IRC-Galleria

Mitä viranomaiset tekevät, tai mitä he voivat tehdä?
Ensinnäkin, kukaan ei usko tapahtunutta. Kallisarvoista aikaa kuluu minuuttikaupalla, ehkä jopa puolisen tuntia, koska asian laajuutta ei tajuta. Sähkökatkot haittaavat tiedonvälitystä. Aktiiviset poliisipartiot lakkaavat olemasta. Hälytys ehditään luultavasti kuitenkin antamaan vapaalla oleville poliiseille, Karhu-erikoisryhmälle, rajavartiolaitoksen valmiusjoukkueille ja erikoisjääkäreille. Mutta se ei riitä mihinkään, eivätkä ne tiedä, minne mennä ensiksi, koska joka puolella tuntuu tapahtuvan, eivätkä ne ehdi kaikkialle.

Karhu-ryhmän suuruus on eri lähteiden mukaan reilu 60 poliisia. VATI-ryhmien vahvuus on selvästi enemmän (parisen sataa), mutta näillä ei ole konepistooleja kovempaa aseistusta, joten eivät pärjää tasaveroisesti luotiliivein varustautuneille ja automaattiaseita omaaville terroristiryhmille. Plus, osa näistä ryhmistä on jo teurastettu autoihinsa. Tavallisista poliiseista ei ole mitään apua. Rajavartiolaitoksen valmiusjoukkueiden vahvuus on alle sata sotilasta. Erikoisjääkärien lukumäärä ei ole tiedossa, mutta voisi olettaa heitä olevan kuitenkin ehkä parisataa sotilasta. Puntit ovat siis lukumääräisesti noin suunnilleen miltei tasan, mutta sijainnillisesti, toiminnallisesti ja taktisesti terroristeilla on huikea etulyöntiasema.

Todennäköisesti poliisin ensijainen tehtävä on koettaa saada tilannekuvaa sekasorrosta ja ylläpitää järjestystä paniikin seassa. Erikoisjääkärien aika kuluu epätoivoisiin yrityksiin saada varuskuntia takaisin haltuunsa. Paljon resursseja kuluu myös sotilaspoliiseilta jne. valtiojohdon suojaamiseen ja kohteiden suojaamiseen. Loppupeleissä terroristeja vastaan suoraan, etenkään kaupungeissa ja kaduilla, ei ole kovinkaan monta raskaasti aseistautunutta ampumisen ammattilaista.

Aika on kuitenkin olennaisin tekijä. Muutamat lentokunnossa olevat helikopterit eivät onnistu lennättämään erikoisjoukkoja kriittisiin paikkoihin ympäri Suomea. Ja sekin kestää silti jopa tunteja, ennen kuin nämä joukot saadaan kohteisiinsa. Siinä vaiheessa varuskunnat ovat joka tapauksessa ISISin hallussa ja suurimmat sairaalat ja ostoskeskukset muuttuneet teurastamoiksi.

Mitä kansalaiset tekevät, tai mitä he voivat tehdä?
Aseita on Suomessa runsaasti ja useilla ihmisillä. Mutta haulikot ja pistoolit eivät toimi luotiliivein ja automaattiasein varustautuneita terroristeja vastaan. Lisäksi ihmiset eivät ole aseidensa luona useinkaan, vaan kylässä, kaupassa, jne. Eivätkä ihmiset uskalla ottaa asetta ja lähteä kaduille, koska eivät tiedä tapahtumien laajuutta. Osa aseiden omistajista varmasti tekee niin ja voi tulla toisten aseiden omistajien, poliisien tai terroristien ampumiksi uhkaavana henkilönä.

Kansalaisista suurinosa, jotka tietävät, mitä tapahtuu, menee paniikkiin ja pyrkii kotiinsa tai tuttavien luokse turvaan. Tiet menevät tukkoon. Liikenneonnettomuuksia sattuu. Osa ymmärtää linnoittautua sisälle ja pysyä hiljaa, epätietoisina siitä, mitä muualla tapahtuu. Suurimmalla osalla ei tosin ole edes analogista radiota kotonaan, puhumattakaan pattereista, jotta voisi tietää, mitä todella tapahtuu, joten he voivat olla täysin tietämättöminä tapahtumista.

