IRC-Galleria

Aamulla aiti rupes siinna kahdeksan aikoihin potkimaan koko sakkia ylos etta lahdettas aikasin sinne Walibiin (huvipuisto hollannissa) me teinit ei oikein oltais jaksettu mutta kylla me sitten kuitenkin loppujen lopuksi noustiin ylos ja saatiin kamppeet paalle.

Matka Walibiin kesti tunnin, oltiin yha puoli unessa ja kuunneltiin radiosta Hollantilaista poppia.

Walibissa sitten suunnattiin ensin maailman puoraan ja tsekattiin ylhaalta pain paikat.

Sitten suunnattiin vuoristorataan nimelta El condor, se oli tosi hjaano, meni ylos ja alas ja ylosalaisin ja sivuttain ja lujaa. Otto meinas etta se haluaa mukaan siihen, mutta se oli 3cm liian lyhyt. Otto olis halunnut menna joka ikiseen laitteeseen, hurjuudesta valittamatta mutta juuri tuon kolmen sentin takia monet laitteet jai oppotilta kokematta. (Eiko tuo lapsi pelkaa mitaan?)

Sitten oltas haluttu menna koskenlaskuun, mutta se oli valitettavasti kiinni teknisten vikojen takia.

Vuorossa omasta mielestani walibin paras vuoristorata, Goliath. Jono oli ihan tajuttoman pitka, piti seisoskella kakskyta minuttia ennenku olis meidan vuoro. Mutta. Juuri kun me oltais paasty, ne tyypit totes etta kun on niin paljon porukkaa taalla niin otetaanpa tuo toinenkin vaunu kayttoon. Eli alkoi hidas hidas toisen vaunun asentaminen jossa meni about 15min. Sitten se piti tietenkin viela testata etta toimiikos homma nyt niinkun pitaa? No toimi se ja sitten ne paasti lopulta meidat kyytiin. Ja kannatti kylla odottaa, Goliath on hieno kokemus.

Tassa valissa on nyt sitten jtn hyppelyita pikkulaitteesta toiseen ja syomista ja sellasta.

Sitten suunnattiin puiseen vuoristorataan. Otto oli innoissaan kun tuli viimeinkin isompi vuoristorata johon se hyv'ksytaan mukaan. Kallea meinas vahan hirvittaa eika se ollut varma halusko se tulla ollenkaan mukaan mutta kylla se sitten loppujen lopuksi suostui.
Vuoristoradoissa nakee kunnolla Kallen ja Oton luonteiden erot. Otolla oli koko matkan hullun kiilto silmissa ja jattimainen virne naamalla, kun taas kallen ilme on hyvin totinen ja vakava ja kadet puristavat koko ajan tiukasti vaunun kahvoja.

Seuraavaksi mentiin tukkijokeen. Taas paasi Kalle ja Otto mukaan, ja jonot, kuten kaikissa laitteissa, olivat jotain silmia hivelevaa. Kun jo melkein meidan vuoro, kun jonkun porukan tukki/laiva paatti jumittua kesken matkan johonkin ylamakeen. Kylla ne walibi tyypit sen pian sai siita irti, mutta totesivat etta se pitaa poistaa aytosta jos se kerta tollalailla jumiutuu, joten alkoi pitka pitka operaatio tukin poisto. Ensin piti odottaa etta se tuli se tietty tkki siihen kohdalle, mutta se kerkeskin menna ohi ennenku ne sai sen, joten ei muuta kuin odotellaan toinen kierros. Great.
Sitten kun ne sai sen tukin lopulta pois, tuli viela toinen ongelma, yks niista takana jonossa odotelleista tukeista oli jotenkin oudosti mennyt toisen paalle joten niitten piti viela se saada takas raiteille ennenko homma paas jatkumaan.
Sitten annettiin kunnon aploodit ja hurraa huudot kun porukkaa paastettiin taas tukeille.

Nyt tassa valissa on taas jotain pikku laitteissa hyppelya.

Sitten huomattiin etta se koskenlasku, joka oli aiemmin suljettu, oli nyt auki joten kaytiin laskemassa se ja kastuttiin kivasti.

Vuorossa olis ollut nyt sitten vuoristorata joka muistutti kovasti powerparkin cobraa, mutta. Mutta. Mutta. Se oli suljettu teknisten vikojen vuoksi (ei voi olla totta!!!)

