IRC-Galleria

Oon täs viime päivät miettiny miks pitää aina haluta jotain mitä ei voi saada? Miks kaiken pitää olla niin vaikeaa? Yksi ilta yksi unelma seuraava aamu ei mitään jäljellä. Miks pitää menettää se josta kaikkein eniten välittää, tai miksi tekee jotain sellaista minkä takia unelmat hajoaa.? On yksinäistä olla nuori ja haavoittuvainen on tylsää mennä yksin nukkumaan unelmoiden siitä mitä ei voi saada, katua sitä mitä on tehnyt tai sanonut. On yksinäinen ja tyhjä olo ikävä aikoja jolloin kaikki oli vaan niin helppoa eli asioissa mitkä ei ollut omissa käsissä meni mukana minne virta veikin.. Nyt olen miettinyt tulevaisuutta sitä mitä haluaisin tapahtuvan tai mitä haluaisin kuulla. Haluaisin uuden alun ilman murheita, ilman ilkeyttä. Olen itse ollut vaikea, mutta haluaisin kaikki tapahtuvan uudestaan haluaisin palata ajassa takaisin ja tehdä jotkut asiat toisin. Kaipaan aikaa jolloin olin rakastunut iloinen ja joku ymmärsi minua sellaisena kuin olen. Tää on vaikeeta selittää mut musta tuntuu siltä et vois joskus vajota vaan alas ja olla niin ettei kukaan huomaisi eikä kuulisi, saisiko niin ihmiset unohtamaan asioita joita olen tehnyt tai sanonut. Kumpa kaikki olisi vain selitettävissä ja anteeksi annettavissa. Jos vaan voisin hyvittäisin kaiken ja toivon et ystävät tutut ja kaverit vois antaa anteeks kaiken minkä olen tehnyt väärin. On asioita joita ei voi korjata, on asioita joita katuu, vaikka niistä ei kukaan tiedäkkään vain ne jotka ovat olleet asiassa mukana. Unohdetaan menneet ja aloitetaan alusta. Niin että kaikki olisi hyvin, vaikka se onkin mahdotonta. Toivottavasti tää teksti sytyttää jonkun ystävän, tutun tai kaverin sydämmen ja jaksais koittaa antaa anteeksi ja ymmärtää et nuorena tulee tehtyä tyhmyyksiä ja niitä ei saa tekemättömäks vaikka haluaisi. Mun kädet tärisee ku tätä kirjoitan ja kyynelöeet valuu silmistä, en tiedä mikä on mutta niin tyhjä ja surullinen olo. Ehkä tajusin kaiken nyt vähän liian myöhään.:(

Anteeksi</3 :'(