IRC-Galleria

Me oltiin vielä yläasteella. Lukukausi oli alkanut kuukausi sitten.
Mää etsein luokkia ja olin ihan hukassa että minne mun piti mennä.
Elinaa ei ollut näkynyt koulussa pariin viikkoon, eikä se vastannu
puhelimeen. Kun etsein ruokalaa nii löysin Elinan. Elina makas
ruokalan edessä pöydällä ja sen naama ja kädet oli ihan veressä.
Mä alkoin ettiin kännykkää ja soittaan hätänumeroon. Siihen tuli
joitain opettajia sitten Elinan tykö kattomaan mikä sil on. Mää koitin
soittaa 112seen. Sieltä vastas joku nainen. Ku alkoin selittään et
Elina on iha veressä tääl koululla, niin se nainen alkoi vain nauraa
ja pilailee mun kanssa. Sannoin sille et "lähetä ny perkele tänne
joku ambulanssi" nii tämä vaan nauro. Me puhuttiin varmaan puol
tuntii siinä puhelimessa. Sitten se kertoi, et oon soittanu pilahätä-
numeroon 113. Sillä välil Elina olikin jo ehtiny kuolla. Opettajat oli
mulle ihan raivona. Mää sit vaan juoksin kotia ja itkin.

Minä ja Jere mentiin sit helluntaiseurakunnalle kuunteleen jotakin
ihme kokousta. Me kummatkin itkettiin. Sitten yhtäkkii Elina tuli ja
istu siihen meijän viereen. Elina sit alko selittään "Tiiättekö miten
mää kuolin? Se alko siittä, kun otin nämä lävistykset. Iskäni ei
hyväksyny niitä ollenkaan. Yhtenä aamuna iskä sitten ryntäsi mun
huoneeseen, kun mää vielä nukkuin. Sillä oli käsissään nauloja
ja vasara. Se sitten alko naulaan niitä nauloja mun naamaan ja
kyseli samalla "No, onko lävistykset kivoja, onko?" Se naulasi ja
naulasi, kunnes mun naama oli jo niin täynnä että se siirty mun
käsiin. Mää huusin sille et "Lopeta!!", mut se ei lopettanu."

Me alettiin sit suunnittelemaan Elinan perheelle kostoa. Aateltiin,
et mentäis kaikki sossuun ja kerrottais toi koko juttu niille. Alettiin
Sit huutaa riemusta siel helluntaiseurakunnalla ja kaikki mummot
käänty kattoon meitä vihaisesti. Sit me lähettii käveleen sinne
sossuun ja mä..

heräsin.


Aamulla piti sit lähettää Elinalle viesti ja kysyä onko se vielä hengissä.