IRC-Galleria

Nelli 3v <3

Vartalo täynnä merkkejä.
Täynnä viiltoja ja mustelmia.
Osan niistä aiheutin ehkä
mutta uudet syntyivät heidän käsistään.

Ei syytä elää onnellisena,
vaikka silti on.
Ei syytä surra,
mutta silti kyyneleet valuvat.

Maailmani on sekaisin.
On syytä elää,
mutta toisaalta kuolema houkuttelee.
Elämäni on yhtä suurta vuoristorataa -
Jyrkkä nousu jännittää,
mutta sen jälkeen on pakko tulla nopea pudotus.

En halua satuttaa itseäni, en halua kuolla.
En halua loukata ketään.
Toivoisin rakkaideni kuolevan ennen minua,
mutta vain siksi ettei heidän tarvitsisi surra.

Kaikki on niin sekavaa.
En ymmärrä mitä pitäisi tehdä.
Pitäisikö kuolla vai vaan jatkaa eteenpäin?

Näkyviä haavoja on ehkä ihossani.
Ne ehkä näyttävät vakavilta.
Mutta vakavimmat viillot ovat oikeasti
sydämessä ja sielussa.
Niitä ei paranna mikään.
Ei aika, ei rakkaus, ei unohdus.
Välillä niiden kipua on mahdotonta huomata.
Mutta sitten taas kun sen tuntee -
Kipu on tappava.

Voi, niin sekaisin.
Aina vain enemmän sekaisin.
Voisiko joku pelastaa minut eksymiseltä?
Voisiko joku auttaa minut pois väärästä suunnasta?
Koska en sitä enää itse pysty tekemään.
©Hanna

Vaikka emme nää
edes joka viikko
säilytän sinua sydämessäni
Tahdon tietää mitä sinulle kuuluu
Tahdon olla tukenasi
Tahdon olla se joka kuuntelee sinua
Tiedäthän että haluan olla se
se ihminen joka rakastaa sinua.

Muistokuvat sinusta
säilyvät pitkälle pienelle elämänkaarellesi
Muistan kun olit vielä niin pieni ja viaton,
nyt et vielä ole niin iso, et ole aikuinen,
Mutta kasvat koko ajan,
ja se pelottaa.
Pelottaa kun kuljet tuolla maailman illassa,
enkä saisi pelastaa sinua, jos sinulle sattuisi jotain.
Vaikka en aina näyttäisi sitä että
rakastan sinua, ja välitän sinusta.

Vaikka sanoisinkin sammakoita suustani,
haluan hetken päästä perua ne.
Koska en tarkoittanut,
ja haluan että ymmärrät sen.
Kaikki pienet ja suuret tappelut,
kertovat vain siitä,
että olemme siskoja.
Siskoja jotka tukevat toisiaan ja rakastavat toisiaan.
Enkä antaisi minkään muuttaa sitä.
Kasva vain isoksi,
mutta odota hetki!
Anna minun vielä nauttia siitä,
että olet pieni ja rakas.

Oma rakas pikkusiskoni, olet pieni aina minulle<3
© Hanna

Kun konduktööri viheltää pilliinsä
tuntuu kuin sydämeni repeäisi kahteen osaan
Liian usein lähden ennenkuin olen ehtinyt tottua tuoksuusi

Kun junan ovi aukeaa ja astun siitä sisään
tekisi mieleni katsoa muualle
ja uskotella itselleni
etten oikeasti ole lähdössä
Liian usein sanat juuttuvat kurkkuuni
ratkaisevalla hetkellä

Kuinka paljon kyyneleitä pitää vuodattaa
ennenkuin saan pitää sinut luonani
edes hetken pidempään
Mansikanmakuinen suudelma lumisateessa
ei riitä viikoiksi ja taas viikoiksi
Liian usein kuolen ikävään

Enkö voisi vain jäädä?
Unohtaa hetkeksi kuka olet
ja mistä tulet.
Kävellessäsi kohti pois vievää junaa
enkö voisi kääntyä ympäri
ja juosta syliini?
Liian usein katselen selkäsi loittonevan luotani
voimattomana, hajalla
©Hanna

Ystävä rakas
koita jaksaa!
Tiiän kyllä
kotiin ei oo helppo palata
Ei oo helppoa jatkaa
siitä mihin on jäänyt.

Sun pitää oppii elämää
ettei kaikki aina mee
niinku on suunnitellu.
Muista
ettei sun tartte
olla täydellinen
Eihän kukaan oo!
Älä koita olla
muuta kuin todella oot.

Toivon sulle kaikkee hyvää
Etsi
niin vielä joskus
löydät oman tiesi
oikean polun
jota pitkin kulkea
Jaksa vain
ystäväni,
alku aina hankalaa
mutta varmasi
pian on jo helpompaa
©Hanna

Kelaa niit hetkii,
ku sulla on joku
jonka kans vaihtaa suudelmii.
Kelaa niit aikoi ku on joku
jonka syliin painaa pää,
ja tietää et milt tuntuu
oikeest rakastaa;
et jostaki vois tulla
niin jumalattoman rakast,
et voisit antaa sille maan ja taivaan.
Kelaa ku joku laittaa kädet sun
ympärille ja sanoo
et turvassa oot,
kelaa ku haluat nii paljo
rakastaa ettet pysty
sammuttaa tunteiden paloo,
kelaa ku sä oot just se
on rakkaimmas ihmisen mieles,
kelaa sua vaik et oo sen vieres,
illal silmänsä sulkee ja
unelmissaan kanssas kulkee.


Kelaa myös niit jollei oo ketää,
ei ruokaa,ei suojaa, ei rakkaut
ei edes perhet.
Onks ne silti hylkimisen väärtti?
Jokaisen tulis miettii et joskus
voi tehä johtopäätöksensä vääri,
kelaa niit jotka raataa leipänsä
etee, et niistäki tulis jotaa
mist sit joskus jokainen voi olla ylpee,
kelaa sitä jota kohtaa ollaa oiikeest ilkee,
silti se jaksaa ponnistaa päivästä
toiseen, itseään arvostaa.
Kelaa pienes mieles et anteeks
pyyntö voi muuttaa monen elämää,
Kelaa kui ylpee voit olla ittestäs
ku kävelet vaan sen eteen ja
lausut rumal suullas
`anteeks´.

Kelaa niit hetki ku on
joku kanssas rakentaa unelmii,
kelaa sitä et jollekki sä
voit olla se oikee,
silloin voit jo tajuu et sä oot
jollekki niin jumalattoman tärkee,
ei siihen paljoo tarvita
ku oot oma ittes niin moni
sut jo kaukaa huomaa,
ja tajuaa et sä oot enemmä
ku ulkokuori antaa ymmärtää.
Ku oot mukana täs jutus
tunteel ja sydämel,
sä huomaat milt tuntuu
tunne olla jollekki niin tärkee,
et ei oo enää mitää järkee,
muutku sulla.
ja et koko maailma katoo sen ympärilt.


Haluan vaan sanoo,
et sä oot mun kulta,
sain sydämes sulta.
Eikä kukaan voi viedä sua multa.
©Hanna