IRC-Galleria

Perjantai 9.5.2008

Loma alku näytti kaoottiselta. Torstaina tullut tieto lopputyön palautumisesta (taas!) stressasi hieman (lue: paljon!), ite en voisi sille mitään enää tehdä, sillä kun lopputyö olisi koulussa istuisin itse junassa. Iskä lupasi hoitaa asian... Torstaina eräs kääntäjä oli korjannut lopputyötä, enää piti tehdä myös tarkastajan tekemät korjaukset, printata uusi versio ja antaa ohjaajalle.

Stressaavasta ja apeasta torstaista selvittyäni jouduin perjantaina uuden stressitilanteen eteen. Junan lähtöaika Kokkolasta oli 11.57. Vanhemmat lähti lenkittämään koirat ja kauppaan ennenkuin veisivät mut junalle. Klo 10.30 äiti soittaa, kasitiellä on kaaos, on tapahtunu paha kolari juuri meidän kylän ja Kokkolan välillä, jonka takia toinen kaista on täysin tukossa ja ovat päässeet vasta kauppaan, yrittävät shopata nopeasti. Kasitie on muutenkin ruuhkainen erityisesti tiettyinä aikoina. Klo. 11 iskä soittaa ja sanoo että mun on pakko lähteä ajamaan kaupunkiin päin meidän toisella autolla, sillä muuten en ehdi junalle. Pakkaan laukut autoon heitän nopeat lentopusut kissoille ja Elvikselle (kissoja ei saa kii jos äkkiä alkaa niitä jahdata) ja lähden ajamaan tuhatta ja sataa. Kasitielle päästyäni joudun heti jonon päätteeksi. Tavoitteena oli ajaa kiertotietä kaupunkiin päin, mutta ennenkuin pääsin edes kiertotielle oli mun edessä 5-6 autoa ja vasemmalta kaistalta senkun pukkasi autoa vastaan. Kyllä hermostutti ja pääsi paljon rumia sanoja. Seisoin varmaan ainakin 5min ihan paikallani, ja tuntu ettei meidän jono alkanu liikkua laisinkaan vaikkei vastaan tullu autoja. Auto mun takaa lähti ohi ja kääntyi vasemmalle, sille kiertotielle ja seurasin perässä. Ajoin tädin talon pihaan auton, porukat oli päässy kaupungista sinne myös. Iskä lähti heittämään mut junalle. Ehdin hyvin, koska oltiin 11.30 juna-asemalla. Vaan silti pisti hermostuttamaan!

Junamatka Tampereelle meni melko joutuisasti muutaman kurssikaverin seurassa, jotka nousi junaan Pännäisistä. Tampereella oltiin vähän ennen klo 15. Oltiin katsottu että jatkojuna, Turkuun, lähtee 15.11. Juostiin junaan, oikeaan vaunuun, löydettiin paikat ja kas, tulee pariskunta, joilla on kaks samaa paikkaa ku meillä. Alettiin katsoa sekaannusta lipuista ja huomattiin että ollaan muuten oikeassa paikassa, vaan väärässä Turkuun menevässä junassa. Meidän juna lähti vasta 16.11. Tuli tunnin odotus asemalla sitten. Turkuun päästiin kuitenkin, laivaa odoteltiin joku 1,5 tuntia, ehkä reilu. Laivalla käytiin oikeastaan vain syömässä, pienellä kauppakierroksella ja nukkumaan.

