IRC-Galleria

suruun ei ole helppo tottua, sitä ei voi unohtaa, eikä toisaalta edes halua.

aika on toisaalta kulunut nopeaa yli 7kkta Tuijan kuolemasta, vaikea uskoa.

vaikeaa aikaa on ollut, toisinaan olen miettinyt että mitä minä täällä yksin teen,
Tuija oli hyvä neuvomaan ja kuuntelemaan asioita.
nyt ei ole enää ketään.
koskaan kukaan ei tule Tuijaa korvaamaan.

haudalla kun olen käynyt niin aina olen miettinyt että voiko se todella olla totta ettei enää parasta kaveria näe. ei voi soittaa tai käydä yhdessä missään.

toisaalta on olemassa muistot. todella hyvä muistot onkin.

mitään muistoa en vaihtaisi pois koskaan.

muut kaverit on olleet todella korvaamattomia tukioita minulle tänä aikana..
Krista, Jenni ja Sanna.. kiitos!!

tietenkin myös Raimo on ollut kuuntelemassa kun pienessä sievässä olen Tuijaa muistellut ja itketykin on.

ärsyttävää vain se jos jollekkin haluaa puhua, niin ei olla edes valmiita kuuntelemaan, ei haluta jakaa asiaa. tai sitten vähän aikaa kuunnellaan ja ollaan sitten ihan hiljaa..

minä haluan puhua Tuijasta vielä kauan, näin hyvää kaveria ei todella saa.

jos joskus elän vanhaksi ja saan omia lapsia, kerron heillekkin Tuijasta.
Tuija on hyvä esimerkki luotettavasta kaverista.
nyt minulla ei ole enää yhtään sellasta kaveria johon luottaisin 110%..

Kiitos Tuija!!