IRC-Galleria

Päivä yksi, poika heräsi aamulla
Oli hiukset sekaisin, kasvot kuin haamulla
Eikä kadulla, näkynyt edelleenkään ystävää
Niinku ei ennenkää, eilinen elää taas tänää

Eikä hän halunnut enää koskaa kouluu, joutuu
Koska sattuu, kun toiset vain pahaa puhuu
poika oli romantikko eikä tottunu maailmaan
Hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa

Taas, hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan
Yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan
Hän oli hiljaa, joka ikisenä päivänä
Ettei paljastaisi oikeaa itseään

Eikä opettajat huomannu kuinka välillä
poika itki kun sattui käytävillä, välkillä
Eikä millää, jaksanut siirtyy tuntiin uuteen
Kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen


Kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
Kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
Johon ei ole koskaan voimaa,
Kun sen tajuaa, ettei sitä saa.
Kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
Kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
Johon ei ole koskaan voimaa.

Päivä kaksi, poika sai nukkuu pidempään
Oli viikonloppu, uskalsi vähän hengittää
Mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään
Kun ei ystävää, ollut edelleenkään

poika heti aamulla laittoi kädet ristiin
Rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin
Ja tiesi et taivas on taas suljettu tänää
Häneltä, niin kuin jokaisena päivänä

Eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu
poika tiesi sen ja entisestään lannistu
Hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa
Ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki

Ei enää uni auta, väsymykseen
Eikä aamulla kello auta, herätykseen

Äiti meni ja osti hevosen:D Nyt meillä on 4koiraa, 3kissaa, hevonen ja lisko:D

Keep me warm
Hold me until dawn
Withaut you, it`s true
I just can´t see this trough
You know I care
So let me be there with you
It´s true, my love

Jeeeee ensimmäiset revontulet tälle vuodelle:))

Onneksi olkoon! Tämä on viimeinen hetki täällä. Teillä on yhä monia kysymyksiä. Löydänkö oman paikkani? Ja vieläkin tärkeämpi. Keitä nuo viehättävät ihmiset ovat ja kauanko he puhuivat? Tämä päivä on sekä teidän että vanhempienne. He istuvat miettimässä mahdollisuuksiamme ja silti heitä pelottaa päästää meistä irti. He tukivat meitä 18 vuotta. Nyt he työntävät meidät eteenpäin. He pysyvät aina meidän tukenamme. Jokaisella täällä on unelma jotkut meistä toteuttavat ne mutta useimmat eivät. Tulevaisuus on hämärä ja lupaava. Menkää siis ottakaa tarvitsemanne. Tärkeintä on… Tietää mitä jo on.

R.I.P
James "The Rev" Sullivan
10.2.1981 - 28.12.2009
You are forever in our hearts.

Tartu hetkeen tai kuole valitellen aikaa jonka menetit
Se on tyhjä ja kylmä ilman sinua, liian moni ihminen särkyy uudelleen

Näen unelmieni palavan, tunnen muistojeni häviävän aikaan
Mutta olen liian nuori huolestumaan
Näitä katuja kuljemme kohdaten samoja hävinneitä menneitämme

Löysin sinut täältä, nyt kiltti jää tänne vähäksi aikaa
Voin siirtyä eteenpäin kun olet lähettyvillä
Näytin sinulle kuolevaisen elämäni, mutta onko se ikuinen?
Tekisin mitä vain hymystä, pitelisin sinua kunnes aikamme on ohi
Me molemmat tiedämme että se päivä tulee, mutta en tahdo jättää sinua

Näen unelmieni palavan, tunnen muistojeni häviävän aikaan
Mutta olen liian nuori huolestumaan
(sävel, muisto, tai vain yksi kuva)


Vastasyntynyt elämä korvaa meidät kokonaan, muuttaen tämän sadun jossa elämme
Ei meitä enää tarvita täällä joten minne menemme?
Käytkö matkaan tänä iltana, seuraisit minua ohi kuoleman porttien?
Mutta tyttöni, mitä jos siellä ei ole iankaikkista elämää?

Näen unelmieni palavan, tunnen muistojeni häviävän aikaan
Mutta olen liian nuori huolestumaan
(sävel, muisto, tai vain yksi kuva)


Elämän koetukset, kysymykset meistä ovat täällä
En tahdo kuolla yksin ilman sinua
Kiltti kerro minulle että mitä meillä on, on todellista

Joten, mitä jos en koskaan pitelisi sinua, jeah, tai suutelisi huuliasi enää? Whooooah
Joten en koskaan tahdo jättää sinua enkä muistoja meistä
Anelen, älä jätä minua


(Hiljaisuuteen jätit minut, ei mahdollisuuksia yhteen lisäpäivään)
Seison tässä yksin
Pudoten pois luotasi, ei mahdollisuuksia palata kotiin

Hevosmies: Oli se minulla rankkaa talvisodassa kun jouduin venäläisten keskitykseen ja ne ampuivat hevosen alta niin jouduin kävellen jatkaa matkaa.

Rivimies: Oli se mullakin rankkaa kun piti lotat saattaa turvaan keskityksestä ja ne ampuivat lotan alta niin jouduin käsin jatkaa.

Oi voi. Taas on viikko kulunut liian nopeesti. Oltiin koneilla koko viikko ja ajettiin puita pois metästä. Kyl oli hauskaa vaik välil kyl pelotti et kone kaatuu.

Kimaltavat kyyneleet poskillain,
tuuleen haihtuu surut eilispäivien.
Vaikka tähdet hukkuneet eivät hengitä lain,
ne loistavat ylle unohtuneen rakkauden.

Eteenpäin - jää taakse eilinen -
unohtanut oon mä kaiken valheellisen.
En voi luovuttaa, olen niin vahvoilla nyt
jos tämä tähän loppuu, olen hyvin pettynyt!

Tieni vain jatkuu, kulkien läpi aikojen.
Päivät seuraa toisiaan.

Kimaltavat kyyneleet poskillain,
tuuleen haihtuu surut eilispäivien.
Vaikka tähdet hukkuneet eivät hengitä lain,
ne loistavat ylle unohtuneen rakkauden.

Tästä eteenpäin en aio luovuttaa,
värisen kun mua jokin kaivertaa.
Ei katumusta, ei synninpäästöä,
jos aiot antaa sen tällä tavalla päättyä.

Lauluni kaikuu yli merien, yli vuorien.
Sielut ei kohtaa toisiaan.

Kimaltavat kyyneleet poskillain,
sateenkaaren päästä ei löytänyt kultaa.
Pimeään metsään jouduit eksyksiin,
eikä tähdet sua enää opastaneet.

Kimaltavat kyyneleet poskillain,
toivomukset ikuisuuteen kadonneet.
Kuljen kuun tietä yli surujen,
silti parempaa jumalilta rukoilen.