Lauantai 10.5.2008

Yö laivalla ei ollut häävi, nukahdettiin aika myöhään, varmaankin puolenyön jälkeen ja nukuttiin huonosti, heräiltiin paljon, viereisen hytin ihmiset juhli koko yön. Noustiin aikaisin, meillä oli herätyskin mutta ovelle koputettiin ja herätettiin n.05.30 (Ruotsin aikaa). Laivasta vähän myöhemmin ulos. Käveltiin metrolle, metrolla Citycentraleniin josta mentiin keskustaan kuljeksimaan. Vasta klo. 08 yksi kahvila avasi ovensa että saatiin vähän aamupalaa, vaikka ei hääviä ollutkaan, olisivat oikeasti avanneet vasta 09. Yritettiin kuluttaa päivää Tukholmassa, kuljettiin kaupungilla ja kaupoissa. Päivästä tuli tosi aurinkoinen ja lämmin, hikoiltiin melkoisesti. Käytiin parin kurssikaverin kaa syömässä paikassa joka ei ollut oikein meidän mieleen... Ehkä vain yksi meistä sai hyvää ruokaa. Pikkuhiljaa alettiin hakeutua takaisin Citycentraleniin hakemaan laukkuja ja tavattiin lisää meikäläisiä. Otettiin lentobussi lentokentälle jossa ilmottauduttiin jolloin ilmeni uusi ongelma... Meidän opettajan (joka reissasi meidän kanssa miehensä kera) passi oli hitusen rikki ja mies tiskillä epäröi pystyykö se hyväksyä sen... Se soitteli ja soitteli ja paikalle tuli muita virkailijoita. Ope oli hermostunu ja varmasti osa meistäkin. Mitäs sitten jossei se pääse mukaan? Se kun on järkännyt suurimman osan kaikesta. No, passi hyväksyttiin kuitenkin, mutta siitä piti pitää hyvää huolta ettei menny enempää rikki. Noustiin lentokoneeseen ja kone nousi 18.10 maissa. Lento meni hyvin, melko nopsasti kulu 2,5 tuntia minkä se kesti.

Laskeuduttiin Kroatian Split:iin lentokentälle ennen yhdeksää, näkymät oli tosi upeat, Kroatiassa oli jo ihan pilkkopimeää mutta valot oli kauniit. Odoteltiin laukkuja hetki, kaikki sai laukkunsa onneksi, noustiin bussiin kohti Podgoraa. Bussimatka kesti jonkun 1,5 tuntia ja bussikuski ajo kovaa! Jestas kyllä meitä, ainakin mua, kauhistutti se vauhti. Tiet Kroatiassa kun ei ole mitenkään suoria, kun ajetaan välillä ihan vuoren vierellä ja merenrantaa pitkin, ja lisäksi toisinaan todella ahtailla teillä joissa on paljon ylä- ja alamäkiä, kuten Podgorassa matkalla hotellille. Kuski sai koko ajan jarrutella mutta silti kiihdytti heti kun pystyi kovaan vauhtiin ja meni mutkatkin reilulla vauhdilla.

Perillä hotellilla saatiin huoneiden avaimet. Asuin kolmen muun kanssa ja asunnossa, osa oli majoitettu hotellihuoneisiin, suurin osa kuitenkin asuntoihin. Meidän asunto näytti olevan nr. 12 ja tietysti korkeimmalla... Olikin melkonen raahaminen saada laukut sinne, sillä portaita oli n. 100 kappaletta. Kaikki meistä oli väsyneitä ja kun tultiin sisälle edes kattolamput ei toimineet, vain muutama seinälamppu. Tuntu että oltiin ihan kitinämarinatuulella ja haluttiin vain kotia (väsymyksen takia). Kaikki näytti olevan huonosti, sängyissä oli peittona viltit ja lakanat ("hyi, millonkohan nääki on pesty!?), vessasta ei tiedetty miten se toimii ja asunnossa oli tosi kylmä ja lattiaki oli jäätävä. Vessassa oli kylpyamme mutta mietin tohtiiko sinne edes istua... Painuttiin kuitenkin nukkumaan puolenyön jälkeen ja taidettiin sammua melko nopeasti. Ainakin sen jälkeen kun väsymyskikatus hiljeni...

