IRC-Galleria

kipu vihlaisee koko ruumistani, kaadun, huudan kivusta,
se sokaisee minut hetkeksi.
näen kuinka vereni vuotaa, tasaisena norona, se on kuin punaista viiniä.
lammikko kasvaa järveksi, järvi mereksi.
pyydän apua, kukaan ei tule auttamaan minua, kukaan ei edes katso minua päin.
lopulta en enää jaksa, en kipuani, en ahdistavia ajatuksiani.
tahdon nousta ylös, jatkaa matkaani, aloittaa kaiken alusta.

miks en voi vain olla ja unohtaa. jättää taakse kaikki kipeet ajatukset.
ne syövät mua sisältä, ne eivät jätä mua rauhaan. en pääse niitä pakoon minnekään.
yritän piiloutua, etsin kaikista pimeimmän nurkan ja painaudun varjoihin,
mut silti ne aina löytää mut.
yritän juosta karkuun, mutta kompastun ja lopulta kuitenkin saan käydä samat hirvitykset
uudestaan ja uudestaan läpi. ne satuttaa mua, ne repii mut rikki, ne kiskoo musta kaiken
irti. lopulta ne jättää mut rauhaan, paiskaavat minut paljaalle maalle.
jään makaamaan, hengitän vaivalloisesti ja itken. itken verta, kylmiä teräviä kyyneleitä.

ninjat löysivät sisäisen rauhan mietiskelyn
ja keskittymisen avulla.

et ole edes ilkeä, vaan olet pahuuden kieroksi vääntämä.
tuskin olet edes äidistä syntynyt,
vaan sinut on revitty irti paholaisen kupeesta,
myrkyllisenä, epäsikiönä, mätänä paiseena,
jonka ainoa oikea paikka on helvetin syvimmässä ytimessä.
ja sinne sinä saat mennä.

sininen valo välkähteli.
tuon kehän lävitse me menemme käsikkäin, eikö niin?
taivaasta maahan, yhdessä.

sukkana sisään ja pallona ulos !

tiialla on merkitys<3

juu toki kannabiksen päivä.
poltelkee lapset pilvee.
hyihyi.

tomppeli, ritari rohkea ja lemmenluritusten löyhkäävä laulelija.
kun pojulle on tullut muutama jouhi leukaan,
niin se kuvittelee jo olevansa mies.
kautta teiniviiksien! ratkean naurusta.

minuu ärsyttää.
vituttaa kun ahistaa ja ärsyttää,
nii sitte puran sen muihi.

tiiän, oon raivostuttava.