No lopuksi sitten Ville, Mari ja Otto menivat space shottiin, ja mina ja Kalle mentiin Kallen toivomuksesta uudestaan siihen puiseen vuoristorataan, joka Kallea oli silloin aluksi niin kovin hirvittanyt.

Ja niin kello tuli kuusi ja meidan oli aika lahtea kun Walibi suljettiin, hirmu nopeasti meni paiva ja mukavaa oli kaikista laitteiden teknisista vioista huolimatta.

Ennen talolle palaamista kaytiin hakemassa makkarilta hampurilaiset ja syotiin ne oikein hyvalla ruokahalulla.

Nyt mina lahden tasta lukemaan Kallelle ja Otolle iltasatua (Harry Potter ja liekehtiva pikari, poijjat on isoja Potter faneja) Eli hyvaa yota, huomenna on vuorossa rauhallinen paiva Amsteramin keskustassa. Ja uusi House jakso! Jaksan tuskin odottaa, spoilereiden perusteella se tulee olemaan upea. 8)))))

Tanaan haluttiin pitaa vahan vahemman kavelya sisaltava paiva, kun tuossa aiempina paivina ollaan niin menestyksekkaasti tapettu jalkokamme huitelemalla pitkin amsterdamia.

Pannukakku laivalle siis. Se on semmoinen kaks ja puoli tuntia kestava risteily jonka aikana saa syoda niin paljon kuin maha vetaa pannukakkuja ja jaateloa. Ville ja Mari ei halunneet lahtea mukaan vaan jaivat talolle kattomaan leffoja joten menossa oli mukana tanaan vain mina, aiti, Kalle ja Otto.

Meijan piti ensin semmosella lossilla sinne pannukakkulaivan luo, mutta me myohastyttiin siita aivan viime minuuteilla ja seuraava lahti vasta puolen tunnin kuluttua. Paatettiin odottaa sita toista lossia vaikka olikin hyvin todennakoista ettei me kereta siihen pannukakkupaattiin.
Siina odotellessa ostin postikortin ja lahetin sen koululle pikisaareen.

Sitten se toinen lossi tuli ja kerjettiin silla just ja just pannukakkulaivaan. o/

Pannukakkulaivan koko pakkaus (risteily, pannukakut ja jaatelot) maksoi yhteensa kaikilta neljalta 80e, eli aika hintavaa. Totesimme laivassa etta Hollantilaisten kasitys pannukakusta on itseasiassa se mita me snotaan latyksi. Tai raiskaleeksi. Mutta eipa tuo mitaan, latyt on hyvia ja jopa parempia kuin pannukakut. Siella oli perus lattuja, omena lattyja ja pekoni lattyja. Niihin sitten oli ihan kasittamattoman paljon kaikkia erillaisia paallysteita, perus sokerin, siirapin, hillon ja kermavaahdon lisaksi paalle pystyi laitytamaan suklaarouhetta, smartieseja, nomparelleja, pahkinoita ja kaikkea mahdollista makeaa. Sitten oli tietenkin suolainen puoli johon mina en kylla koskenut ollenkaan joten eipa siita sitten enempaa. Mutta ai etta ne latyt oli ihania kun ne tunki tayteen kaikkea mahdollista niin etta sorssit vain pursusi pitkin reunoja.

Yks juttu oli kylla ihan huijausta. Juomat piti maksaa erikseen. Yks pieni lasillinen jotain maksoi vah. 2e (no okei, vesi makso vain 1.60) Ja kahden ja puolen tunnin matkalla jolla syodaan koko ajan tulee ehka jopa kerran tai kaksi kertaa jano. Tosin totesimme etta Hollantilaiset eivat ilmeisesti ole kovin janoista kansaa, silla niille naytti vallan hyvin riittavan vain yksi pieni sipaus colasta yhden kokonaisen latyn jalkeen, kun taas meidan pieni suomalainen poppoo tarvitsi kunnon kulauksen joka haukkauksessa plus valilla ihan muuten vaankin. Jouduimme Tilaamaan matkan aikana vaikka kuinka monta lasillista juotavaa.

