IRC-Galleria

Seison katolla ja tunnen selkääni puhaltavan tuulen. Pystyn melkein myös haistamaan tuulen, joka hiljaa työntää minua eteenpäin.
Astun askeleen eteenpäin, mutten vieläkään katso alas. Ehkä en uskalla tai vain halua. Tunnen rinnassani kuinka sydämmeni lyö hetki hetken jälkeen nopeampaa ja aina vain nopeampaa.
Tunnen perhosten kuttitavan mahassani.
Astun askeleen eteenpäin. Katsoessani alas, perhosten määrä mahassani kaksinkertaistuu. Hetken katson alaspäin, en näe ketää enkä haluaisikaan.
Astun askeleen eteenpäin. Enään muutama askel ja olisin aivan katon reunalla. Yhtäkkiä tuuli muuttaa suuntaa, kuin yrittääkseen estää minua. Mutta tällä kertaa ei kukaan eikä mikään pysäytä minua. Etkä varsinkaan sinä.
Astun askeleen eteenpäin. Huomaan katuvalojen sammuvan ja pimeys peittää minut. Tulee hetki jolloin en näe eteeni. Sellaistako minulla tulisi olemaan? Kysymys, johon ei kukaan osaa vastata.
Astun askeleen eteenpäin. Askel oli muita paljon vaikeampi ja raskaampi. Tuuli puhaltaa lujempaa ja saa kylmät väreet menemään pitkin selkääni. Mietin hiljaa miellessäni sinua,vain sinua.
Lopulta otan viimeisen askeleeni ja syöksyn loputtomaan pimeyteen. Näen koko elämäni lipuvan ohitseni valokuvina, mutta en pelkää.En pelkää enään, koska huomaan sinun olevan vierelläni. Hymyilet ja kysyt miksi tulin? "Miksikö? Koska en pysty elämään ilman sinua. Koska rakastan sinua niin että sydämmeeni sattuu."