IRC-Galleria

Lensin kerran mä niin korkealla, että pilvistä pystyin piirtämään
minä itselleni uuden maailman, josta öisin enää unta nään

Kun tunsin ihollani heikon tuulen, kohta jälkiäni tuntenut en.
kun puiden latvoista näin enää taivaan, se oli silloin niin julman sininen

Jätin taakseni pimeän metsän, tuon hiljaisen poluttoman
vain pieni askel vie takasin mut uudestaan. en sovi rooliin nyt lohduttajan

Pois sieltä tahdot vaikka itsekin löytää. en auttaa voi, vaikka haluaisin
vaikka hyvä on sun lähelläs olla, niin taas eksyisin kuitenkin

Ja jos tahdot vain unohtaa, voin olla vierelläs aamuun
Ja jos yksin et unta saa, varjot voin karkoittaa

Tee minulle mitä vaan, mikä lohduttaa sinua
vaan kun hän luonani on unessa; älä suutele minua,

ethän aamuyöllä mua suudelmin herätä..