IRC-Galleria

Mä pyydystin sulle lumihiutaleen,
mut se suli hiukkasen,
ennen ku sä tulit kiusaten
mua hymylläs ja riuhtaisten sydämeni irti,
ja vaikka koitit elvyttää se pysähteli silti.
Yskähtelin hetken kunnes lysähdin kasaan,
mua kylmäsi niin paljon pyysin hyvästiks halaan.
Sä hyväilit mua samalla ku hyräilit ne sanat,
jotka yhä, yhä vielki tajuntaan palaa.
Ei tätä verenvuotoo pysty tyrehdyttään serveteillä,
turhaan perkeleitä manaat syytettyäs enkeleitä.
On enkeleiden tehtävänä lentää eikä laahustaa,
sun kanssas tien penkereitä.
Tiesin et oot oikees, silti pyysin anoen,
etten jäisi yksin alla kiitoradan valojen.
Mut eihän päivänsäde sovi siihen kaamokseen,
johon pakotin sen jäämään siltä siivet katkoen.

"Mitä sä haluat musta?
Olen enkeleitä kiduttava mies.
Mikset sä päästä irti?
Olen enkeleitä kiduttava mies.
Mitä sä oikein pelkäät?
Olen enkeleitä kiduttava mies.
Mitä sä haluat musta?
Olen enkeleitä kiduttava mies."

Sä hoivasit mua hellästi,
itse kituen.
Nään silhuetin entisestä pelkän varjon riutuneen,
turhaan rimpuillen olit kiinni verkossa,
ku piru ristilukki harvoin päästää irti perhosta.
Tiesin että kaipaat seittemättä kerrosta,
tiesin et mun asuinpaikka kellarissa pelottaa.
TIesin et mun kukka,
ku muraatti ei versoa, mun luona,
mutten sitä kuullen voinu kertoa.
Mul on pakkomielle takertua toisiin,
alentua loisiin, hakee sulta voimii.
Ja raadeltuna voihkii saalis alttarilla,
mut on pakko veri vuodattaa,
ja juoda karahvilta.
Kyltymättömästi imen susta pyhyyttä,
mut pyhyys on vaan klisee ei se tuskaa tyynnytä.
Kai ihmisel on syntyjään,
tarve pyydystää jotain taivaallista,
siksi roikun kiinni ryysyistäs.

"KERTO"

Kun jalat irtoo maasta,
sua hakkaan raamatulla,
sä et multa karkaa kulta.
Vittu tajuutsä salaat tän saatanan lutka,
jos joku kysyy ruhjeistas se oli tapaturma.
Mustelmatki sattuu,
mut sanat halvaannuttaa.
Sua parjaan samaan aikaan,
ku saarnaan rakkautta.
Ei tää oo ihan sitä mitä alkuun kuvittelin,
ku piiloutuu papin kaapuun lusiferi.
Yhä useammin otan käteen atraimen,
en kätke enää pahuutta,
vaan käsken karjaisten.
Jälleen tuomaana sun käärmeen nahkaisen,
ja pyytettömyys on tunnetila järjen vastainen.
sua käytän hyväkseni tarvin sijais kärjisää,
eikä neiti ruususet osaa varoo värttinää.
Sua käytän hyväkseni tarvin sijais kärsijää,
miksei neiti ruususet koskaa varo värttinää.

"KERTO x3"