Siella laivalla oli myos lapsille tosi iso pallomeri johon pikkupojat suuntasivat heti syotysaan pari lattya. Hetken paasta molemmat palasivat takaisin ja Kalle selitti ensin ''Ne kieltaa meita koko ajan mutta kun me ei osata Hollantia ja Englantia niin me ei tiedeta etta miksi ne kieltaa.'' Johon Otto toteaa etta ''Ne kieltaa varmnaan siksi etta me heiteltiin koko ajan toisiamme niilla pallomeren palloilla.''
Hienoa lapset.
No poijat meni sitten hetken paasta takaisin pallomereen. Aikaa kului jonkin verran kun sitten Kalle tuli takaisin ja istui hyvin hiljaisena paikalleen. Jonkun ajan kuluttua se sitten alkoi selittamaan hyvin vakavana etta ''Mina en enaan saa menna sinne pallomereen kun asken kun mina olin sen liukumaen paalla odottamassa etta toiset lapset menee pois alta niin yksi tytto tonaisi minua selkaan ja mina laskin niiden toisten lasten paalle. Sitten yksi tati suuttui minulle ja kaski minut pois sielta pallomeresta ja mina en voinut kertoa sille etta minut tonaistiin alas...'' Sitten tuli katkeran pienen pojan kyyneleet jotka Kalle yritti kylla kovasti piilottaa ja pyyhkia pois mutta mita enemman se yritti, sita enemman silmat vuoti. Voi reppanaa. <:')
Jonkun ajan kuluttua pojat taas menivat sinne pallomereen kun selvisi etta se oli vain jaahy eika totaalinen porttikielto.
Aikaa kului kun molemmat pojat taas palasivat poytaan ja Otto the tuleva anarkisti totesi onnellisena ''Hehehe, saatiin taas jaahy kun heiteltiin palloja. 8DDDDDD''
Voi kakarat, etteko te ikina opi?

No sittenpa se matka olikin jo ohi. tarjoilija toi meille kuitin juomista, jotka tuli yhteensa maksanmaan 24e. Alettii kaivamaan kukkaroa esiin mutta se tarjoilija sano etta kohta tulee toinen tyyppi perimaan rahat. Mutta eipa sita koskaan nakynyt. Seisottiin ensin hetken kamppeet paalla odotellen etta joku tulisi mutta ilmeisesti ne oli kokonaan unohtanut meidat joten me kamalat suomalais pahikset sitten kaveltiin vaan paatista ulos, lossiin, tramiin ja lopulta takaisin talolle.

Ville ja Mari istuivat yha samoilla paikoilla sohvan aaressa leffaa katsoen kuin lahtiessa. Niilla on varmaan ollut tosi tapahtuma rikas paiva.

Huomenna suunnataan Hollantilaiseen huvipuistoon, Walibiin. niin etta palataan silloin asiaan.

Lahdettiin tuossa kymmenelta aamulla kaymaan ''black marketeilla'' eli siis semmosella jattimaisella alueella jossa on semmosia isoja halleja ja hallit taynna sellasia pikkukojuja missa porukka myi kaikkea mahdollista piraatti ja kinu kraasaa mita vaan voitte keksia, dvd:ta, peleja, kannykoita, mp3mosia, ipodeja, vaatteita, koruja, patsaita, astioita.... kaikkea. Halvalla. Ostin itselleni kolme erinvarista kynsilakkaa (punainen, musta ja keltainen), 2 t/paitaa, housut, skottiruudullisen kamera laukun, takin ja saaralle pleikkarin muistikortin, kun sellaisen lupasin sille sielta katsella.

Blackmarketeilla hujahti nopeasti monta tuntia ja kun sitten sielta lahdettiin niin mentiin kaymaan hollantilaisella hautuumaalla, mika onkin vahan erillainen hautuumaa mihin perus suomalainen oln tottunut, ne kaikki haudat on semmosia tosi persoonallisia ja ne on tehty jollakin tavalla kuvaamaan sita ihmista, yhen pikkupojan haudalla muunmuassa oli pleikkari ykkonen, peleja, suklaakekseja, cola pullo, valokuvia yms...

Mulla on flunssa. Great. Nena vuotaa koko ajan. No ei auta kuin kestaa.

Sitten me jo suunnattiinkin tanne talolle takaisin ja silleen. Etta tallanen lyhyt sepustus talla kertaa.

Pysykee kanavalla, huomenna olis tarkotus menna kaymaan pannukakku laivalla, eli semmosella lautta/laiva systeemilla mika seilaa pitkin amsterdamia ja siella tarjoillaan kaiken kokoisia ja muotoisia pannukakkuja joita saa syoda sen matkan aikana niin paljon kun maha vaan vetaa.

//Kuvassa blackmarkettien sovituskopit. \,,/

Heipa hei ja terve taas.

