IRC-Galleria

Elämäsi pohjautuu menneisyyden arpiin.
Seuraavat ääneti, hiljaa, kuin varjot vailla päämäärää.
Ei niistä pääse eroon.
Juokse, juokse.
Satutat vain itsesi.
Ei niitä voi tappaa.
Ne vain ovat.
Arvet, sieluusi kauan sitten piirretyt, ovat ja pysyvät.
Ei niitä pakoon pääse.
Yritä, yritä.
Et voi onnistua.
Et saa lannistua, sillä sekin on turhaa.
Ei, ei mikään auta enää.
Liian paljon sisälläs kannat vanhaa tuskaa.
Niitä arpia, sieluusi piirrettyjä, ei aika paranna.
Mene, mene.
Ehkä vielä selviät.
Ei, ei mikään auta enää.
Ääneti, hiljaa, mukanasi kulkevat.
Vajoa, vajoa.
Ei sillä ole merkitystä.
Arvet, sieluusi piirretyt, hitaasti syövät sisimpääsi.
Huomaatko, kuinka hetken päästä ei enää satu?
Huomaatko, kuinka kaikki ympärilläsi mustuu?
Ymmärrä, ymmärrä.
Ne ovat osa sinua.
Ei niitä pääse pakoon.
Anna jo periksi, anna jo kaiken kadota.
Ole viimein oma itsesi.
Yksi noista arvista, sieluusi piirretyistä.
Ääneti, hiljaa nielevät sinut.
Luovuta, luovuta.
Et mahda enää minkään.
Hitaasti kuolet, olemasta lakkaat.
Ja silti.
Edelleen, voit tuntea nuo arvet, sieluusi piirretyt.
Eivät katoa, eivät kuole.
Ovat ja pysyvät.
Ikuisesti.

(Ja omaa kommenttia, ei todellakaan mikään paras pätkä minulta, mutta, mutta ... työnsin tämän kuitenkin tänne :')) )