IRC-Galleria

tuli tässä mieleen runojani lukijoille, että valitettavasti tuo inspaus syntyy vain kun mieli on mitä matalin tämä ei tarkoita että ihmisenä olisin vakava, päinvastoin joten voisi tehdä hieman minua kuvaavamman novellihkon arjestani (:

black eyed pea--
monkey bisne--
enempää ei jäljellä
ale tuotteet
ale kunto
musta soitin saa syötävää
kuulokkeet korvilleni
volyymit kaakkoon
* miettien olisiko outoa jos kaakko ois nimetty vaikka "kahvi"sanalla ja täten volyymit pitäis laittaa kahviin*
mietinnän jälkipyykistä seura virne
korviin yltävä silmät kimalluttava
huvittuneisuuden tunne

säkki heiluu ees taas odottaen kohtaloaan
tikkaus revinnyt yläkulmasta
kuka senkin korjaisi?
se virnistää minulle
virnistän takaisin päätä kallistellen
*hump hump hump*
isku, isku isku
olisikohan barbaarista ajatella tilalle joku vihamies
*hump hump hump*
isku isku isku
"pump it lauder, pump it lauder--"
korvissa soi

tuijotus säkkiin
siinä se heiluu tietämättömänä tulevasta
pian tulen potkaisemaan sitä..

tiesitte varmaan kuinka charlien enkeleissä lucy liu potkaisee suoraan kun fu potkun korko kengillään? se on aika hupaisa kokemus kun sitä toissa päivänä korkkareilla kokeilin, kylläkään korkokenkäni eivät olleet yhtä nätit eikä pärstä yhtä mallimainen mutta potkusta tuli nätti, säkkikin piti siitä koska korkokenkien kanssa iskuvoima ei ole yhtä kova-toisinkuin nyt...

hyppy oikean jalan ojennus *THUMP* koko säkki lentää taas maahan
koputusta yläkerrasta
joo joo huudan
potkitaan sitten hiljempaa;
miettien samalla pilke silmäkulmassa mitä sitä tällä kertaa keksisi ihmisella joka kehtaa treenejä moittia keskeytyksellä

--

ja tämä vai pieni osa hyvin värikästä mielikuvituksellisen optimistin ajatusmaailmaa

sitä ei näe
sitä ei kuule
sitä ei usko
mutta sen tietää
lailla varjon se valtaa sinut
lailla usvan se sumentaa

ihmisiä ympärilläni
kaikki sokeita
kaikki tietämättömiä
vain sinä tiedät

tietämisen tulisi olla kultaa
ei se ole se haihduttaa

lailla varjon hupenet
muuri ympärilläsi kaatuu
kaikki näkevät
alastomana toisten silmille vapiset
tuskasta
pelosta
häpeästä

ymmärrys
se puuttuu
se puuttuu itseltäni
joten miten kukaan muukaan voisi ymmärtää?
elämän kysymyksiä
niitä loputtomia

valkeaa lattiallani
lunta?
onko tämä unta?
ei lunta , parempaa
karvaasi pörheästä olemuksestasi
satujen taruolento
runojeni innoituksen lähde
suski, runoratsuni
elämäni ainut tarkoitus ilman vaaleanpunaisia pilvilinnoja
realismia, kovaa ja raakaa, kipua jonka sanotaan kuolevan huutamalla
unohdan tämän tapppavan kivun kun tiedän siellä josssain odottavan ruskea valkean runoratsuni, siellä ei tarvitse ajatella kipua siellää voi vaan nauttia iäisyyden kestävistä ratsastus retkistä, vihreistä laitumista..

sinä ja minä
siellä yhdessä- iäti
suski kiitos

-heräsin kerran huomanneenani ettei kaikki ole hyvin, olit sairastunut, loukannut jalkasi elämäni tarkoitus hupeni silmissä, se oli pelottavaa. parannuit, jaksat vielä kantaa minua-kiitän ja kumarran sille kuka sinut paransi olkoon se ollut kuka jumal olento vain

måste måste måste
täytyy täytyy täytyy
sivu
sata sivua
tuhat sivua
ruotsin kieli
om jag läser mycket jag ska ge vitt mössan, men nej...
måste måste måste

"muistakaa villasukat-salissa on pakkasta"
villasukat...
jos menisi paljainjaloin
hypotermiaa...
jos saisin vielä yrittää uudelleen

måste måste måste
kaikki odottavat
odottavat että epäonnistun
ketkä odottavat?
minä itse?
måste måste måste
painan playta
"du ska få höra berättelsen endast en gång--"

lehtiä ympärilläni,
tanssien kustannuksellani
värien kirjo sokaisee
tarkoituksena sekoittaa
tarkoituksena menettää tasapaino
tarkoituksena tehdä minusta narrinsa
lehtien narri

kirkas ajatus täyttää pääni -pako
jalat eivät tottele, jähmettyminen
lehtien tuijotus ja nauru saavuttaa
ne valtaavat minut
jokaisen soluni
olen narri

kaikki nauravat silmillään
murenen.

nämä eivät ole kunnon runoja, joten älkää selittäkö että onpas hyvä tai huono ei kiinnosta paskaakaan

<elämän kaksiteräinen miekka>
polku
veitsen terävät reunavat raastavat jalkojani
riks
taas yhden sirpaleen on tultava jalkaani
sävähdän
nostan pääni
matkaa on vielä edessä, ei voi eikä halua luovutta
ehkä vielä joskus tulee sade
sade, joka virkistää ja ravistaa sieluni
silloin tanssin
silloin pompin kuin hullu
silloin en tunne enää tuskaa
silloin olen kuollut.
sitä ennen jatkan elämääni, sillä se on sen arvoista
tiedän sen...
*hiljaisuus*
uskon niin.
usko on tärkeintä.