampaa vaan tyytyy tohon vanhaan eritoten jos pitää tilailla viel lisää (Baccano, Shiki) : D

Hiipiä sanoo:
nii : D
mieki totesin
*haki peruukkisa ja koittaa löytää Sebin näitte joukost*

Nem-otus. sanoo:
Niiiiiin, eihän siul oo niit mustii ku muutama : D

Hiipiä sanoo:
..löysin randomisti peruukkisukan ja läjän pinnei Hibarin sisältä
;_;'

Nem-otus. sanoo:
Ja cossaajilla kun on se ainainen kummastelu että mihin ne pinnit katoo *hönk*

Hiipiä sanoo:
*höönk*
...miul on ihan vitusti peruukkeja
oho, peruukkiverkko
mistähä se tuli ja mihihä se kuuluu
HMM
toi on vissii Mairu..?
aar juu mah sebastchan
ai häv nou aidiia
kunnosta päättelisin et joo
*itk*
;_;'

Nem-otus. sanoo:
*hönk*

Hiipiä sanoo:
mikä ihme tää toinen on

Nem-otus. sanoo:
Sitä on kohdeltu rakkaudella.....! : D

Hiipiä sanoo:
ah, lulu?
niin. tumman näkönen
taas peruukkisukka
ja pinnejä
..onks tää miun Shizuo
miksi olet niin liiskassa kulta!
luulen et tää on Shizuo koska tääl pussissa on kans rusetti

Nem-otus. sanoo:
*R*
Ja siul ei muuten oo hirveesti blondeja peruukkeja

Hiipiä sanoo:
ei nii 8'D
TYL!Hibarii on kohdeltu viel paremmin kui Sebastianii
se on ilman pussii tuol laatikon pohjalla

Nem-otus. sanoo:
*R*

Hiipiä sanoo:
yksin
hylättynä
..jos koittasin pestä senki

Nem-otus. sanoo:
No, se oli muutenki alusta asti nii hyväkuntonen..

Hiipiä sanoo:
niinno

Eilen oli sitte synttärit ja Kitacon. Ei kyllä tuntunut yhtään synttäreiltä, vaikka hasukaa olikin :,D Ei toisaalta tuntunut myöskään yhtään conilta, olin ihan liian rento jo ennen tapahtumaa ja tapahtuman aikana ja matkalla sinne. Oikeasti normaalisti ennen conia edelliset päivät menee cossin kimpussa panikoidessa ja pakkaamisessa, nyt taas vielä edellisenäkin iltana vain datasin ja mussutin karkkia ja odottelin että erikeepperi kuivuu propin pinnasta.

Suora autokyyti kämpiltä conipaikalle oli kyllä luksusta. Varsinkin kun oli se itseni kokoinen proppi matkassa (joka painoi kyllä aika paljon minun tikkukäsille ahahah).

Kitaconissa oli rento meininki. Pukuhuone oli iso ja siellä oli paljon peliejä<3 Vahditun narikan puuttuminen meinasi aiheuttaa hieman päänvaivaa niin ison propin kanssa, mutta lopulta siitäkin sitten selvittiin. En tehnyt päivän aikana oikeastaan muuta kuin hengailin ja kuvailin muutamia bongaamiani cosseja (kuvia laitan jakoon sitten jossain vaiheessa kun taas jaksan). Olin positiivisesti yllättynyt, paikalla oli tosi hienojakin pukuja, vaikka kyseessä oli niin pieni tapahtuma.

Niin ja sitten oli se cosplay kisa. Osallistuin, kävin pyörähtämässä lavalla ja tulin palkituksi :,D Kolme rasiaa pockyja, sitä hassua ylihintaista limsaa ja Soul Eater -hiirimatto. Se oli osuvaa se.


siinä esimakua propista, lisää ja parempaa jos jaksan joskus korjailla väritasapainoja näistä .,DD (woodi kuvasi, kiitän!)