Sunnuntai 11.5.2008

Herättiin siinä klo 9.30 kun yhtäkkiä avain kolahteli lukossa ja ulko-ovesta tuli joku sisälle. Tiesin että meille piti tulla joku katsomaan ne lamput kattoon, mutta olin silti yllättyny. En noussu ylös olleenkaan, tuijotettiin vaan kaverin kaa toisiamme makkarista, mutta myöhemmin kuulin kahden toisen kaverin ääniä, olivat ilmeisesti nousseet ylös. Kun taas vihdoin oltiin nelisin nousin ylös, lähdettiin kaikkien valmistauduttua metsästämään aamupalaa meille. Hotellihuoneisiin kuulu aamupala, asuntoihin ei, oltaisiin tosin voitu käydä maksamassa ja aamupalalla mutta oltiin liian myöhään liikkeellä. Käytiin kulmalla olevassa pikkuputiikissa etsimässä syötävää ja vettä. Päivällä mentiin syömään viereisen hotelli Primordian ravintolaan. Söin ensimmäisen annoksen joka oli mukavan kokonen pizza. Hyvää oli kyllä. Näkymät oli mahtavat. Käytiin sitten rannallakin makaamassa muiden kanssa jokunen aika, hikistä touhua... Nähtiin delfiinejä kauempana merellä :) Käytiin kans kävelemässä ja katsomassa maisemia. Podgorassa kulkiessa tuntu kuin olisi ollut kotona, jotenkin tuttua.

Maanantai 12.5.2008

Aikainen herätys, 06.10 ylös ja 07.00 bussilla kohti Splitiä. Matka kesti reilun tunnin. Ja taas kuski ajoi ihan reilun kovaa, en tosin tiedä oliko sama kuski edes. Ennen yhdeksää tavattiin Kroatialaiset "kolleegat", kaksi viimeisen vuoden lastentarhaopiskelijaa ja he kävelytti meidän kahdessa ryhmässä kahteen eri tarhaan joissa oltiin 09.00. Käytiin päiväkodissa nimeltä Mimoza. Ulkoa tuli sellainen vaikutelma, ettei se näyttänyt tarhalta. Tyypillinen Kroatialainen rakennus, mutta hieman sotketut ulkoseinät. Sisällä oli ihan viihtyisää ja näytti aikalailla samalta kuin meidän tarhoissa - tosin, tilaa oli paljon vähemmän. Ja meillä muka ahdasta ja henkilöpulaa! Yksi lastentarhanopettaja ja max.28 lasta. Juu-u... Käytiin katsomassa kaikki lapsiryhmät ja yhden ryhmän lapset lauloi meille laulun ja me laulettiin niille sama laulu ruotsiksi (Klappa händerna när du är riktigt glad). Meitä hieman nauratti tietynlaiset sanat... jotka meidän kielessä tarkoittaa jotain ihan muuta kuin heidän. Sen jälkeen keskusteltiin hetki "kollegoiden" kanssa ja vaihdeltiin kysymyksiä puolin ja toisin. Sen jälkeen käveltiin meidän "kollegan" opastamana Splitissä rantaa pitkin tapaamaan toista ryhmää. Tavattiin Diocletian palatsilla ja meille tuli paikallinen opas kertomaan palatsista, käytiin alimmassa kerroksessa kierroksella. "Kollegat" vei meidät myös ravintolaan syömään, söin todella makoisaa ja öljyistä kasvislasagnea (jota tosin sain odottaa pidempään). Syömisen jälkeen väsähdettiin niin paljon että päätettiin skipata Urheilumuseolla käynti ja saatiin pari tuntia vapaata aikaa shoppailla. Sen jälkeen siirryttiin Splitin yliopistolle tapaamaan kokonaista luokkaa lastentarhanopettajaopiskelijoita. Vaihdeltiin kysymyksiä ja kuulumisia ja kertomisia. Oli melko mielenkiintoista, vaikka oltiin aivan liian suuri ryhmä, ainoastaan muutama osallistui keskusteluun.