Tanaan mentiin tuossa aamutuimaan kaymaan ensitoiksemme hakemassa tuosta lahikaupasta ''Albert Hijn'' vahan jaakaapin taytetta. Sielta sitten palaillessamme paatimme kavaista vieressa olevalla kampaajalla varjayttamassa mun paa uusiksi kun nuo vanhat varit on niin hyvin kovin haalistuneita. Kun sanoin etta muuten tukka ihan mustaksi mutta eteen niin kirkasta punasta kuin loytyy niin ne kyseli monta kertaa etta ''are you sure? It's very very red....'' Mutta sain lopulta tahtoni lapi. Homma maksoi 46e pelkka varjays, varsin kallista mutta kuitenkin halvempaa kuin suomessa.
Olis saattanut olla helpompaa ostaa kaks varia ja varjata itte. Mutta meni jo ja vari on taydellinen.

Sitten ajeltiin taas trameilla keskustaan. Kaveltiin pitkaa oikein turisti katua pitkin missa oli semmosiia ihania pikku kauppoja kylkikyljessa ja shoppailtiin ja nautittiin sydammemme kyllyydesta Amsterdamista. Sitten saavuvuttiin dam aukiolle joka yleensa on taynna katutaiteilijoita ja on muutenkin ihana paikka vaan istusella ja ihmetella maailman menoa mutta nyt se oli taynna rekkoja ja kaikkea mahdollista kun ne purki siella jotain maailman pyoraa jonka ne oli asentaneet sinne kuningattaren synttarien ajaksi.
No, toisena paivana sitten paastaan paremmin nauttimaan dam aukiosta.

Nyt oli vuorossa paivan kohokohta, eli ''Amsterdam dungeon's'' Kavin siella viime kesanakin ja se oli aivan upea kokemus. Siella siis mennaan semmosissa noin kymmenen hengen ryhmissa huoneesta toiseen jossa sellaset kauhu kuteisiin pukeutuneet tyypit kertoo ja esittaa meille amsterdamin pimeita aikoja kuten noitavainot, rutto, kidutus, nuorten miesten kidnappaaminen laivoille toihin jne jne... Ne ottaa usein jonkun tyypin siita tyhmasta mukaan siihen esitykseen, Ville muunmuassa pestattiin (huijattiin) kahdeksi vuodeksi intian kauppalaivalle toihin ja minut tuomittiin noituudesta ja siita etta olin kuulemma hillunut alasti ja demoneita manaillen amstyerdamin keskustassa viime yona. Siella oli myos iso peili labyrintti ja lopussa lyhyt mutta pilkkopimea vuoristorata.
Meidan ryhmassa oli kaksi brasilialaista naista jotka kuultuaan etta oltiin suomalaisia kysyi meilta hoonolla soomella etta ''mita kuuluu?''

Dungeonista ulos paastyamme yritettiin soittaa aidille joka oli jaanyt poikien kanssa kiertamaan keskustaa koska dungeons olis ollu kallelle ja otolle liian pelottava eika ne olis ymmartany niitten tyyppien englannin mongerrusta, mutta jostain syysta se kannykka ei yhdistanyt aitin puhelimeen. Aikun kiva. No jaatiin siida sitten siihen dungeonin oven eteen istuksimaan etta joskos se aiti tulis poikien kanssa jossain vaiheessa kattomaan etta joskos me oltais jo valmiita. Joku puol tuntia myohemmin se kulkikin siita ohi ja niin paastiin taas kaikki onnellisesti yhteen.

Kello tuli jo kahdeksan siina vaiheessa joten suuntasimme sitten takaisin tram pysakille pysahtyen tosin valissa yhteen pikkusala kauppaan josta ostin itselleni semmoisen ihanan noppa kasikorun ja noppa korvakorut (yht. 5e) Ja 4 aivan kasittamattoman suloista avainrengasta (yht 10e) Jonka jalkeen kavelimme loppumatkan sinne pysakille ja ajelimme osdorbiin, jossa aiti teki maukkaat kotitekoiset hampurilaiset kaikille mukana olleille jota syon tallakin hetkella kaakaokupposen kera.

What a wonderful day. Huomenna olis suunnitelmissa menna ''black marketeille'' mika on semmonen iso kauppa systeemi jossa myydaan halvalla ihan kaikkea mita kuvitella saattaa, siella on tosi paljon kaikkea kiinalais salaa ja piraatti juttuja ihan pilkkahintaan jopa kiinalais ja piraatti romuksi.

