IRC-Galleria

Nyt kyl joku sais nipistää mua, jotta näkisin et onks tää unta 8D

Dolce vitun Piccante hyväksy, et piirtäisin sarjiksen wickedistä!!! <3 ((:

eikun vaan rustaamaan luonnoksia <3 ((8

Lukee ylisöpöily-ficcejä, on ihan ficcihuuruissa, kuolee kohta tohon ylisöpöilyyn, muttakun EI VOI LOPETTAA *wwwwwwwwwwwwwwwwww*

Jii, sain vihdoin tän kivan koneen takasi ja pääsen vihdoi pelaamaan Puoliveristä prinssiä :33

+ oli äsken hauskaa kun katoin Salaisuuksien kammiota ja kelasin ja katoin vaa kaikki kivat kohdat eli ne missä on Draco ja kuolin vaihteeks joku tuhat kertaa, Draydray <3 "Training for the ballet, Potter?" ja ah rakastan etenki sitä huispauskohtausta :3
+ katoin tänää Beetlejuicen ja oliko edes hyvä :33 Burton <3
+ sain eilen mun joulukalenterin jii semmone hieno Toy Story 3 :3
+ kuuntelin eilen illalla pitkästä aikaa Musea sillai kunnolla ja heti inspas kolmeen H/D-ficciin, kaikki siis Musen biiseistä mikä on hyvä koska saan sitte Finin yhtyehaasteeseen niitä (: ja eilistä Oxegenia med Muse kattoessa iski vielä Resistancestaki inspis. Ja siihen liittyen, ah Matt <3 oli taas iha ♥ niissä sen sinisissä välkkyvissä laseissa ja punasessa glitterpuvussa :3 nätti mies, nätti mies. Ja haluun takas niitte keikalleeee ja vaikee usko et oon nähny ne jo kahdesti vuoden sisällä :333

..........taidan mennä potteroimaan

tääkin pitäs joskus piirtää.

“Sieltä se yksi nyt tulee”, Bob ilmoitti kurkatessaan ikkunasta ulos.
Ihan totta. Mikey liukasteli katua ja joutui tukeutumaan talon seinään näköjään lähes koko painollaan, kun tämän jalat heittelivät jäisellä pinnalla miten sattuu. Se oli huvittava näky kaiken kaikkiaan. Vähän kuin Bambi siinä leffassa astuessaan ensikertaa jäälle.
Siinä me naureskeltiin ikkunassa mun veljelle, kun kuului yllättäen rysähdys, joka viesti Mikeyn kaatuneen lopullisesti.
Bob repesi nauruun ja kysyi multa:
“Kuoliko se nyt siihen sitten?”
Huitaisin kädellä ilmaa ja totesin laiskasti:
“Tuskinpa. Se on tehnyt saman tempun jo muutamaan kertaan siinä ennen jouluakin, joten eiköhän se jo hallitse kaatumisen ilman pahempia haavereita.”
Bob kohautti olkiaan tietämättä, mitä sanoa, ja avasi oven paljastaen maassa yhä selällään retkottavan Mikeyn. Mä kohotin toista kulmaani veljelleni, mutta tämä sanoi oitis todella vihaisen kuuloisena:
“Jos sä sanot nyt yhtään mitään, mä kuristan sut! Auttakaa mut ylös.”
Tokihan me Bobin kanssa revittiin kömpelöksi ryhtynyt basistimme jaloilleen, vaikka kasvoillamme killuivatkin varmasti vuosituhannen pahimmat virneet. Mikey päätti olla huomioimatta kummankaan ilmettä ja mutisi sen sijaan jotain sen suuntaista, että ‘katu pitäisi hiekoittaa taas’.

“Mitään uutta?” Mikey kysyi sitten, kun huomasi, ettei kukaan meistä viitsinyt vastata hiekoituskysymykseen millään tavalla.
“On toki”, Ray hihkui ja huuteli mulle, “Gee, näytä se heti!”
Mikeyn ilme oli aika hämillinen Rayn lauseesta, jonka mä tiesin muuttuneen veljeni päässä hirvittävän kaksimieliseksi. Okei, myös mun omassa päässä. Mutta sukuahan sitä oltiin.
“Näytä mitä?” Mikey uteli ja kohotti kulmiaan mulle kysyvänä.
Mä kallistelin päätäni ensin kuin en muka tietäisi, mistä Ray puhui, ja levitin sitten käteni veljen kasvojen eteen virnuillen.
Muutaman sekunnin Mikey näytti siltä, että aikoi käskeä mua laskemaan käden tieltään, mutta äkkäsikin sitten sormuksen. Tämän suu kääntyi valtavaan hymyyn, ja toinen käsi osoitteli mun sormusta.
“Se on! Sulla on! Sä ja Frank ootte!”
Veli ei tiennyt, miten olla ja mitä sanoa, joten kaappasi mut niin tiukkaan halaukseen, että mun keuhkot tyhjenivät ilmasta ja olin ihan varma, ettei se rusahdus, joka mun sisällä kaikui, ollut mitenkään terve.
“Onnea! Mä oon ihan mielettömän ilonen teiän puolesta!” Mikey lateli ja nauroi sekaisesti jotain epämääräistä, kunnes kysyi hämillään yhä mua halaten, “mutta… missäs Frank on?”
En mä kerinnyt harkitakaan vastaamista, kun Frank hyppelikin ikkunan ohitse niin vauhdilla, ettei tulevan arvaaminen ollut lainkaan haastavaa edes mulle.
“Kohta sattuu”, oli ainoa, mitä mä kerkesin ilmoittaa, ennen kuin kuului muksahdus ja kimakka kiljahdus jostain aivan oven takaa.
Mikey irrottautui viimein halauksesta ja vilkaisi ovelle päin kysyen:
“Olikos se Frankie?”
“Jep”, mä totesin, “taisi sekin saada jo tupakkansa ostetuksi. Ja päätti sitten päälle tehdä ‘Mikeyt’…”
Veli katsoi mua sillä ilmeellä, jonka aina sain, kun käytin ‘Mikeyt’ -ilmaisua liukastumisesta tai kaatumisesta. Se vaan nyt sattui olemaan aika surullisen kuuluisa juttu, että pikkuveli ei ehkä ollut ketterin mahdollinen ihminen.
Mikey avasi oven, ja tällä kertaa kaikkien katseet vangitsi vatsallaan makaava Frank, joka kohotti katseen meihin. Mä odotin tämän purskahtavan itkuun hetkenä minä hyvänsä, sillä kaatumisen luulisi sattuvan pari viikkoa sitten murtuneisiin kylkiluihin luvattoman paljon.
Meidän kaikkien yllätykseksi Frankin huulille kiertyikin hymy ja tämä yritti taistella tietään takaisin pystyyn samalla kikatellen:
“Vähänkö mä tein ‘Mikeyt’! Näittekö te?”
Mä en voinut olla nauramatta Mikeyn ilmeelle, joka viesti tämän lyövän Frankia, tai ehkä paremminkin mua, hetkenä minä hyvänsä. Harvoin mä näin veljeni niin vihaisena, mutta se ihan oikeasti inhosi sitä sanontaa. Ja tietysti mä ruokin sitä käytettäväksi vain kahta kauheammin juuri siitä syystä.

