IRC-Galleria

Eilen minä ne huolella suoristin

Vangitsin ajatukseni

suoristusrautoihin,



muistamatta harjata niitä ensin auki.



Sulatin takkuja noihin kaksihaaraisiin.



Yö, painajainen, hiki,

tuo väkivaltainen kiharrin.



Heräisin jälleen todellisuuteen vyyhtien,

hikiseltä otsaltani kaksihaaraisia pyyhkien.



Jos vain leikkaisi niitä pois

heräämisien aamuissa?



Voisi kurittomat sitoa?

---savua raudoissa.

Mustissa helmissä
kirkkaita kyyneleitä

Taivaan sinessä
pala päivää eilistä

Kuin nuutunut säde
lapsi auringon sammunut
Ja tuo elämän puu
ihmisen varpaille kaatunut

jalokivisiä ajatuksia
hiljenneitä kuulutuksia

vaimennut huuto kuiskaajan
elävät ystävät hautaajan

Eilen kuolimme hetkeksi
tänään halaan sydäntäsi hiljaa
Samalla sinun tietämättäsi
pujotan mustia helmiä nauhaan

M.I.R.A.E.L.I.S.E.: Mielettömän Innoittava ja Rivon Auttamaton ja Esteettinen Laiskuri joka Innoittaa Säntillisesti ja Elämöi

xD


M.I.R.A.: Mielettömän Innoittava ja Rento Alkoholisti


http://lokalisointi.org/cgi-bin/fun/acronym/akronyymi.cgi

Pilkullisia unelmia
mieleni röyhelöissä.

Valkoista pitsiä
sydämeni lähiöissä,

niissä joissa toivon
sinun viipyvän,

ruusunnupuista
mieltäni nipistävän.

Kultaa sinä voisit
hiuksiini puhaltaa,

murheeni suortuvat
pehmeiksi kihartaa.

Minä pidin kiinni sinusta:



-kun heräsin aamuisin

-kun ikävöin päivisin

-kun itkin iltaisin

-kun pelkäsin öisin huomista



Sinusta kiinni pitämällä

minä jaksoin herätä.



Sinua ikävöimällä

päivät kiisivät ohitse.



Sinua itkemällä

silmäni väsyivät uneen.



Ja pelkäämällä

tein peloistani totta,

lähdit.

Minun vierelläni istuit illan eilisen

Siinä illassa elimme hetkemme viimeisen

Selitit minulle kuinka se menee

Sinun tiesi

Minun tieni

Erillään ne kulkee



Sanojesi suudelmilla saattelit mua matkaan

Yötä kohden astelimme yhtä matkaa rantaan

Silloin syntyi luona aavan meren

Päätös varma

Katse arka

"Minä menen"

Kuinka tuskallista onkaan tietää,

että illan saapuessa

kaikkoaa uni.



Kaipuun tuska pitää silmäni auki,

raottaa luomiani niiden painuessa.

Koleat käsivarret halaavat vilua iltaani.

Se ei lähde untuvapeitolla.



Yksinäisyys on liian kova tyynyksi.

Se on tyyny,

jolle lintuparka kadotti höyhenensä,

aivan kuten minä uneni.



Ja mitä minä niistä saan?



Aivastuksen.

Sieltä täältä poimittuina
parsittuina
liimattuina

Sinne tänne viskeltyjä
heitettyjä
hyljättyjä

Koottavista ajatuksista
kokonaisista
irtonaisista

Yhdeksi on muokattu
kasattu
valettu

E l ä m ä n i .

Peilissä tyhjät kasvot
ei silmissä valoa

eivät hehkuneet
eivät sitä huomisen paloa

sitä joka tuikkii tahdissa
tahdissa kirkkaimman tähden

sitä joka katsoo eteenpäin
määränpäänsä nähden

oli kadonnut hehku
liekki sen hiljaa hiipunut

tuike kirkkaan tähden
avaruuteen kadonnut

oli jäänyt siihen yksin
ei tuntenut päiviään

vain avaruus ympärillä
tapaili omaa nimeään

oli peilissä kasvot
kehyksissä tyhjyys vaan

autio katse
heijastus eilisen seuranaan

Pahviaivoiset kansalaiset
Alistuvaiset aikalaiset
Lakiakin kuulevaiset
Omaa napaa rakastavaiset
Puuta heinää tuumivaiset
Ukkoa kaikessa uskovaiset
Herraan aina luottavaiset
Etukäteen murehtivaiset

Pitäkää nyt jo puolianne
Ajatelkaat aivoillanne
Raksuttakoot jo pääkoppa
Rukiista keitetty koko soppa
Inha ihra koko puuron peittää
Kuka keksi tämänkin riidan keittää
Anteeksiko ei millään antaa voi
Armoton sana se vain korvissa soi
Dromedaarikin teitä on viisampi lie
Ei perille vie kiero ihmisen tie
Ikiroutako teidänkin koppanne huurtaa
Lapsen lailla se riitanne perään kun huutaa
Taliaivotko teistäkin vallan vei
Alkaa korvista pukata jo timotei!