Bussilla takaisin hotellille Podgoraan illalla. Olin laittanut vääränlaiset kengät jalkaan, koska en tienny että käveltäisiin noin paljon. Jalat oli kipeät ja turvonneet ja kärsi... Selvisin silti päivästä kunnialla. Ilta oli todella romanttinen, ulkona oli pimeää, kasvava kuutamo (joka oli pieni kuunsirppi meidän saapuessa Kroatiaan), meri kohisi ja kadulta kuului livemusiikkia. Todella tunnelmallista!

Tiistai 13.5.2008

Aamulla jälleen aikainen herätys. Tällä kertaa bussi starttasi onneksi vasta 09.00 kohti Splitiä oppaan ja oman bussin kanssa. Opas vaikutti mukavalta nuorelta naiselta, Emilija nimeltään ja bussikuski oli söpö, todella vetävät silmät. Ajoi vieläpä nätisti. Ajettiin Splitiin urheilumuseoon, The Split Sports Hall of Fame, ja käytiin siellä pikainen kierros. Pienihän se vielä oli, mutta kasvaa kuulemma tulevina vuosina. Sen jälkeen ajettiin Trogiriin, joka on kaupunki saarella jonne vie kaksi siltaa. Käytiin kappelissa kuulemassa historiaa, joka ei oikeastaan edes jäänyt mieleen. Käveltiin pienellä kierroksella lähiympäristössä ja hajaannuttiin syömään. Paljon ekstra-aikaa ei jääny vaan takaisin bussiasemalle syönnin jälkeen. Ajettiin takaisin Splitiin jossa käytiin Hajduk Splitin jalkapallokentän reunalla kuvaamassa. Sen jälkeen saatiin hetki shoppailuaikaa Splitin ostoskeskuksessa. Hetken shoppailun jälkeen lähdettiin bussilla eräälle tarhalle kuulemaan Erato-projektista meidän maanantaisilta opiskelija-kollegoilta ja professorilta sekä muutamalta lto:lta. Luulen että me kaikki oltiin vähän väsyneitä eikä jaksettu olla kovin kiinnostuneita. Tämäkin tarha oli melko erikoinen, seinät tahrittu graffiteihin, mutta piha oli hitusen parempi, enemmän vihreyttä ja kasveja. Vielä tämän tapaamisen jälkeen meillä oli vapaata aikaa Splitissä shoppailla, vaikka oltiin kaikki tosi väsyneitä. Kuljettiin kuitenki kojulta toiselle. Kotiin hotellille kun päästiin oltiin kyllä ihan puhki.

Keskiviikko 14.5.2008

Saatiin nukkua oman mielen mukaan, taisin herätä joskus 8-9 välillä. Koko päivä oikeastaan vain oleskeltiin. Ei ollu mitään ohjelmaa suunnitteilla vaan vapaa-aikaa. Aamupäivällä loikoiltiin meidän toisella parvekkeella tyttöjen kaa ottamassa aurinkoa. Huh hikeä! Vaan kyllä oli ihanan lämmin! Käytiin myös nopsasti rannalla mutta vuorilta tuli tummia pilviä ja jyrähti kerran. Päiväksi oli luvattu sadetta mutta ei satanu, yöllä oli ropissu oikein kaatamalla. Heräsin siihen kun sade ropisi peltiä vasten. Katoin myös meilit yhdessä vaiheessa ja selvis ettei mun lopputyöjuttua oltu hoidettu. Stressaannuin ja päätin huitasta naamaani Bacard Breezerin. Istuttiin alakerran naapureiden terassilla ja siinä muutama muukin innostui ottamaan yhden. Vaikka oli mukavaa vain oleskella meinas silti aika käydä vähän pitkäks.

