IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Televisio ja elokuvat
Perustettu
19.2.2005
Tilastot
Käyntejä: 652 (1.7.2008 alkaen)
Koko
51 jäsentä
Tyttöjä: 37 (73 %)
Poikia: 14 (27 %)
Keski-ikä
32,9 vuotta
Otos: 36 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 32,5 vuotta
Poikien keski-ikä: 34,3 vuotta

Jäsenet (51)

BelgazathorMonkOfDarkness^Black_Heart^bagatelle|suskiteeeEternalQueenSilenttiTuronegerHellBent_41cursedmind93nudeli-Elsil-seiska^mortal-share^Christinenyysy
« Uudemmat - Vanhemmat »

DaealisInterview With A VampireLuonut: DaealisMaanantai 09.07.2012 21:23

Vihdoinkin löytyi Veren Vangit, paras vamppyyrileffa, mitä koskaan on tehty. Vastahan sitä on kohta vuosikymmen yritetty löytää omaan leffahyllyyn. Siellä se köllötteli Anttilan bluuray-alelaarissa odottaen noutajaa. Asetetaan muiden vaNpyyrien seuraksi: Bladet, Underworldit, Hämärästä aamunkoittoon sarja, John Carpenterin Vampyyrit, Priest ja Draculat; Verevä Vainaja sekä Bram Stokerin versio, unohtamatta sitä alkuperäistä Bela Lugosin mustavalkoista klassikkoa.

Siinäpä ne taitavat kutakuinkin olla, vamppyyrileffojen kerma. :P
Peli: dracula 3: the path of the dragon

Alusta: PC

Laitevaatimus: leivänpaahdin.

Testikone: jep jep.

Tilasin jostakin joskus ja maksoi jotain alle 20 euroa.

Vatikaanin ylempi pappismies antaa käskyn isä Arnolle lähteä selvittämään edesmenneen naislääkärin pyhimyshuhuja. Pienen Romanialaisen kyläpahasen asukkaat ovat korottaneet hänet pyhien joukkoon. Arnolle kumminkin selviää että kulissien takana on paljon muutakin kuin vain enkeleitä... Ei aikaakaan kun joni kuljettaa Arnoa selittämättömien murhien, salaperäisen salaseuran ja muiden huhujen kautta kohti suurta ja mahtavaa vampyyreiden kuningasta, itseään kreivi Draculaa.

Ensimmäisenä silmiini pisti pelin nimi dracula 3: the path of the dragon. Eli voimmeko päätellä että peli oli sarjan kolmas osa, ja jos näin on, niin en löytänyt netistä tai mistään tietoa sarjan aikaisemmista peleistä. Ihmeekseni en myöskään löytänt suomalaista nettiarvostelua teoksesta.

Pelityyppi on seikkailu, oikein seikkailun arkkityyppi etten sanoisi. Alussa vahvalta tuntuva juoni kuljettaa pelaajaa ruutu ruudulta kohti salaperäistä pimeyttä joka vaanii Romanian yössä. Pelaaminen tapahtuu pelkällä hiirellä ja oli ihan toimiva ratkaisu näin toiminnattomalle pelille. Isä arnon silmillä kuvatut ylös, alas ja ympäri pyöritettävät ruudut toimivat yllättävän hyvin ja näihin ruutuihin on saatu aimo annos tunnelmaa, tosin liikkuminen pelimaailmassa väliin tuntui googlemapin selaamiselta.

Henkilöhahmot ovat vahvoja persoonallisuuksia jotka lukevat jokaisen lauseensa suoraan paperista. Se on aika iso miinus pelistä joka kuljettaa juonta keskustelujen ja erillaisten dokumenttien avulla. Juoni nimenomaan onkin ratkaiseva tekijä pelissä. Juonen kantava voima sai lopun notkahduksesta huolimatta minun pelaamaan isä Arnon tarina loppuun asti.

Entäpä sitten ne seikkailupelien peruskaurat, nimittäin onkelmat jotka vaanivat nurkan takana. Enimmäkseen ne olivat ihan hyviä ja loogisesti selvitettävissä. Mutta muutama onkelma vaati pitempää miettimistä kiroilemista ja jopa netin läpipeluuohjeita. Pahin onkelma oli kumminkin tehdä pimiössä valokuva ja allekirjoittanut on valokuvaukseen erikoistunut media-assistentti. Tämä tehtävä vaati niin suurta reaktionopeutta että mun piti katsoa pelin läpipeluuohjeet ja ottaa esille sekunttikello jotta pitäisin justiinsa oikean aikaa kuvaa jossakin kolmesta litkusta. Näistä avuista huolimatta minä sain vasta kymmenennen yrittämän jälkeen valmistettua yhden valokuvan.
totuus oikean valokuvan kehittämisestä on ihan toinen...

Erityismaininnan saakoon myös sellainen pikkuseikka joka saa ajattelemaan josko pelin tekijät ovatkin täysin pähkähulluja. Nimittäin pelin sisään on sijoitettu kokonnainen latinankielinen raamattu ja Stokerin mestariteos joista kumpaisenkin voi lukea pelailemisen yhteydessä. Muutenkin peliin on sekoitettu oiva annos Tepesin oikeaa ja kuviteltua historiaa sekä mainintoja myös kuuluisasta verta juovasta kaljupäästa jonka kuvaukset tapahtuivat noin 1921-22, Stokerin perikunnan ei niin suurella suostumuksella.

Pelin lopussa sitten unohdetaan juoni kokonaan ja siirrytään pelkkään ongelmanratkaisuun, ei näin. Tylsyys valtaa mielen ja alkaa toivomaan että joku losauttaisi haulit otsaan isä Arnolle. Ja lopun zombieDraculan kohtaaminen olisi saanut jäädä väliin. Äijä näytti huonolta ja kuulosti vieläkin huonomalta.

En suosittele nopeatempoisille pelaajille tätä rayhallisesti etenevää seikkalupeliä. Seikkailupelit omaksi kotikentäkseen tunnustavat kyllä löytävät muutamaksi illaksi hupia Draculan parista.

Hyvää:
musiikit.
tunnelma.
alkupuolen juoni
ne hyvin rakenetut onkelmat

Huonoa:
loppupään juoni
hitaanpi kuin etana
älyttömyyksiä viljelevä valokuvien kehttäminen
Jotku ongelman liian työläitä

Yleisarvosana: 7/10 (asteikolla 1-10)

kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand
Äänestäkää mun dracula paitaa :D
« Uudemmat - Vanhemmat »