IRC-Galleria

Nojoo, vähän vanhaa juttua taas tuossa niin päivitetään..
Jesperi on myynnissä taas. Joo ja jos vaan voitte niin äläkää jokainen erikseen kysykö, että miksi. Se on siksi vaan, että a) minä en osaa b) multa loppuu rahat ja c) ei ole kiinnostusta.
En vaan jaksa enää käyrä valmennuksissa ottamassa vittuilua ja yksin en osaa. Skaalalla ei makseta aivan sikahyvin uusille työntekijöille vaikka ne tekis töitä niin, että henki menee. Kai mun heppatyttökausi vaan loppui. Tsuppaduidaa.



Sain muuten viikonloppuna taas yhden vähän erilaisemman herätyksen :D
Kello oli ehkä puoli seittemän sunnuntaiaamuna.. Mahassa kiersi, suussa maistui kissanpaska ja pönttö oli ihan töttöröö... jostain mun uneen alakas kantautumaan pienoista vikinää ja aina silloin tällöin semmonen KLOPS. Puolipakolla väänsin silimät auki ja valot päälle... kattoin tuonne keittiön pöydän alle mihinä rakas kissani Pörrö leikki vielä hengissä olevalla hiirellä ja nakkeli sitä aina välillä seinään :DD Mä siinä sirrittelin ja tuumasin Pördelle, että "noniin..", käänsin kylkeä, vedin peiton korviin ettei KLOPsit häiritsisi ja jatkoin unia...
Kiva tietää, että Pörröstä on siihen tehtävään mitä varten mä sen tänne hommasin alunalkaen (sen lisäksi, että sen piti tulla (ja tulikin) tappamaan mun senhetkistä yksinäisyyttä.) Pörrö <3

Ja lisää "hyviä" juttuja.. tai ainakin semmosia juttuja mitkä mut saa vieläkin naureskelemaan. Eli:
Kaikki alkoi siitä kun käytiin rakkaan sisareni Kaisan kanssa seinäjoella tanjan ja otsin tykönä, äiteen autolla.. otettiin mukaan mun yks levy (mähän en mainosta, mutta pakko on sanoa, että Tähkän Tuhannen riemua se oli...) joka sittemmin jäi sinne autoon.
Eräänä toisena kauniina päivänä seuraavalla viikolla, tulin töistä päivällä siinä kahden jälkeen. Puolikuolleena, kuten asiaan kuuluu. Menin päikkäreille. Siinä sitten kesken mun unien Äiti soittaa ilmoittaakseen, että se mun levy on siellä autossa.. Mä olin niin tuhannen takus kun se soitti, että aloin selostamaan sille jotain "mä taitan vielä pari ja nauhaan muutaman niin on sitten seuraavalla vuorolla helpompaa huomenna..."(olin siis vissihin vielä töissä....) äiti noin kymmenkunta kertaa oli kysyny, että niin mitä teen ja joka kerta oli ollu vastaus sama.. sittenpä tuo Äiti luovutti. Siinä ilmeisesti turistiin vielä vähän niitä näitä, kunnes sitten meikäMaijalla välähti kun puhelimesta kuului taustalta tähkää..: "Hei, se mun levy on muuten siälä sun autos! Eikö oo hyvä?" ...ikään kuin äiti ei just ois sanonu, että se levy on siellä autossa ja oli se sitä vielä kehunutkin...
Mulla ei juurikaan oo tuosta keskustelusta muistikuvaa.. Samana iltana sen verran muistin, että äiti oli vissihin soittanu, soitin sitten siitä suorilta äiteelle ja sain hieman kertomusta pönkittämään muistia. Että semmoista...

Jepjoo.. nyt kuitenkin nuQmaan, että jassaa taas hoomenna... :)