Torstai 15.5.2008

Saatiin taas nukkua vähän pidempään kun ei mitään erityistä ohjelmaa ollu suunnitteilla. Tai osa ryhmästä ajatteli lähteä kävelemään vuorille mutta mulla se ei ollu suunnitelmissa, vaan lähdettiin meidän asuntolaisten ja muutaman naapurin kanssa kävellen Makarskaan, n.9-10km. Käveltiin Tucepiin jossa osteltiin vähän jotain pienistä kojuista, itse ostin unisiepparit, ja käveltiin Makarskaan asti. Käveltiin melko vaihtelevaa tietä, välillä ison autotien vartta, välillä rannan poikki (parin nudistirannan!) ja toisinaan aika kapoistakin tietä, melkoista vuorikiipeilyä, mäkiä ylös, kallioista polkua. Extreme-urheilua. Kuuma tuli kyllä kun lämpöä taisi se +25 olla. Välillä piti tietysti pysähtyä valokuvaamaan ja matkaan meni aikaa n.2,5h. Makarskaalla etsittiin ravintola ja syötiin. Tarjoilija ei osannu englantia joten oli hitusen hankalampaa asioida kuin aiemmissa ravintoloissa. Makarskassa käveltiin torilla shoppailemassa, mulle mukaan tarttui mun kengät ja siskon laukku. Kun alko tuntua siltä että oltiin shoppailtu tarpeeks etsittiin bussiasema. Oltiin ymmärretty toisilta että busseja lähtee n. puolen tunnin välein, mutta virkailijan mukaan seuraava bussi lähti vasta tunnin kuluttua. Joten saatiinkin odottaa. Muutama meistä kävi syömässä jäätelöt odotuksen aikana. Kun bussi lopulta tuli, se tulikin about vartin myöhässä. Bussimatka Makarskasta Podgoraan meni kuitenkin tosi nopsaan. Illalla oikeastaan vain sitten oleskeltiin ja katsottiin elokuva 27 Dresses.

Perjantai 16.5

Aamulla oli tarkoitus lähteä veneellä lähisaarille tutkiskelemaan, mua vähän epäilytti kun oli tuulista ja pilvistä, sade saatto yllättää hetkellä millä hyvänsä. Tultiin rantaan missä suurin osa jo odotti ja opettaja sanoi heti että veneretki saattaa peruuntua juuri tuulen takia. Veneenomistaja ei halunnut viedä meitä kovin kauas sillä arveli että ei tule mukava reissu kun puolet istuu voimassa pahoin. Pienelle retkelle oltaisiin päästy, mutta samaan hintaan. Lopulta päätettiin ottaa rahat takaisin tehdä jotain muuta sen sijaan. Osa lähti vaeltamaan vuorille bussikyydillä ja osa jäi Podgoraan kuluttamaan aikaa. Me käytiin ostoksilla lähikylässä kävelemässä muutaman kaverin kanssa. Jäin yhden kaverin kanssa meidän asunnolle, ja koska aurinko pilkotti esiin taas vaihdoin bikineihin parvekkeelle makaamaan. Mitähän me sitten tehtiin, taidettiin illalla käydä ulkona syömässä ja drinksuilla jotka ei ollut maailman pienimmät, maksoi 7-8euroa mutta kokoa oli puoli litraa :D Sitä tuhotessa menikin aikaa. Mentiin kaverin kaa ylös asuntoon nukkumaan kun loput tuli sitten hetkeä myöhemmin perässä. Kävivät ottamassa pari lisää.