http://mychemicalromance.foorumit.fi/viewtopic.php?f=11&t=743&start=15

Seisoin hetkisen betonilattialla ja pohdin neutraalia keskustelunavausta. Lopulta päätin täräyttää suoraan: ”Onko sinulla nimikin?”
”Mä oon vittu, nimetön”, mies tuhahti.
”Vai että Vittu Nimetön”, sanoin tyynesti. ”Iker Casillas”, esittelin sitten itseni ja ojensin käteni. Mies katseli minua äkäisenä.
”Haista vittu”, hän mutisi, mutta nousi sängyltään. ”David Villa.”

Luin yöllä ja hajoilin.

”Vaikka minä olenkin homo, niin dentään udkallan paljaddaa hauraat tunteeni Ikerille, joka muuten on maailman ihanin mied. Mutta dinä et udkalla eded puhua Nandolledi, raukkid.”

Awwittelin.

”Kiitos. Sä olet ihana”, Frank ilmoitti käyden makuulle ja heti kun onnistuin rauhoittamaan itseäni tarpeeksi mäkin valuin selälleni.
”Säkin olet ihana.”
”Sä olet ihanampi.”
No voi aww.

Itkin.

”Mä… Mä näin painajaisen… Ja… Mä en voi olla yksin nyt…”, sopertelin tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä ja Gerard tuli pöytänsä äärestä istumaan mun viereen sängylle, se tuli lähelle.
”Frank-pieni, mikä sun on?” Gerard kyseli huolestuneella äänellä, sen ruskeansinisenvihreät silmät katselivat mua pimeässä tarkkaavaisesti ja siinä oli vähän liikaa mulle. Mä näin pahinta painajaistani, meinasin kuolla pelkooni yksinäisessä huoneessani, Gerard tuli ihan lähelle, Gerard sanoi mua pieneksi, Gerard oli huolissaan.
Mä aloin itkeä.

Kuolin.

Ronaldon timmiin kuntoon treenattu peppu heilahteli puolelta toiselle, kun hän asteli kohti vankilanjohtaja Rooneyn toimistoa.

Ja kuolin taas.

Mä katselin Gerardin vaaleaa selkää jonka lihakset värähtelivät sen polkiessa pitkin tyhjää hiekkatietä, jolle me juuri asfalttitieltä oltiin käännytty, enkä voinut estää itseäni koskettamasta sitä. Mä piirsin pienen ympyrän yhden selkärangan nikaman ympärille, joka oli juuri housujen reunan yläpuolella ja Gerard meinasi ajaa ojaan. Mä kikatin sille hyväntahtoisesti ja Gerard hengitti vähän raskaammin kuin äsken.

Tai sitten en.

”Huomenta”, Gerard sanoi unen kähentämällä äänellä, joka oli takuulla seksikkäin ääni jonka mä olin koskaan kuullut. Grr.
”Huomenta”, mä vastasin, enkä irrottanut kasvojani sen kaulalta.
Gerard kuului naurahtavan mulle ja kiersi kätensä paremmin takaisin mun ympärille. Hyvä etten mä kehrännyt.
”Miau”, sanoin hiljaa ja Gerard naurahti uudestaan.
”Aww”, Gerard ynähti ja sen sormet piirsivät kuvioita mun selkään paidan läpi.

Lady Gaga/Katy Perry

(Y)

mua itkettää taas tuhannetta kertaa sama aihe, mut silti MIKSIIIII OI MIKSIII EN LÖYDÄ HYIÄ FICCEJÄÄÄ

no onneks tiiän miten voin vältellä ainakin tän päivän tätä stressiä....

: ))) hautautumalla peittojen alle ja lukemalla fma ficcejä.

KYLLä tämä toimiiii