Etta huomiseen.

//Oltiin tuossa just Marin kanssa kilpaa etta sanottiin vuorotellen koirarotuja ja se kumpi ei jossain vaiheessa enaa keksi uusia haviaa.
I lost. Damn. Nyt angstaan kylla loppuillan. Tuli semmosia totaalisia blackoutteja, koiran kuva oli mielessa mutta nimi leijaili jossain mielen tavoittamattomissa.

Nonniin, palattiin juuri tuolta keskusta reissulta kotia, jalat on ihan helvetin kipeat, aijaijaijaijaijai. auh.

Sinne keskustaan mentiin semmoisella junan ja linjaauton yhdityksella jota kutsutaan tramiksi ja niita tulee taalla joka nurkassa vastaan. Ilmeisesti muutkin halusivat keskustaan viettamaan kuningattaren synttareita silla me oltiin siella tramissa kuin sillit sillipurkissa, siella ei oikeasti pystynyt edes kaantymaan ympari kun kaikki oli selka selkaa ja rinta rintaa vasten.

No mutta paastiin kuitenkin sinne keskustaan ja aluksi suunnattiin semmoselle puistokadulle missa oli taas niita kirpputoreja. Ei siella oikein mulle olut mitaan kivaa kunnes yhtakkia silmiini osui Stephen Fryn kirjoittama kirja, ja vielapa englannin kielisena! Oli aika ihme etta huomasin sen, koska en ollut aikaisemmin vilkuillut yhtaan myytavia kirjoja, seisoin siita kojusta parin metrin paassa, siina oli ihmisia edessa ja se nimenomainen koju myi vain kirjoja eli siina oli viiskymmenta muutakin kirjaa esilla. Mutta niin se vain selvasti kirkui etta ''ota minut, Fry on kirjoittanut minut!'' Ja minahan ostin sen, maksoi kaksi euroa taysin uuden veroinen kirja.

Sitten me hukattiin mun pikkuveli Kalle. Yhtakkia todettiin vaan etta nyt puuttuu yksi lapsi, vahan heiluttiin eksyneen nakoisena ympari, hiideltiin lapsosta, kirottiin kuuluvasti ja sitten aiti lahti takaisin pain ettimaan sita samalla kun me muut jaatiin siihen paikoilleen mikali se tenava sattuis harhaileen siihen. Hetken paasta aiti tuli takasin ja sanoi etta ei nay kallea ja lahti sitten toisee suuntaan ja me muu porukka toiseen. Siina kymmenen min hortoiltiin kunnes aippa soitti etta etta tulkaa takasin, Kalle the varsin pelastynyt lapsi loytyi. Sen jalkeen kirjotettiin molempien poikien kasiin puhelin numerot.

Kyllastyttyamme kirpputori kojuihin, suuntasimme amsterdamin oikein keskustaan keskustaan missa oli menossa konsertti. Jotain erittain... eh... mukavaa hollantilais poppia ne siella soitti mutta mentiin siita huolimatta sinne ihmis tungokseen etta nahtiin siitakin edes vilaus. Aiti piti kokoajan tiukasti oton ja mina kallen kadesta ettei kumpikaan katoa sinne ihmis massaan. Jossain vaiheessa suunnattiin ulos sielta populan keskelta ja todettiin etta jossain vaiheessa Ville ja Mari on jaaneet matkasta. Damn. Ville ei vastaa puhelimeen. Mariin ei saa yhteytta. Jaahas.
Kokeiltiin sitten nostaa otto seisomaan mun olkapaille etta joskos se nakis jomman kumman siella jossain ihmis massassa mutta no such luck for us.

Tuumattiin etta kylla ne parjaa ja haettiin hampurilaiset ja syotiin ne kanaalin varrella istusellen.

Joku puoltoista tuntia myohemmin tuli mulle puhelu tuntemattomasta numerosta. Ville siella soitteli ja sanoi olevansa marin kanssa poliisi laitoksella. Ei ne mitaan pidatettyina olleet vaan olivat mennee kysymaan puhelinta lainaksi kun niilla kummallakaan passilla ei ollut kanykkaa mukana.
Sovittiin etta tavataan eraan erityisen haisevan ulkovessan luona jossa olimme kayneet aikaisemmin pienen hadan yllattaessa ja nain saimme taas porukan kasaan.