Käytännössä kukaan ei ole harjoitellut tämmöistä tilannetta varten. Ei ole raskaasti aseistettuja kodinturvajoukkoja, jotka tietäisivät heti, miten ja minne mennä ja toimia. Ei ole kotivaraakaan. Ei ole pattereita. Ei ole juuri mitään.

Miten tilanne päättyy, mikä on lopputulos ja koska?
Kuolonuhrien määrä on valtaisa. Jopa satatuhatta suomalaista menettää henkensä jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Suurimmat sairaalat eivät toimi, koska niiden henkilökunta on tapettu ja tilat tuhottu terroristien toimesta. Pienemmät sairaalat toimivat ilman sähköä, koska varavoima on loppunut ja ne tukehtuvat potilasmäärään. Kymmeniä tuhansia tulee vielä kuolemaan puutteellisen terveydenhoidon takia perussairauksiin ja iskun aiheuttamiin vammoihin.

Osa terroristeista on jättänyt jälkeensä biologisia aseita, tai on toiminut itse biologisten aseiden kantajina, tuoden mm. ebolaa ja muita tauteja Eurooppaan. Iskujen aikana ja sen jälkeen he ovat saastuttaneet ja tartuttaneet runsaasti ihmisiä ja vedenottamoita ja vesitorneja. Sairaaloiden romahdettua nämä biologiset aseet voivat tappaa vielä kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Ammuskelu jatkuu sekavana päiväkausia. Vähitellen tilanne saadaan hallintaan. Ihmiset ovat alkaneet spontaanisti järjestäytyä aseellisiksi ryhmiksi ja yksinkertaisesti massan voimalla kukistavat terroristit, joiden lukumäärä vähenee koko ajan. Liikekannallepano ehditään aloittamaan, mutta asevarastojen ollessa pääosin terroristien hallussa, ei johda nopeasti mihinkään kovin suuriin lopputuloksiin.

Lopulta varuskunnat ja asevarikot saadaan otettua takaisin hallintaan nopeasti perustetuilla joukoilla. Epäselväksi jää, miten paljon niiden kalustosta on ehditty terroristien toimesta kätkeä muualle jatkoiskuja varten. Tuhot maanpuolustukselle ovat kuitenkin joka tapauksessa valtaisat.

Suurinosa terroristeista saadaan tapettua, mutta epäselvä määrä pakenee pakolaisvirtojen mukana ulkomaille, osa takaisin alkuperämaihinsa. Heitä juhlitaan sankareina ISISin toimesta ja he ovat inspiraation lähde loputtomalle joukolle uusia terroristeja.

Muualla Euroopassa kansajoukot lynkkaavat mamuttajamokuttajasuvakit lyhtypylväisiin ja toteavat: Ei enää kulttuurimarxismia!

Suomessa sen sijaan kaikkien puolueiden mamuttajamokuttajasuvakit jatkavat yhä liturgiaansa siitä, miten iskulla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa ja miten vain lisäämällä maahanmuuttoa kehitysmaista Suomi voi “pelastua” ja “selviytyä” tulevaisuudessa. Mädättäjät muistavat myös mainita, että “jonkun pitää meidän eläkkeet maksaa” ja “monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara”. Suomalainen media muistaa kertoa toistuvasti, että “kyllähän se Breivik kanssa” ja “satoja mamujakin kuoli iskuissa (niin ne terroristit)”. Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP nousevat äänivyöryllä suurimmiksi puolueiksi, koska “viattomat kehitysmaalaiset vain oppivat pahoille tavoille kantaväestöltämme”. Tarja “Demla” Halonen huutoäänestetään uudestaan presidentiksi ja ensitöikseen hän nimittääkin Mika Illmannin, Jorma Kalskeen ja Jaakko Jonkan korkeimman oikeuden tuomareiksi. Game over. Again.