Lauantai 17.5

Hieman haikea tunnelma mutta toisaalta kova odotus että pääsisi kotiin. Kulutettiin viimeistä päivää shoppailemalla viimeisiä tuliaisia. Mä ja pari kaveria saatiin eräältä mieheltä jolta ostettiin pari tavaraa lahjaksi pieni kori simpukoita. Oli jotenkin niin hellyyttävä mies :) Käytiin syömässä yhdessä hyvässä ravintolassa "viimeinen ateria". Pikkuhiljaa pakkauduttiin hotellin edustalle odottamaan bussia, bussilla lentokentälle ja lentokentällä muutaman tunnin odotus kunnes lento lähti iltakymmenen maissa. Ruotsissa Tukholmassa oltiin jälleen 00.50. Lentokentällä tulikin sitten melkoinen odotus. Aikaa piti kuluttaa viiteen asti. Jotkut nukkui, jotkut torkkui, me muutamat istuttiin netissä tunti kuluttamassa aikaa. Ei saatu nukuttua.
Viideltä lähdettiin bussilla kohti Centralenia jossa jouduttiin odotella vielä tunti lisää. Tässä kohti alkoi väsymys painaa kun alkoi olla hereillä oloa vajaa vuorokausi takana. 06.45 lähti bussi laivaterminaaliin jossa jouduttiin myös odottaa hetki, kunnes päästiin 7.30 laivaan ja suoraa tietä nukkumaan. Vajaan vuorokauden valvominen tuntui kropassa ja päässä, kuten mulla yleensä. Maate päästessä tuntui inhottavalta rinnassa ja varmaankin rytmihäiriö kuinkas muutenkaan.

Ite heräsin noin 02 maissa Suomen aikaa, siinä main tai vähän jälkeen noustiin syömään jotain ja kulutettiin aikaa, kunnes päästiin laivasta kahdeksan maissa illalla. Hetki jouduttiin odottaa junaa ja huomasi heti että oli taas Suomessa. Oli niin kylmä ja niin tasaista. Junassa päästiin sitten nukkumaan makuuvaunussa ja heilumisesta huolimatta nukuin hyvin, heräten pari kertaa. Olihan laivassaki keikkunu. Tultiin 4.15 Pännäisten juna-asemmille ja matkattiin junabussilla Pietarsaareen. Kävelin kotiin pari sataa metriä raahaten laukkua perässä ja oli kummallista, kaupunki oli niin hiljainen ja oli niin valoisaa ja kauhean kylmää, kädet meinas jäätyä. Kotiin kun pääsin ei oikeastaan meinannu väsyttää enää mutta kävin nukkumaan. Nukahtaminen oli vaikeaa kun sänky oli niin paikalla! Heh. Nukuin ehkä 2,5 tuntia jonka jälkeen reippaasti ylös, suihkuun ja kouluun kahdeksan jälkeen heti katsomaan että lopputyö tulee korjattua ja lähetettyä. Uupumuksen huomas, sillä mua pyörrytti ja heikotti. Kotona kun olin taas en kuitenkaan menny nukkumaan, eikä oikeastaan väsyttänykään. Äiti toi kisut joista se sai kuitenkin Pantteria ikävöivän Lolan viedä mukanaan takaisin porukoille.




----

Noin yleisesti ottaen Kroatiassa vaikuttaa olevan söpöjä miehiä ;) Ainakin Banana Barin tarjoilija oli sulonen, yks bussikuski ja ja... Näkyihän noita. Ihan mukavia ihmisiä vaikutti löytyvän, tietysti myös niitä "happamia" - ihan kuten muuallakin. Podgora tosin oli täynnä turisteja, mikä tietysti on harmillista. Käytiinhän me muuallakin, Makarskalla, Tucepissä, Splitissä ja Trogirissä. Muutama liian tyrkky myyjä oli turistikojuissa, mutta oli siellä myös mukavia myyjiä.

Myös eläinasiat on siellä mielenkiintoisia. Huomasin että koirat on aikalailla siellä irrallaan, kulkien missä tahtovat. Joitain narussa oleviakin näkyi olevan, mutta paikallisten koirat menee omia teitään. Kuten myös kissat, mutta sehän ei ole Suomessakaan mitenkään kummallista. Splitissä nähtiin sekä maanantaina että tiistaina n.170m korkealla muurilla

Olikohan se niin että 80-90% Kroatialaisista tupakoi. Elinikä siellä tais olla nippa nappa 70-75. Ja Kroatialaiset tupakoi joka paikassa, ravintoloissa, ostoskeskuksissa... Kuulemma jossain oli jopa tarhassa sisällä tupakoitu! Vasta nyt tullu kielto ettei sisätiloissa tarhassa. Huh.