Siina sitten ostettiin viela yhdet ranskalaiset ja paatettiin suunnata takaisin lahtopisteeseen, eli tram pysakille. Matkalla kuljettiin taas sen puiston poikki jossa oli ollut ne kirpputori kojut joiden myyjat olivat nyt jo lahteneet ja jattaneet kaiken turhan roinan sinne ihmisten kerattavaksi. Valitettavasti siina vaiheessa roska autot oli jo kerennee karrata suurimman osan tavaroista pois.

Tram pysakilla.
Ensimmainen tram, numero 17 oli ihan tapoten taynna, ei mitaan toivoa etta sinne olis mahtunut ketaan kyytiin, ne aiemmatkin meinas tursuta sielta ulos kun ovet avattiin, ja silla tramilla oli isoja ongelmia saada sitten sen jalkeen viela ovet takaisin kiinni.
Seuraava tram, numero 71 oli samassa jamassa kuin numero 17.
Kolmas tram, numero 1 seurasi edeltajiansa.
Neljas tram, numero 72 sen sijaan oli vain puoli taynna joten paasimme silla oikein mukavasti matkustaen takaisin osdoriin.

Osdorissa sitten huomasimme etta siella ei ollut viela roska autot kerennee karrata hylattyja kirpputori roinia pois joten ei muuta kuin dyykkaamaan. Loysin itselleni oikein tyylikkaan kesatakin ja kolme paitaa. Nice.

Lopulta lontystimme takaisin ''hotellillemme'' (vaikka eihan se ole edes hotelli) jalat halleluujaa huutaen. Tuli kipitettya muutama maili tuossa paivan aikana.

Sisalla sitten avasin heti tv:n ja katsoin House md:n kun se niin osuvasti sattui tulemaan kuin juuri minua varten. Kolmos kausi on taalla menossa ja varsin hyva jakso.

Nyt sitten loppuillan datailen tassa ja lepuutan puutuneita raajojani.

Huomenna olis tarkoitus menna taas keskustaan, kun siella on vahan rauhallisempaa ja ihan vaan istuskella dam aukiolla, katella katu esiintyjia ja ostella kaikkia ihania pikku leivoksia pikku leipomoista. mmm.

Niin etta palataanpa huomenna asiaan, kiitos ja hyvvaa yota.

Tanaan on taalla hollannissa kuningattaren syntymapaivat, eli ''queen's day'' Se on semmonen kansallinen juhlapaiva etta niilla on kornsertteja ja karnevaaleja ja porukka pitaa semmosia pikkusia kirpputori kojuja jossa ne myy aivan pilkka hintaan kaikkea mahdollista. Naa kun ei yleensa pida kirppareita niin ne sitten pyrkii myymaan yhessa paivassa niin paljon kuin mahdollista. Sitten paivan paatteeksi monet jattaa ne tavarat siihen lahtiessaan ja immeiset saa sitten kerata siita ilmaiseksi mita tahtoo.
Eilen yolla oli aivan upea ilotulitus, ei mitaan pikku tuhnuja vaan oikiasti aivan upea ja iso ja hieno.
Tuossa tunnin paasta myo mennaan keskustaan, jossa sitten on ne kunnon bileet ja ollaan siella sitten koko loppuilta. Toivottavasti vaan tullaan takasin ennen puolta yheksaa kun sillon alkaa taalla hollannissa House md. :DD
Eilen epatoivon vimmalla etin omeglesta jotain tyyppia joka ymmartaa hollantia ja jaksais vilkasta joltain hollannin tv saitilta etta millon ja monelta se tuloo ja lopulta loysin yhden kiltin tyypin joka sen pienen palveluksen teki.

me ostettiin tossa parin tunnin kirppiskoju kierroksessa kaksi repullista tavaraa, saa naha mihin me angetaan kaikki kahen viikon kamat sitten kun on kotiin lahdon aika. o__o

Nonniin. Im finally in amsterdam. Laitoin samantien nukkumaan kuten sanoin aikovani ja herasin tuossa puoli tuntia sitten, soin voisarvia aamupalaksi ja istahdin koneelle.
Etta nain. Nyt pitaa keksia loppupaivaksi jotain tekemista ja huomenna sitten mennaan... johonkin.

"Honey, they don't have cappucino in here. This is not a coffeeshop!"
"If this was a Coffeeshop, we'd all be very happy in here"
"Hah, yeah, veery happy!"

Just tollasten asiakkaiden takia tykkään aspasta. Ja Kontulasta.