HERRAN JUMALA.

Näytän vähän naiselliselta naiselta.

Well en kyllä kauaa, nimittäin teurastan ton peruukin jossain vaiheessa hehe. En tosin tiedä vielä miten, koska Yuukiin toi on vähän liian tumma ja tyhmä. Mutta jotain keksin varmasti. Hohoo.

Potuttaa hieman maailman meininki. Huomasin, että olen todellakin mustasukkaista tyyppiä hahmojen kanssa, joista pidän. Jos cossaan niitä, minun on oltava paras. Jos tämä asetelma joutuu "uhatuksi", seurauksena -> murjotusta.

Eri asiaan liittyen: Tuli tänään hieman avauduttua koulutukseen liittyvistä asioista. Toisinaan olen antanut itsevarman kuvan tavoitteideni suhteen, mutta mikään ei todellakaan ole sitä todellisuudessa. En edelleenkään ole varma, pääsenkö helposti sisään sinne minne haen, vai pääsenkö yhtään mihinkään tai jos pääsen, niin vaikeankolaisesti. En tiedä voisivatko nuo ammatti-ihmiset nähdä minussa potentiaalia, vai eivät ollenkaan. En tiedä, päädynkö ammatikorkeaan, ammattiopistoon, vai päädynkö välivuodelle. Taidekorkeasta taitaa olla turha edes unelmoida.

Totuus on se, että hauissa otan mittaa itsestäni. Jos minut tyrmätään, alan pessimistiksi ja elän varmaan loput elämästäni sossun rahoilla. No en. Mutta sellaista tietynlaista kohtaloa en haluaisi nähdä. Kaikki aikuiset ihmiset sanovat: "Oi, olihan minulla silloin huomenna se unelma näyttelmisestä/tanssimisesta/ohjaamisesta/pankinjohtamisesta, mutta elämä on, minkäs teet. Tässä sitä ollaan, olen sosiaalivirkailijoita/varastotyöntekijöitä/siivooja/sijainen/työtön, naimisissa, kaksi huutavaa kakaraa kotona, parisuhteessa menee huonosti ja keski-iän kilot alkavat jo painaa päälle. Ja tämän pitäisi olla elämäni huippukohta." Oikeasti. TUOTA EN HALUA NÄHDÄ ELÄMÄSSÄNI. Haluan elää. En halua haluavani tuota koskaan, vaikka haluaminen sinänsä on yleensä aika mukavaa puuhaa. Mutta ihan oikeasti. EI.. TUOTA... EI .... IKINÄ. Onko tuolta kohtalolta mahdollista välttyä??

Oikeasti, mikä minulle merkitsee se, että saan filosofioida, luoda, tuntea oloni arvostetuksi siksi, että saan olla luova ja elättää sillä itseni. Parisuhde olisi tietysti jees, eikä lapsissakaan mitään vikaa ole. En halua niiden olevan kuitenkaan esteenä vapaalle elämälle. Kulttuurikulinaristi voisi olla termi, jolla haluaisin kuvata elämääni nelikymppisenä. Haluaisin oikeasti myös elää ulkomailla ja tavata kiinnostavia ihmisiä. En haluaisi, että olisi mitään jättimäisiä raha huolia, kunhan tulen toimeen. Kun teen työtä, niin teen sitä intohimosta ja myös kunnolla. Se voisi olla mottoni.

Huomenna on äidinkielen tekstitaidon kirjoitukset. Ensimmäinen askel kohti tulevaa. Ehkä nämä asiat siksi juoksevat mielessäni. Maaliskuussa alkavat haut. Tiedän, että tuo on se tienristeys, joka määrittää tulevan elämäni ja, vaikka periaatteessa kaiken pitäisi mennä hyvin, niin ei kuitenkaan aina mene. Arggh. Miksi minun pitää aina olla tällainen ärsyttävyyteen asti menevä realisti? MIKSI.