Miten tulisi ehkäistä, varautua ja toimia sitten?
Yksinkertaisin ratkaisu olisi tietenkin ennaltaehkäisy. Ei esimerkiksi oteta maahan henkilöitä, ei yhtäkään, jonka henkilöllisyydestä meillä ei ole tietoa. Tarkistetaan sormenjäljet rekistereistä pitkin EU:ta. Ne, jotka jostain syystä otetaan, laitetaan lukkojen taakse vartiointiin ja heti jos heitä alkaa katoamaan, hälytyskellojen pitää soida. Jne. Ylipäätään ja kiteytettynä: Ei olla hölmöjä ja sinisilmäisiä.

Mutta koska noin simppeliä toimintaa ei tietenkään voida missään tapauksessa tehdä, koska rasismi, natsismi, nuivismi, Jussi Halla-aho, Seppo Lehto ja Hitler, niin pitää sitten tehdä vaikeamman kautta, eli esimerkiksi:

Säädetään lait, joiden perusteella epäselvässä ja sekasortoisessa tilanteessa puolustustilalain säädökset astuvat automaattisesti voimaan ilman eri määräystä tai käskyä. Nämä antavat mahdollisuuden varusmiesten ja muiden käyttöön myös aseellisissa toimissa, sekä mahdollistavat maahantulijoiden ja kiinniotettujen suhteen “vapaammat kädet”.
Perustetaan kodinturvajoukot, joilla on aseet, varusteet ja patruunat kotona, koulutetaan ja ohjeistetaan ne “vihreiden miesten” varalle, eli selvään toimintasuunnitelmaan. Osa niistä ottaa haltuunsa tärkeitä kohteita kuten isommat sairaalat ja osa ryhtyy liikkuviksi reserveiksi, jotka menevät sinne, missä tapahtuu. Mikäli poliisi tai armeija on toimintakykyinen, se ohjaa toimintaa, mutta jos poliisiin ei saada selvää yhteyttä, joukot toimivat erikseen omien ohjeidensa ja suunnitelmiensa mukaan. Viestintä tapahtuu omilla radioilla ennalta sovitun menettelyn mukaisesti. Aseita osataan ja uskalletaan käyttää kaikkia kohtaan, jotka toimivat epäilyttävästi.
Varuskuntien turvallisuustilanne laitetaan kuntoon. Oikeasti. Jokaiseen varuskuntaan perustetaan palkatusta henkilöstöstä (juu, lisää henkilöstöä tarvitaan) sotilaspoliisikomppania – tai pari, jolla on aina yksi joukkue täysin varustettuna ja aseistettuna toimintaan. Sen lisäksi valmiudessa olevien varusmiesjoukkojen määrää lisätään ja hälytyspatruunat annetaan komppanioihin esimerkiksi “kolmen miehen sääntö” perusteella avattavien panssariovien taakse, nopeasti saataville.
Poliisi ottaa sen päänsä ulos perseestään ja keskittyy ajatusrikollisten jahtaamisen sijaan jäljittämään, selvittämään ja ottamaan kiinni oikeita rikollisia. Sen sijaan, että poliisi kyttää nettikirjoituksia, poliisi ryhtyy perehtymään jihadistien uhkaan, salakuuntelee, soluttautuu, tutkii, kuulustelee ja selvittää todellisten rikollisten todellisia suunnitelmia, penkoo ja jäljittää aselähetyksiä jne. yms. tms.
Mutta turhaan minä täällä pauhaan. Ei kukaan usko. Ehkä sitten uskoo, kun satatuhatta suomalaista on teurastettu ISISin toimesta. Sitten se on vaan vähän liian myöhäistä.

http://markusjansson.blogspot.com.es/2015/09/isis-iskee-suomessa-miten-se-tapahtuu.html